torstai 24. toukokuuta 2018

IRTIOTTO ARJESTA: KOKEMUKSIA KYLPYLÄHOTELLI BOMBASTA

Nyt tulee tähän kesän kynnykselle pahasti sopimattomia kuvia, pahoitteluni tästä! Haluan kuitenkin  kertoa meidän kokemuksia Bomban kylpylästä ja tallentaa meidän keväisen irtioton tänne blogin puolelle, vaikka siitä aikaa jo onkin.  Ihan muutama päivä sitten tosin luin uutisen, jossa jo ennustettiin ensilumien satavan loka-marraskuun aikana koko Suomeen. Eli tulee se talvi sieltä uudestaan, ja tässä on yksi hyvi vinkki, miten viettää pieni osa siitä.

Me vierailtiin Sokos Hotel Bomba Spa:ssa viime maaliskuussa hiihtolomaviikolla. Meidän ei missään nimessä ollut tarkoitus ajoittaa vierailua juuri hiihtolomaviikkoon, mutta sattumalta molempien kalenterit näyttivät silloin sopivan tyhjiltä ja hotellihuonekin saatiin tarjoushintaan. Kaivattiin irtiottoa arkeen, joka oli hyvin hyvin täyttä koko tämän kevätlukukauden. Mun opinnot painoittuivat helmikuusta huhtikuuhun, ja mies pakersi töiden ohella gradun parissa. Sanomatta selvää siis, että pieni irtiotto kodin ulkopuolella tuli tarpeeseen.
Bomban hotelli on hiljattain uudistettu, ja me majoituimme tällä uudella puolella. Uudelle puolelle pääsee kätevästi yhdyssiltaa pitkin vanhalta puolelta. Vähän monimutkaista se kulkeminen tosin on, sillä respasta lähtiessä kuljetaan ensin hissillä, sitten vanhan puolen ja yhdyskäytävän kautta uudelle puolelle ja meidän tapauksessa vielä kerran hissillä. Uuden puolen käytävät ovat onneksi hyvin tilavat ja ovet aukeavat automaattisesti, mikä helpottaa rattaiden kanssa liikkumista. Kahden hengen huone oli sopivan tilava meidän kolmihenkiselle perheelle, ja myös rattaat ja matkasänky mahtuivat hyvin huoneeseen. Tuo matkasänky muuten havahdutti mut taas huomaamaan, miten iso meidän taaperosta on tullut. Hän nukkui aivan samanlaisessa matkasängyssä viime kesänä Tukholman risteilyllä, ja sopi sinne vallan mainiosti. Nyt sängyn nähdessäni oli mun ensimmäinen ajatus, että onkohan Jooan turvallista nukkua siellä. Niin pieneltä ja heiveröiseltä se yllättäen näytti kohisten kasvaneen taaperon vierellä. Hienosti poika mahtui nukkumaan. Varmuuden vuoksi tosin otin aina yöksi matkasängyn ihan kiinni meidän sänkyyn, ettei lapsi vain saa kaadettua sitä jos innostuu kiipeilemään.
Mitä Bombassa voi tehdä talvisin? Ensimmäinen aktiviteetti on tietenkin kylpylä, jossa me vierailtiin molempina päivinä. Asiakasomistajan kannattaa tarkistaa tarjoukset, sillä esimerkiksi me saatiin osa kylpylävierailuista ilmaiseksi kupongilla. Kylpylästä löytyy tilava lastenallas ja paljon uimaleluja lapsille. Lisäksi on muutama ulkoallas, poreallas, iso uima-allas erikoissuihkuineen ja poreineen sekä kuuma- ja kylmäaltaat. Myös saunaosastolla riitti valikoimaa. Saunaosastolta löytyy myös elämyssuihku, jota en omien kokemusten myötä suosittele ihan taaperoille. Jooa järkyttyi syvästi yllättävästä kylmästä vedestä ja vanhempien reaktioista. Uimarenkaita ei ollut tarjolla, joten ne kannattaa pakata mukaan. Jooallekin olisi ollut jo iloa uimarenkaasta. Ihan pienelle kannattaa pakata myös oma kylpytakki tai tuollainen pyyheponcho, joka meilläkin oli matkassa, sekä sopivat kengät kylpylään siirtymiseen. Aikuisille ja yli 100 cm lapsille hotellilta löytyy kylpytakit ja tohvelit. 

