MEIDÄN JOULU 2018

Päätin tässä, että näin loppiaisena on vielä oikein oiva hetki muistella joulua. Tänään pakataan kaikki joulukoristeet taas kuukausiksi varastoon ja käännetään katse kohti kevättä. Tää on musta sillain aika hauska ajatus, että se todellinen talvihan on vasta edessä. Mun sieluni ei ole vielä sisäistänyt tätä Etelä-Suomeen muuttoa, vaan odotan mittarin tippuvan kolmenkympin pakkasiin. Toisaalta muistan kyllä kadehtineeni viime talvenakin, kun some täyttyi helsinkiläisten kevätasuista samaan aikaan, kun meillä susirajalla oli vielä metri lunta ja paukkuva pakkanen. Ehkä mä pääsen yllättymään vielä iloisesti aikaisesta keväästä ja lyhyestä talvesta.

Mutta se joulu. Ai että, se oli aivan ihana! Kiitos lukuisten muuttuneiden tekijöiden, me vietettiin ensimmäistä kertaa liki vuosikymmeneen joulua ihan kotosalla. Ollaan vähintään vuodesta 2010 asti ajettu joka joulupäivä Henen siskon luokse Pirkanmaalle. Ja viimeiset viisi vuotta  matkustettiin aina joulunalla ensin Joensuusta Vantaalle.  Tänä vuonna käly perheineen matkusti vuorostaan meidän luokse joulunviettoon.

Sijainnin lisäksi myös moni muu pieni asia meni tänä jouluna toisin kuin aiempina vuosina. Mulle merkittävimpiä pieniä yksityiskohtia oli se, että käytiin jouluaattona ruokakaupassa ja se, että en nähnyt Lumiukkoa.

Jouluaattoaamuna heräsin jo ennen Jooaa. Oon ihan lapsi edelleen, en saa koskaan aattoaamuna unta. Jooa sai heti aamusta tonttulahjan, jonka tonttu oli käynyt yön aikana tuomassa joulukalenterin alle. Joulukalenterista löytyi hyvän jouluntoivotukset tontulta. Heräiltiin rauhassa lastenohjelmia ja Joulupukin kuumalinjaa katsellen ja syötiin aamupalaksi riisipuuroa kanelilla. Sen verran jaksoin nipottaa sokerista joulunakin, että en sitä aamiaisella tarjoillut, kun ei Jooa sitä vielä osaa pyytää.

Henen herättyä alettiin pikkuhiljaa valmistautua kauppaan lähtöön. Oltiin jätetty tarkoituksella joulupöydän kalojen ja muutaman muun tarjoiltavan ostaminen viimetippaan, kun aatto osui maanantaille ja katettiin oma pöytä vasta joulupäivänä. Osuvasti juuri ennen kauppaan lähtöä Jooan pappa soitti kysyäkseen, miten meidän kinkku onnistui. Heidän kinkkunsa oli vanhingossa paistunut nyhtöpossuksi, ja nyt tarvittiin kipeästi uusi paisti pöytään. Meillä oli vielä oma kinkku paistamatta, mutta samalla kauppareissulla ostettiin pieni luomukinkku myös isovanhemmille paistettavaksi.

Kaupasta ajettiin isovanhempien kautta Henen mummon luokse. Kuulumisten vaihdon lomassa Lumiukko unohtui, mutta joulurauhan julistus ehdittiin kuulemaan. Kotimatkalla koukattiin anopin luota tarkoituksena hakea Jooan yökyläreissulta sinne jäänyt matkasänky. Yllätyttiin kovasti, kun töissä olevan anopin auto olikin pihassa! Ja niin yllättyi anoppikin, kun poikansa soitti ovikelloa. Työpäivä olikin muuttunut sairaslomaan, joten kutsuttiin anoppikin mukaan joulun viettoon Jooan  toisille isovanhemmille.

Kotona mua odotti joulusauna ja Heneä päiväuninukutus. Päiväunien aikana koeteltiin joulurauhaa kokoamalla piparkakkutalo. Tehtiin sellainen ensimmäistä kertaa ja täysin itse - ja juuri siltä se näyttikin. Rakennusprojektin päätteeksi Hene lähti vuorostaan joulusaunaan ja mä jäin valmistelemaan meidän lähtöä. 

