lauantai 17. helmikuuta 2018

LASKIAISTUNNELMAA

Huh heijaa, mikä viikko on takana! Mun piti julkaista nämä kuvat meidän laskiaistunnelmista jo laskiaistiistaina. Silloin pysähdyttiin kotimatkalla taaperojumpasta vielä laskemaan mäkeä kirkon taakse. Mäenlasku oli mulle ja Jooalle jo päivän kolmas isompi aktiviteetti, sillä vietettiin aamupäivä Perheentalolla. Ilta menikin bloggaamisen sijaan hyvin väsyneissä merkeissä. Mulla osui tälle viikolle tentti ja kaksi dead linea, joten kiirettä on pitänyt muutenkin. Lisäksi saatiin myöhään torstai-iltana Jooan kummisetä meille kylään. Mutta se tästä viikosta, ja siirrytään niihin laskiaistunnelmiin!
Laskiaisen vietto aloitettiin jo lauantai-aamuna leipomalla pullaa. Meillä oli pieni kädenvääntö Henen kanssa siitä, kumpi saa leipoa pullat. Tämä ei ole kummankaan vahvinta osaamisaluetta. En kuitenkaan ole valmis myöntämään osaamattomuuttani, joten Henen vielä koisiessa vaivasin uusimman S-ryhmän ruokalehden ohjeella takuuvarman pullataikinan. Mun oli kuitenkin lähdettävä kirjastolle hoitamaan opiskeluhommia ennen kuin pullien kanssa päästiin paistamiseen asti. Hene sai siis hoitaa varsinaisen leipomisen ja paistamisen. Tällä takuuvarmalla ohjeella ja yhteistyöllä saatiinkin toistaiseksi parhaita pullia, mutta harjoitukset jatkukoon. 
Laskiaissunnuntaina ajettiin Noljakkaan ottamaan osaa laskiaistapahtumaan Noljakan kirkonmäellä. Laskiaistapahtumaa toteutti yhteistyössä ainakin MLL:n paikallisyhdistys ja paikallinen seurakunta. Järjestelyt oli hoidettu tosi hienosti; mäkeä valvottiin sekä ylhäällä että alhaalla ja alue oli rajattu selkeästi tapahtuman käyttöön. Paikalla oli paljon osallistujia, mikä vähän jännitti meitä alkuun, sillä Jooan kanssa jonottaminen ei aina ole helppoa. Eihän tuollainen 1v5kk vielä ymmärrä hyvin odottamisen käsitettä - jos hän näkee jotain, mitä haluaa, hän haluaa sen heti. Tällä kertaa odottelu tosin sujui ihan super hienosti, sillä Jooa viihtyi jonossaoloajan lumipallojan keräillen.



Yksi syy ajaa Noljakkaan laskiaistapahtumaan oli myös mahdollisuus poniajeluun. Jooa on hyvin innostunut kaikenlaisista hevosista ja hevosia muistuttavista asioista tällä hetkellä. Aamuisin heti aamumaidon jälkeen hän kiipeää isin tai äidin selkään ratsastamaan koppotikoppoti. Kirjastosta lainatusta lorukirjasta hän etsi uudelleen ja uudelleen hepparunon. Myös meidän Veera-koira käy ratsusta aina siihen suostuessaan. Poniajeluun suhtauduttiin ensin hyvin hartaalla vakavuudella, mutta kuulemma ajelun aikana hihkuttiin riemusta. Mä vähän vierastan kaikkia hevosta muistuttavia, joten isi pääsi kyytiin mukaan mun jäädessä kuvaamaan. Jooan viisi kuukautta vanhempi serkkupoika on päässyt jo ihan suoraan ponin selkään, enkä malta odottaa Jooankin ensimmäistä oikeaa ratsastuskokemusta. Koppoti koppoti!

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

KATJAN KEITTIÖSSÄ: WTD:N SAVUSIMPUKKAPASTA

Oon viime kuukausina innostunut ruoan laittamisesta oikein tosissani. Oon tosi järjestelmällinen ihminen tietyissä asioissa, ja ruokalistojen suunnittelu on yksi mun nykyisistä suosikkipuuhistani. Sekä niiden toteuttaminen tottakai! Haluan tuoda tätä innostustani esille myös blogissa enemmän, ja nyt ensimmäisenä päätin esitellä yhden meidän arjen luottosafkoista. WTD:n savusimpukkapasta on muodostunut meillä koko perheen lemppariksi.
Savusimpukkapasta on super nopea valmistaa, ja raaka-aineet säilyy kaapissa hyvin esimerkiksi kiireisen päivän varalla. Meille on tullut tavaksi hamstrata simpukoita kaappiin aina kun K-ryhmän kaupassa asioidaan, koska ei tykätä S-ryhmän vaihtoehdosta yhtä paljoa vaikka sitä ketjua muista syistä suositaankin. Kyse on myös hyvin edullisesta ruoasta, sillä raaka-aineet irtoaa noin kolmella eurolla ja meillä näistä syö kaksi aikuista ja yksi lapsi, ja nälästä riippuen yksi annos jää vielä tähteeksi. Yleensä meillä on lisukkeena kyllä salaattia. Nämä annoskuvat otin tietysti sinä päivänä, kun jääkaappi oli tyhjä, kauppareissu vielä edessä ja unohdin keittää pakastekasviksia lisukkeeksi. 
Ollaan muokattu reseptiä lapsiystävälliseksi niin, että ei lisätä suolaa pastan keitinveteen eikä ruokaan muutenkaan - paitsi aikuisten lautasille.  Lapsiystävällisyyteen liittyen oon tosi tyytyväinen kaikkeen näissä simpukoissa. Siitä huolimatta, että kyseessä on säilyke, ei näitä ole pakattu metallirasiaan. Tuotteella on myös MSC-sertifikaatti ja suolaakin on vain 0,9 g / 100 g. Jos täysin suolattoman version haluaa, löytyy sinisimpukoita myös pakastealtaasta. Tehtiin kerran sinisimpukkapastaa toisella ohjeella pakastetuista simpukoista ja hyvää tuli, joskin nää öljyiset (ylläri) on enemmän meidän mieleen.
Ruoan valmistaminen on nopeeta ja helppoa. Ainoa missä oikeastaan voi mokata on pastan valuttaminen. Suosittelen ehdottomasti siivilän käyttöä - Hene yritti kerran oikaista, minkä seurauksena meidän keittiösanastoon on vakiintunut uusi termi viemärispagetti.

Savusimpukkapasta valmistuu siis niin, että pasta keitetään paketin ohjeen mukaan, pannulle heitetään muutama silputtu valkosipulinkynsi, simpukkapurkin sisältö sekä 0,5 dl pastan keitinvettä ja lopuksi vielä pasta. Mausteena meillä käytetään pelkästään mustapippuria ja suola lisätään vasta aikuisten lautasille. Tuore persilja kruunaa tämän annoksen, mutta meiltä se usein uupuu, kun kokataan tätä ns. hätävarana.