Kylpylän huono puoli ovat sen raivostuttavat avaimet ja pukukaapit. Ensimmäisellä kerralla kaikki meni nappiin, mutta toisena päivänä mikään ei toiminut. Kaikki sisäänpääsystä lähtien toimii siis sähköisellä avaimella, ja ilmeisesti mun saama avain ei ollut nollaantunut kunnolla. Jouduin sitten taapero kainalossa kävelemään aina kylpyläosaston asiakaspalveluun asti, jossa ystävällinen mies pahoitteli tilannetta ja antoi uuden avaimen. Seuraava ongelma tulikin vastaan silloin, kun olin Jooan kanssa poistumassa kylpylästä. Portti ei auennut meille millään, ilmeisesti sen vuoksi, että en ollut tullut samalla avaimella sisään. Tässä kohtaa oli mahdotonta saada ketään henkilökunnasta kiinni, mutta onneksi yksi samaan aikaan kohdalle sattunut äiti kävi kertomassa meidän ongelmista respaan. Portin avaamaan tullut nainen ei pahoitellut asiaa millään tavalla, vaikka tosiaan olin aika kinkkisessä paikassa hermostuva taapero sylissä roikkuen. Ikävintä oli, että palatessamme hotellihuoneelle ei kummankaan avain toiminut oveen. Palattiin siis takaisin respaan, jossa sama nainen ei taaskaan pahoitellut vaan totesi vain, että avaimia ei kannata säilyttää kännykän läheisyydessä. Kerrottiin selkeästi, että ollaan tosiaan tulossa kylpylästä (kylpytakit päällä) eikä meillä ole ollut puhelimia siellä mukana. Että noin vain avaimet lakkasivat toimimasta sillä välin, kun oltiin kylpemässä. Ei silti mitään pahoittelua, vaikka puheeksi tuli myös aikaisempi kylpyläavaimen toimimattomuus. Tällaisesta asiakaspalvelusta pitkä miinus Bomballe.
Mitä Bombassa voi tehdä kylpemisen lisäksi sitten. Luonto on aivan uskomattoman kaunis ja hotellin sijainti järven rannalla mitä mainioin. Talvella voi esimerkiksi hiihtää jäälatua pitkin tai käydä kävelyllä järven jäällä, kuten me tehtiin. Meillä oli mukana oma pulkka, mutta niitä oli saatavilla myös hotellin puolesta. Jäällä vallitseva hiljaisuus oli aivan uskomaton. Lukuunottamatta tietysti taaperoa, joka hermostui, kun rattaat pysähtyivät.  Me vietettiin Bombassa kaksi puolikasta ja yksi kokonainen päivä. Saavuttiin hotellille noin kello 15 ja Jooa oli nukkunut koko matkan ajan päiväunia autossa. Annettiin pojalle pieni välipala ja suunnattiin heti sen jälkeen kylpylään. Kylvettyämme piipahdimme hotellihuoneessa pukeutumassa ja jatkoimme iltaa ravintolaan, jossa nautittiin päivällisen ja iltapalan yhdistelmä. Illallisen jälkeen olikin jo Jooan aika käydä nukkumaan. Seuraavana aamuna herättiin taaperon tahdissa ajoissa aamiaiselle, minkä jälkeen vietettiin aikaa ulkona aina päiväuniin asti. Päiväunien ja välipalan jälkeen siirryttiin taas kylpylän puolelle, ja sieltä edellisen illan hyväksi havaitulla kaavalla illalliselle ja nukkumaan. Viimeisenä aamuna nautittiin aamupala, köllöteltiin hetki hotellihuoneessa ja ulkoiltiin vielä tovi ennen kotiinpalaamista.
Hotellilta löytyy myös varsin mukiinmenevä leikkihuone, jossa piipahdettiin muutamia kertoja. Taaperoa tosin riitti viihdyttämään jo pelkkä hotellin käytävillä juoksentelu. Meillä oli mukana myös pieni kassillinen omia leluja ja kirjoja, joiden parissa ja ihan hotellihuonetta ihmetellen taapero viihtyi hienosti. Uuden puolen ala-aulasta löytyi mös biljardipöytä, johon isommat lapset mielellään kuluttivat viikkorahojaan. 
Vierailun aikana testattiin myös Bomban molemmat ravintolat sekä jokerina Nurmeksen grilli. Ensimmäisenä iltana syötiin lyhyen kävelymatkan päässä hotellilta sijaitsevassa Bomban talossa. Tarjolla oli ainoastaan buffet, joka sisälsi erilaisia perinteisiä kotiruokia. Tarjonta oli aika lihapainotteinen, joten en suosittele kasvissyöjille. Omalle lautaselle poimin salaattipöydästä graavilohta, mutta muuten pysyin kasvislinjalla. Hene kyllä kehui ruokia kovasti, mutta omasta näkökulmastani hinta ja laatu eivät aivan kohdanneet. Plussaa kuitenkin aidoista karjalanpiirakoista, olisin voinut syödä pelkästään niitä. Täältä palatessa pysähdyttiin hetkeksi ihailemaan tähtiä ja tätä suosittelen kyllä kaikille! Järven yllä vailla kaupungin valosaastetta taivas on talviyönä aivan uskomaton!