Jooan herättyä päiväunilta pakattiin itsemme ja lahjakassi autoon ja hurautettiin mun äidin luokse. Tänä vuonna meitä oli mukavan pieni porukka, vain neljä lasta. Ei meno silti rauhallista ollut, mikä naurattikin anoppia kovasti. Hän voi vain kuvitella, millainen tunnelma on, kun serkuksia on paikalla enemmän. 

Ensin syötiin mahat pullolleen jouluruokaa, ja pian pukki koputtikin jo ovella. Meillä on käynyt sama pukki jo monta monta vuotta peräkkäin, ja hän on aivan loistava. Lapsetkin hän tuntuu muistavan hienosti, vaikka heitä riittää ja uusia tulee lähes joka vuosi. Oltiin valmisteltu Jooaa joulupukkiin parhaamme mukaan, mutta tietysti tilanne jännitti silti. Perinteinen kuva pojasta pukin sylissä saatiin kuitenkin napattua. Jooa lämpeni vähän hitaasti, ja olisi vähän pukin lähdön jälkeen toivonut tämän tulevan jo takaisin. Pian pukin lähdön jälkeen sanottiin heipat muillekin ja ajettiin kotiin nukkumaan.

Joulupäivänä pojat heräsivät aivan liian aikaisin ja iso osa päivästä meni ruoanlaitosta stressaamiseen. Isoimmat valmistelut oli onneksi tehty alta pois jo hyvissä ajoin. Kinkun paistamiseen meni kuitenkin kaksinkertainen aika siihen nähden, mitä oli laskettu, ja sekös stressasi Heneä. Lopulta saatiin kaikki ruoat lämpimänä pöytään juuri sovittuun kellonaikaan, eli stressi oli aivan turhaa.

Henen siskon perheen lisäksi saatiin joulupöytään vieraiksi myös Henen äiti ja mummo. Oltiin niin otettuja, kun mummokin jaksoi liittyä meidän seuraan. Ruoka teki hyvin kauppansa ja sitä oli riittävästi. Mulla lähti ehkä vähän lapasesta, ja tarjoilin lopulta kuutta eri laatikkoa ja tein itse saaristolaisleivänkin. Mutta olipahan hyvää! 

Yllätyksenä aterian päätteeksi ovikello soi, ja oven takaa löytyi kassikaupalla lahjoja! Hupsut tontut olivat toimittivat niitä vielä vähän myöhässä. Lapset meinasivat ratketa riemusta, ja oltiin me aikuisetkin oltu kiltisti. Joulupäivän ilta sujuikin lahjoja ihmetellen ja seurustellen. 

Heti lasten riemun ja molempien perheiden kanssa vietetyn ajan jälkeen parasta tässä joulussa oli ehdottamasti se, että ei tarvinnut pakata ja matkustaa pitkiä matkoja. Hurraa sille! Ihania olivat myös joulua seuranneet lomapäivät, joita me vietettiin pulkkamäessä hurjastellen ja Heurekassa ihmetellen. Siitä lisää toisella kertaa.

RENNOLLA MEININGILLÄ UUTEEN VUOTEEN 2019

Mahtavaa uutta vuotta 2019!

Me vietettiin vuodenvaihde hyvin rennoissa tunnelmissa. Ei alkuun osattu päättää ollenkaan edes sitä, missä kaupungissa halutaan seurata vuoden vaihtumista. Oikeastaan koko vuoden vaihtuminen pääsi yllättämään mut, sillä olin keskittynyt koko joulukuun vain selviytymään kaikista jouluun liittyvistä järjestelyistä työlään arjen keskellä. Harkittiin minireissua Tampereelle pojan serkkujen luokse, mutta ei sitten viitsitty ajaa  mahdollisessa myrskysäässä sinne. Mietittiin myös yksinkertaisesti kotiin jäämistä, mutta se ei tuntunut sopivalta vaihtoehdolta. Oman lusikkansa tähän soppaan toi vielä vuoden viimeisenä päivänä saapunut tieto siitä, että jouluna meillä vierailleella serkulla on havaittu kihomatoja. Eilinen sisälsi siis vielä vuoden viimeisen apteekkikäynnin ja lääkekuurin, siivoamisesta puhumattakaan.

Lopulta pakattiin varuilta kaikki yöpymistarvikkeet mukaan ja ajettiin pojan isovanhempien luokse uutta vuotta juhlistamaan. Ensimmäisenä päästiin Henen kanssa kahdestaan saunaan isovanhempien hoitaessa Jooaa. Päivälliseksi syötiin pojan lempiruokaa eli kiukaalla paistettua makkaraa. Tätä ei muualla syödäkään, mutta isovanhemmilla sitäkin useammin - ja enemmän. Mormor nimesi Jooan makkaramonsteriksi, kun tämä söi kerran oman makkaran lisäksi palan niin äidin, mormorin kuin kummisetänsä makkarasta. 

Saunan jälkeen puettiin vähän siistimpää ylle ja jatkettiin juhlapöydän kattaminen loppuun isovanhempien saunoessa. Meillä uudenvuoden pöydässä on aina samat klassikot. Tänä vuonna isovanhemmat tosin tekivät ostokset Viron puolella, sillä he palasivat Suomeen vasta eilen iltapäivällä. Saatiin siis hieman uusia makuja tuttujen ruokien rinnalle. Pöytään katettiin juustoja, keksejä, hedelmiä ja hilloja, perunasalaatteja ja punajuurisalaattia, nakkeja ja lihapyöryköitä, graavilohta, katkarapuja ja patonkia. Me vanhemmat saatiin jopa nauttia aivan rauhassa kaikista näistä herkuista Jooan leikkiessä kumminsa kanssa, mikä on pienen lapsen vanhemmille luksusta!

Ruokailun jälkeen Jooan leikit alkivat mennä sen verran levottomiksi tavallisen nukkumaanmenoajan  jo koitettua, että päätettiin lähteä ulos hengähtämään ja ihmettelemään raketteja. Ulkona tuiskutti lunta niin, että mun taidoilla kuvaamisen sai unohtaa. Jooa ihmetteli raketteja aika tyynesti ja piti suojalasit päässään hienosti - olihan äidillä ja isillä samanlaiset! Ulkoilun lomassa tehtiin myös lopullinen päätös vuoden vaihteen viettopaikasta, ja päätettiin ajaa kotiin. Ilma oli sen verran huono, että myöhemmin en olisi ehkä enää rattiin uskaltanut ja Jooa oli aiemmin matkasängyn nähdessään ilmaissut hyvin selkeästi haluavansa omaan kotiin nukkumaan. Näinpä toivoteltiin kaikille vielä hyvät uudet vuodet ja ajeltiin kotiin.

Kotona isi vei Jooan nukkumaan ja mä katoin meille vielä vähän herkkuja ja avasin Netflixin. Vaihdoin mekon vielä rennompaan asuun ja ihmettelin ikkunan takaa toisten juhlintaa ulkona. Olen kyllä aivan liian vanha ja mukavuudenhaluinen siihen, että lähtisin uutena vuotena tuiskussa ja pakkasessa kiertämään juhlia tai baareja. Oma sohvannurkka vie voiton aivan 6-0! Hene nauroi mun kunnianhimoiselle suunnitelmalle valvoa vuoden vaihtumiseen asti. Oikeesti oltiin molemmat jo ihan valmiita nukkumaan, ja mä saatoin hieman torkahtaakin sohvalla vuoden viimeisen tunnin aikana. Hereillä oltiin kuitenkin molemmat vielä puolilta öin, ja seurattiin hetki ilotulitusta ikkunasta käsin ennen pään tyynyyn laittamista.

Jooa heräsi tänään tuikitavallisesti heti seitsemältä, vaikka kävi eilen nukkumaan myöhemmin kuin koskaan aiemmin elämässään, vasta kymmenen jälkeen. Mulla on tänään edessä vielä työiltakin, joten vuosi alkaa todella arkissa merkeissä. Hitaan aamun jälkeen lähdettiin vesisateesta huolimatta pienelle kävelylle ja leikkipuistoon. Vesisade, loskakeli tai leikkikavereiden puuttuminenkaan eivät onneksi haitanneet meidän perheen pienintä, vaan hän leikki onnessaan sillä yhdellä autolla, jonka joku toinen oli puistoon jättänyt. Hauska, miten toisen lelut on aina parempia, kuin omat. 