Toisena iltana söimme hotellin omassa ravintolassa. Täällä huomioitiin kaikki ruokailijat hienosti niin, että lapsiperheet sijoitettiin hieman syrjemmälle kabinettiin. Tarjolla oli myös hyvin vaihtoehtoja lapsille, ja meidän taapero taisi syödä lopulta ilmaiseksi lasten buffetista. Vinkkinä lasten kanssa ruokaileville se, että varmistakaa tilausten lähteminen samaan aikaan. Me otettiin yksi alkuruoka-annos etanoita jaettavaksi, koska pitkä illallinen ei tulisi lapsen kanssa kuitenkaan onnistumaan. Muuten lapset erittäin hyvin huomioiva tarjoilija kuitenkin laittoi meidän pääruokatilaukset jonoon vasta, kun olimme alkuruoan nauttineet. Niissähän sitten tietysti kesti. Oltiin tosi hämmästyneitä tästä, sillä ollaan Suomessa totuttu täysin päinvastaiseen ongelmaan eli siihen, että alkuruoka ja pääruoka tuodaan lähes yhtäaikaa, vaikka ruokailemassa on vain aikuisia. Nyt odotin automaattisesti, että kaikki tilaukset lähtevät kerralla, kun mukana on näin pieni lapsi. No, ensikerralla muistetaan mainita tästä tilausta tehdessä. Kaikki ruoat ja ruokajuomat olivat kyllä todella maittavia, eivätkä lainkaan hinnalla pilattuja.

Niin se grilli vielä. Sitä voidaan suositella! Hene haki meille lounaaksi kanarullat, jotka olivat niin valtavan kokoisia, että niistä riitti kahdeksi ateriaksi. Lounaan nauttiminen hotellilla ei muuten onnistunut, sillä ravintolat avasivat ovensa vasta Jooan päiväuniaikaan. Suosittelenkin pienten lasten vanhempia pakkaamaan riittävästi evästä lounas ja välipalatarpeisiin. Kätevä on myös ottaa pieni eväs mukaan kylpylään, jossa sen voi kylpemisen jälkeen antaa lapselle ja näin saa kuivata itsensä ja kerätä tavaransa rauhassa. Meillä oli mukana pussismoothieta, kuorittavia hedelmiä ja pussipuuroja.
Hotellin iltaelämästä en osaa sanoa, sillä me vietettiin illat hotellihuoneessa rentoutuen lapsen nukkuessa. Pakattiin itsellemme mukaan herkkuja naposteltavaksi ja pullo viiniä. Respasta sai viinilasit. Aina lapsen nukkuessa otettiin mukavat asennot nojatuoleissa ja avattiin läppäriltä Netflix. Ihan parasta!
Monien mielestä parasta hotellissa yöpymisessä on aamiainen, ja mä olen ehdottomasti samaa mieltä! Enää ei ole sitäkään ongelmaa, että aamiainen tarjottaisiin liian aikaisin. Aikaisin heräävän taaperon kanssa osaan todellakin arvostaa sitä, että voidaan heti heräiltyämme istua valmiiseen pöytään. Bombassa aamiainen oli aivan taivaallinen! Tarjolla oli todella runsaasti erilaisa vaihtoehtoja, joista erityisesti tuoreet hedelmät olivat meidän mieleen. Taaperolle oli todella helppo valita runsas, mutta terveellinen ateria. Kuten kuvasta huomaa, on meillä tapana kantaa mukana tuota ruokailualustaa. Ollaan todettu se aivan mahtavaksi, koska näin taapero syö varmasti puhtaalta alustalta eikä hänellä ole vaihtoehtoa heittää lautasta lattialle. Alustan saa rullattua hyvin pieneen tilaan, jolloin se kulkee kätevästi mukana hoitolaukussa. Käytetään tätä myös sukulaisten ja ystävien luona, jolloin se tarvittaessa suojaa myös arkaa pöytää tai pöytäliinaa. Ehdottomasti kannattava hankinta.