Tänään menen tosiaan illaksi töihin, mutta huomenna jatketaan taas rentoilua. Jooa menee ensimmäistä kertaa isovanhemmilleen peräti kahdeksi yöksi. Me vanhemmat taas kirjaudutaan kahdeksi yöksi hotelliin juhlistamaan vuosipäivää ja viettämään laatuaikaa pariskuntana. Vähän jännittää, osataanko me olla ollenkaan. Viimeksi ollaan oltu kahdestaan hotellilomalla keväällä 2016. 

MEIDÄN ISÄNPÄIVÄ 2018

Jos itse saisin suunnitella isänpäivän vieton, se poikkeaisi aika paljon tämän vuotisesta marraskuun toisesta sunnuntaista. Kysyin sunnuntai-iltana mieheltä, oliko isänpäivä edes joten kuten kelvollinen. Vastaukseksi sain naurua, sillä päivä oli kuulemma todellakin ollut isin mieleen. Miten me sitten vietettiin isänpäivää tänä vuonna?

Heräsin 5.30 kovaan kurkkukipuun ja lihassärkyyn. Ei ihan unelma. Taapero heräsi ehkä kymmenen minuuttia myöhemmin, eikä suostunut enää käymään nukkumaan, vaikka haukotteli ja oli selkeästi väsynyt. Jätettiin isi nukkumaan ja noustiin Jooan kanssa ylös. Ensimmäisenä kävin laittamassa itselleni vettä kiehumaan Panadol hottia varten. Vasta sen jälkeen maistui aamukahvi.

Kiukuteltiin Jooan kanssa molemmat väsymystämme. Isi heräsi varmasti monta kertaa jo voluumin noustessa. Niin heräsi luultavasti myös alakerran rouva, kun Jooa kielloista huolimatta heitteli pikkuautoja ja muita leluja laminaattiin. 

Kahdeksalta mentiin herättämään isi lahjakassin ja kortin kanssa. Herättäminen oli aika näennäistä, sillä aamun kovin raivari saatiin juuri ennen tätä. Isi oli onneksi hyväntuulinen ja tykkäsi lahjasta ja kortista. Lahjaksi hän sai kahvikupin uudelle työpaikalle vietäväksi. 

Seuraavaksi oli brunssin aika. Meillä oli hyvin aikainen brunssi, koska mun oli oltava töissä jo ennen kymmentä. Katoin pöytään isin toiveiden mukaisesti englantilaisen aamiaisen hengessä paistettuja kananmunia, paistettuja nakkeja ja valkoisia papuja tomaattikastikkeessa. Omasta toiveesta paistoin myös croissantteja suoraan kaupan pakastealtaasta. Lisäksi meillä oli perus voileipätarvikkeet. Jälkiruokana ja kakun tilalle valmistin mokkapaloja meidän isin makuun eli aivan överillä kuorrutteella. Maistui, mutta yksi pala todellakin riitti.

Mun ollessa töissä pojat viettivät aamupäivää rauhassa kotona ja leikkipuistossa. Lounaan ja päiväunien jälkeen he hyppäsivät bussiin ja tulivat mun työpaikan luokse. Olin luvannut päivälliseksi pizzaa hyvityksenä mun työvuorosta. 

Pizzeriasta ajettiin hautausmaalle. Käytiin viemässä kynttilä Henen isän haudalle. Tämä oli Jooan ensimmäinen kerta hautausmaalla, ja siinä olikin pienelle paljon ymmärrettävää. En ollut tullut ollenkaan ajatelleeksi, miten näistä asioista pienelle lapselle puhutaankaan. Kuulostaa lapsen näkökulmasta pelottavalta kertoa, että yksi isovanhemmista on siellä haudassa. Toisaalta keskustelut Taivaasta ei tunnu sopivan haudalla käymisen kontekstiin sen paremmin. Muotoilin asian niin, että tultiin sytyttämään kynttilä ja muistamaan isin isiä tänne haudalle, kun ei muuten voida niin tehdä. 

Kotona vietettiin loppu ilta ihan vaan sohvalla makoillen. Annettiin Jooan jopa katsoa monta jaksoa Ryhmä Hauta, hänellä oli siis varmasti mieluisa ilta. 

Miten te vietitte isänpäivää?

Ja onko tarjota hyviksi todettuja muotoja keskustella kuolemasta taaperon kanssa?

HALLOWEEN 2018 JA KAKSI KURPITSAISTA JÄLKIRUOKARESEPTIÄ

Hyvää Pyhäinmiestenpäivää! 

Meidän osalta Halloween on jo juhlittu. Sen vuoksi tämä lauantain pyhäpäivä pääsi yllättämään, ja käytiin turhaan kokeilemassa kirjaston ja kahvilan ovia. Onni onnettomuudessa samoille nurkille avattiin juuri tänään uusi kirpputori, joten käytiin sitten siellä pyörähtämässä. Löysin itselleni niin mun-näköisen tunikan, että Hene vitsimiehenä kysyi, ostinko oman vaatteeni kirpparilta. Jooakin sai vaatekaapin täydennykseksi housut ja paidan sekä vielä eurolla salkullisen lääkärileluja. 

Me on juhlittu Halloweenia jo yli kymmenen vuoden ajan äitini pöydän ääreen kokoontuen. Ruokana on aina kurpitsaa, ja juhla on aivan kuin pääsiäinen lammaspaisteineen ja pääsiäispupuineen ilman uskonnollista aspektia. Olen ymmärtänyt, että Halloweenin juhliminen on yleistynyt viime vuosina Suomessa ainakin omaan lapsuuteeni nähden. Ainakin mun instafiidi on täyttynyt kuvilla hurjan suloisista keppostelijoista. Oman oven taakse ei kuitenkaan ole keppostelijoita vielä koskaan ilmestynyt.

Me juhlitaan Halloweenia vaihdellen lokakuun 31. päivä, pyhäinpäivä tai silloin, kun se parhaiten lähipiiristä löytyville vuorotyöläisille sopii. Tänä vuonna arpa osui lokakuun viimeiselle päivälle, vaikka se sattuikin olemaan keskiviikko. Tämä oli kyllä onni meille, sillä viikko oli tavanomaista stressaavampi. Teki todella hyvää poistua kotoa yhdeksi illaksi ja viettää iltaa laajemman perheen kanssa.

Tämä Halloween oli siitä erikoinen, että en ollut äidin keittiössä auttamassa. Näin on käynyt aiemmin vain kahdesti, kun olen missannut koko juhlat. Ensimmäisen kerran olin juuri muuttanut pois kotoa ja haluttiin Henen kanssa järjestää omat Halloween-juhlat kavereille. Toinen kerta oli kaksi vuotta sitten, kun Jooa oli vasta reilun kuukauden ikäinen. Silloin ihana äitini tosin toi pakastetun Halloweenin meidän luo Joensuuhun vähän myöhässä. Viime vuonna matkustin Jooan kanssa kahdestaan junalla Halloweenin viettoon. Kuitenkin tänä vuonna mun  työt ja Jooan rytmi päiväunineen meni niin, että päädyttiin saapumaan ihan valmiiseen pöytään. Tyhjin käsin ei tosin menty, vaan tuotiin mukanamme jälkiruoat. Valmistettiin maidottomana ja gluteenittomana vanhaa suosikkiani kurpitsapiirakkaa ja kurpitsakääretorttua. Leivoin ensimmäistä kertaa kääretorttua, ja omaan silmääni se muistutti erehdyttävästi munakasrullaa. Onneksi ruoka saa olla Halloweenina vaikka minkä näköistä, ja maku oli kuitenkin kohdallaan! Meitä oli kaiketi kymmenen aikuista ja kuusi lasta, ja näistä jäi jäljelle ihan pienet palaset kummastakin.

Kääretortun tein kinuskikissan ohjeella, jota muokkasin hieman vaihtamalla kuohukerman ja vaniljarahkan tilalle alpro soya vispautuvaa, maidotonta tuorejuustoa ja vaniljan makuista soijajugurttia. Tätä täytettä tarvitsee ainakin maidottomana tosin vähän. Sekoitin koko kahden desin purkin, ja lisäsin siihen pari ruokalusikallista sekä juustovalmistetta että soijajugurttia, ja kastikkeesta jäi ainakin puolet yli. Sen olisi voinut tarjoilla lisukekastikkeena, mutta itse unohdin koko purkin jääkaappiin.

Kurpitsapiirakan ohjeen olen poiminut talteen jostain Ruokapirkasta, ja se on ollut mun pettämätön suosikki jo usean vuoden ajan. 

Ohjeeseen tulee

• 3 kananmunaa
• 2 dl sokeria
• n. 5 dl keltaista kurpitsaa raastettuna / itse käytän kurpitsasosetta
• 1 dl margariinia / käytin nyt floran maidotonta margariinia
• 3 dl vehnäjauhoja / nämä korvasin gluteenittomalla jauhoseoksella
• 1 1/2 tl leivinjauhetta
• 2 tl vanilliinisokeria
• 1 tl kardemummaa
• 1 tl kanelia
• 1 tl inkivääriä

ja kuorrutteeseen

• 1 rs (200g) appelsiinituorejuustoa / korvasin maidottomalla juustovalmisteella, ja puristin joukkoon ihan tuoretta appelsiinin mehua
• 2 rkl appelsiinitäysmehua

Vaahdota munat ja sokeri napakaksi vaahdoksi. Sekoita vaahdon joukkoon kurpitsa ja margariini. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää taikinaan kevyesti sekoittaen. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan (28 cm) ja paista uunin alimmalla tasolla 200 asteessa noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä. Sekoita kuorrutteen ainekset keskenään ja levitä kuorrute piirakan päälle. Koristele maun mukaan esimerkiksi hasselpähkinärouheella tai raastetulla appelsiininkuorella.

Kuten kuvista huomaa, mä innostuin koristelemaan jälkiruoat Halloweeniin sopivasti muovihämähäkeillä. Puolisoni ei ollut mielissään, mutta seurueen isot ja pienet lapset tykkäsivät hämähäkeistä kovasti. Kouluikäiset tytöt koristelivat näillä hiuksensa hurjan näköisiksi. Ostin hämähäkit ihan ruokakaupasta, ja aion muistaa nämä jos joskus tulee Halloweenina itsekin pukeuduttua. Tarttuvat nimittäin hiusten lisäksi mukavasti myös vaatteisiin, millä saa varmasti kivan twistin asuun kuin asuun. Nyt tyydyin unohtamaan yhden kahvinkeittimen päälle, mikä ei ollut aamulla ensimmäisenä heränneestä miehestä hirveän hauska juttu..

Juhlitaanko teillä Halloweenia?
Oletteko saaneet ovelle keppostelijoita, tai käyneet itse karkki tai kepponen -kierroksilla?

KERAMIIKKAHÄÄT ELI NELJÄS HÄÄPÄIVÄ

Tänään vietetään meidän neljättä hääpäivää. Sanottiin toisillemme tahdon 7.6.2014 Vantaan Pyhän Laurin kirkossa meidän 101. kuukausipäivänä. Seurustelemaan alettiin tammikuussa 2006, kihlauduttiin heinäkuussa 2007, muutettiin yhteen marraskuussa 2008 ja häät oli tosiaan heti perään kesäkuussa 2014. Merkittävää on mainita myös meidän ihanan esikoispojan syntymä syyskuussa 2016.

Hääpäivät meillä on aina jääneet juhlimatta, ja niin on tänäkin vuonna. Paperihääpäivän nurkilla mulla oli edessä sivuainevalintakoe ja meillä oli ystäviä kylässä. Pumpulihääpäivänä olin raskaana ja käytiin hoitamassa vakuutusasioita. Vuosi sitten nahkahääpäivänä elettiin vauva-arkea. Sain kukkia ja kauniin korun, ja illalla vauvan nukkuessa syötiin kiinalaista kotisohvalla. Tänään toivoteltiin hyvää hääpäivää toisillemme heti 6.30 taaperon herättyä. Hene jäi nukkumaan ja mä tulin keittämään kahvia ja puuroa. Päivään on tähän mennessä mahtunut hammaslääkäri, kirjastokäynti taaperon kanssa, kaupungilla asioimista ja kampuskirjastolla opiskelemista. Nyt Hene on töissä ja mä nautin mun hetken rauhasta ennen kuin taapero herää päiväuniltaan. Katsotaan, jos illalla jaksetaan tehdä jotain. Onhan meillä kokonaiset 60 minuuttia siitä, kun lapsi nukahtaa siihen, että on pakko itsekin kömpiä nukkumaan.

Kiitollinen olen tänäänkin siitä, että eletään pitkässä ja onnellisessa liitossa. Siitäkin huolimatta, että arki on välillä todella kaukana glamuurista. Ja vielähän me ehditään juhlia. Tuntuu ihan uskomattomalta, että ensi vuonna vietetään jo viidettä hääpäivää - siis puoli vuosikymmentä naimisissa. Yhteisiä vuosia on silloin takana jo kolmetoista. 

Viime aikoina olen muiden kokemusten kautta havahtunut miettimään sitä, miten hyvin meillä on kaikki asiat. Vaikka välillä on hankalaa, ollaan erimieltä ja mitä ikinä, niin silti ollaan äärimmäisen kaukana onnettomasta avioliitosta. Me ollaan tiimi, ja vanhemmuus on meille yhteinen ja jaettu tehtävä. Ei ole sinä ja minä tai sun asiat ja mun asiat saati sun ongelmat ja mun ongelmat, vaan meidän elämä kaikkine ulottuvuuksineen on yhteistä. Meille tämä on itsestään selvää etenkin, kun meillä yhteinen lapsikin on. Tästä olen erityisen kiitollinen.

Kiinnostaisi tietää, miten muut viettävät hääpäivää? Ollaanko ainoat, jotka ei vaan saa juhlittua?

IHANA HELTEINEN ÄITIENPÄIVÄ

Ai että, millaisesta äitienpäivästä tänä vuonna päästiinkään nauttimaan. Täällä susirajallakin mittari näytti hellelukemaa jopa varjossa, mitä ei tainnut tapahtua kertaakaan koko viime kesänä. Luinkin, että eilinen äitienpäivä oli lämpimin 22 vuoteen.

Mun äitienpäivä alkoi varmasti monelle muulle äidille tuttuun tapaan; heräilin vähän vaivihkaa ja salaa poikien äänten kantautuessa makuuhuoneeseen. Havaittuaan mun olevan hereillä pojat tulevat yhdessä toivottamaan ihanaa äitienpäivää ja antamaan lahjan. Jooa tuo lisäksi sänkyyn nykyään aina mukana kulkevan pikkurekan sekä eiliseltä kauppareissulta ostetut autot. Myös mun lahjaksi saama kahvikuppi on kovasti pienen mieleen, ja hän hörppii siitä innokkaasti mielikuvitus vettä namnam!

Saan jäädä rauhassa heräilemään vielä toviksi, kun pojat vievät koiran lenkille. Ehdin juoda rauhassa puoli kupillista kahvia uudesta mukista. Loput aamukahvit nautin matkamukista hiekkalaatikon reunalla sillä välin, kun Hene valmistelee meille brunssia. Brunssin jälkeen Hene viimeistelee mun toivomani Pavlovan ja me Jooan kanssa röhnötetään sohvalla lukemassa kirjoja. 

Jooan käytyä päiväunille saan vielä kupillisen kahvia ja vihdoin kesän ensimmäisen palan Pavlovaa, nam! Päiväuniajan käytän rauhalliseen lenkkiin koiran kanssa sekä takapihalla auringonottamiseen ja Kaks Plussan lukemiseen. Päiväunien jälkeen syödään minivälipala ja suunnataan jälleen pojan kanssa ulos. Ulkoillaan puolitoista tuntia auringosta nauttien ja naapurien renkaidenvaihtoa ihmetellen. Tällä välin mies valmistaa meille päivälliseksi mun toiveesta risotto primaveraa ja katsoo formulakilpailua. 

Kisojen ja päivällisen jälkeen on mun vuoroni saada hetki omaa aikaa. Kaadan ison lasin viiniä, levitän kasvonaamion ja napsautan Netflixistä uusimman Dynasty jakson. Ihan parasta. Vähän jakson päättymisen jälkeen pojat tulevat sisälle ja suunnataan koko perhe iltahommiin pesemään päivän pölyt, hiekat ja aurinkorasvat iholta. Pienin käy yöunille ja me vanhemmat käydään sohvalle katsomaan mm-lätkää ja nauttimaan vielä vähän Pavlovaa.

MEIDÄN VAPPU 2018 KUVINA (ja 438 sanaa siitä)

Meidän perheessä juhlittiin tänä vuonna vappua niin yhdessä perheenä kuin vanhemmat omissa opiskelijariennoissaan. Mun rientoni oli 8appro, joka koitti vappua edeltäneenä torstaina. Tämä on mulle virallinen kevään aloitus, johon olen ottanut osaa jokaisena opiskeluvuotena – 2016 mehuappron merkeissä! Tänä vuonna osallistuminen kuumotti jostain syystä ennenäkemättömän paljon. Laudatur-tutkinnossa riitti suoritettavaa tällaiselle kotihiiri-äiti-ihmiselle. Suunnittelin jo alkuun, miten voin tulla heti kympiltä kotiin nukkumaan. Paitsi miehen mielestä en kuulemma olisi voinut tulla kotiin ainakaan ennen puolta yötä. Kannatti kuitenkin lähteä, sillä ilta oli aivan huippu! Suorittamani empiirisen tutkimuksen perusteella ilmeni myös, että skumppa ja vesilinjalla ei saa darraa, vaikka viihtyisi illanvietossa jatkoille asti. Who knew! Isin vappuriennon olutlinja ei ollut aivan yhtä menestyksekäs..

Vappuaattoaamuna oli isin vuoro nukkua. Me käytiin Jooan kanssa kävellen lähikaupassa heti aamusta ja kotimatkalla pysähdyttiin hetkeksi vielä hiekkalaatikollekin ihastelemaan auringonpaistetta. Aamupäivän aikana leivotaan myös munkkeja, sillä Jooan kummisetä on tulossa kylään yhden ystävämme kanssa. On ihana vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa. Jooalle maistuu kuorruttamaton munkki vähän liiankin hyvin, ja meiltä löytyy sattumalta yksi pullo valmissimaa kaapista, kun oma on vielä tekeytymässä.

Muuten mokataankin vappuaaton suunnitelmat snadisti. Mulla on tulossa tentti, mikä stressaa kovasti ja aiheuttaa hieman tavallista lyhyemmän pinnan. Oltiin muutenkin spekuloitu ehdinkö lukea kaiken kaupassa käynnin ynnä muun lomassa, kun tajutaan, että Henellä on tänään vielä työvuoro! Se vielä venyy poikkeuksellisen pitkäksi. Miestä odotellessa tajuan myös, että vappuna on tapana juoda skumppaa ja alkot menee kiinni n-y-t. Päästään kauppaan kuitenkin väsyneinä ja kiukkuisina, mutta selvitään sieltä vappupalloineen kaikkineen. Itselleni ostan lohdutukseksi skumppasiiderin.

Vappupäivänä herätään kaikki yhdessä, mistä Hene hermostuu, koska olisi ollut mun vuoro nukkua. Päästään kuitenkin herkkuaamiaisen jälkeen sovussa ja ajoissa lähtemään torille fiilistelemään vappua. Joensuun vappu on siitä hassu, että se on puoleen päivään mennessä täysin ohi. Marssia odotellessa tunnustetaan väriä vastaanottamalla Jooalle Vihreiden vappupallo. Päässä Jooalla on muuten itse askartelemansa vappuhattu! Mennään hetkeksi joenrantaan leikkipuistoon, mistä Jooa kävelee taas itte hyvän pätkän kohti toria. Ehditään hyvin nähdä marssi, mikä on Jooalle elämys. PAM PAM sanoo rummut!

Marssin jälkeen keksitään extemporeé istahtaa lasillisille legendaarista mainetta nauttivan vesikioskin terassille, jossa ei aiemmin olla saatu aikaiseksi käydä. Nimestä huolimatta tarjolla on myös skumppaa ja jallusimaa. Jooa saa tyytyä veteen ja aina mukana kulkeviin hapankorppuihin, riisikakkuihin ja maissinaksuihin. Hän saa maistaa myös muutaman juomien mukana saadun suolapähkinän – NAM!

Terassilta jatketaan matkaa vielä torin ja leikkipuiston kautta kotiin. Ostetaan Jooalle lava-auto, mikä on häneltä kysyttäessä rekka. Jooa ei malttaisi millään jatkaa matkaa puistosta, vaikka ollaan jo myöhässä lounasajasta ja oltu ulkonakin jo useita tunteja. Onneksi saippuakuplat piristää myrtynyttä pientä miestä.

Kotona odottaa valmiiksi leivotut hodarisämpylät ja muut vappulounastarpeet. NAM! Lounaan jälkeen perheen pienin nukkuukin vaatimattomasti kolmen tunnin päiväunet, joiden aikana mä luen tenttiin.

Alkaa sataa. Heippa vappu ja tervetuloa toukokuu!