Tästä tulikin todella pitkä postaus. Toivottavasti tämän meidän kokemuksen jakamisesta on iloa! Ehdottomasti suosittelen kylpylälomaa muillekin taaperoperheille. Me odotetaan jo innolla seuraavaa kertaa, kun päästään pulikoimaan.

maanantai 21. toukokuuta 2018

KESÄN ENSIMMÄINEN VISIITTI AAVARANTAAN

Viikonloppuna pakattiin koko perhe koiraa myöten autoon ja hurautettiin lyhyen matkan päähän Aavarantaan. Aavarannassa on yksi Joensuun alueen virallisista koirarannoista. Myös virallinen uimaranta löytyy, mutta sitä emme ole käyneet kokeilemassa. Aamupäivä oli lämmin, mutta tuulinen, joten ilma tuntui hetkittäin vähän vilpoisalta. Ei kuitenkaan annettu sen haitata, mutta ei sen vuoksi kyllä pitkään rannalla uskallettu viipyäkään. Ja jos ilma tuntui viileältä, niin vesi se vasta kylmää olikin! Meidän perheen vesipetoja se ei kuitenkaan haitannut ollenkaan. Jooa sävähti alkuun kylmyyttä, mutta märkyys ja uutuuden viehätys veivät nopeasti voiton kylmästä.

Veera meni ihan sekaisin jo siitä, kun kotona pakattiin uimalelu ja pyyhe kassiin. Vitsailtiinkin autossa, että se on varma kesän merkki, kun koira vinkuu kaikki automatkat uimaan pääsyä odottaen.
Aavaranta on aivan ihana ja todella idyllinen ympäristä. Tuolla vihreiden nurmialueiden, suloisten pienten siltojen ja mutkittelevien hiekkateiden keskellä kelpaisi kyllä asua, jos vaan oltaisiin jossain muualla kuin Joensuussa. Tätä paikkaa tullaan kyllä kaipaamaan. On niin ihanaa, kun koiraranta on selkeästi merkitty ja suhteellisen suojaisassa paikassa olematta kuitenkaan liian syrjässä. Todella harvoin ollaan muita koiria täällä tavattu, joten rauhallinenkin ranta todella on. Meidän aikaisemmat koirarantakokemukset on pääosin Vantaalta, missä rannoilla riittää ruuhkaa. Koirakaverit sinällään on tietenkin kivoja, mutta osa omistajista meinaa välillä saada savun nousemaan korvista. 
Jooan uima-asu on uv-puku, jonka tilasin hiljattain jostain aggressiivisesti mainostavasta nettikaupasta, joiden nimiä en uskalla tänne kirjoittaa. Muistaakseni puku on Name Itin ja kokoa 98/104. Jooa on tällä hetkellä vähän alle 85 cm pitkä ja käyttää pääosin kokoa 92. Tästä vaihtoehtoina olivat vain 86/92 tai 98/104, ja valitsin ennemmin tarpeettoman väljän kuin liian naftin. Mun silmiin puku näyttää pojalle kuvissa isommalta kuin mitä se luonnossa on. Hihat tai lahkeet eivät olleet ollenkaan liikkumisen tiellä, eikä puku muutenkaan roiku päällä, vaikka väljä toki onkin. Uskoisin tämän sopivan hyvin päälle vielä ensi kesänäkin, mikä on tietysti ihan toivottava asia. Plussaa puku saa erityisesti korkeasta kauluksesta ja pitkästä, selkäpuolelle sijoitetusta vetoketjusta. Meillä on niskan suojaava kesähattu vielä ostoslistalla, joten toistaiseksi suojataan niskaa sipaisemalla sinne fysikaalista aurinkosuojaa. Se jos mikä on muuten ärsyttävää pestä pois. Poikaparan ihanat niskakiharat muistuttaa ikävästi liimalettiä, kun baby wash, vauvaöljy tai hajustamaton Linna-shampoo ei ole saanut vedenkestävää voidetta irtoamaan hiuksista.
Veden äärellä Jooasta kuoriutui tosiaan kunnon vesipeto. Hän olisi varmasti heittänyt talviturkkinsa, jos vanhemmat vain olisivat antaneet. Parasta tällä kertaa oli nostella noita tikkuja vedestä, mitä tehdessään Jooa hoki samalla iso iso. Ollaan viime päivinä opeteltu vähän kokoeroja ja värejä, jotka ovat alkaneet nyt kiinnostaa. Mielenkiinnolla odotan, miten pitkälle veteen hän uskaltaa kastautua, kun mennään ensimmäistä kertaa oikeasti uimarannalle. Viime kesänä jo pelkkä rantahiekka paljaiden jalkojen alla oli liikaa.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

SUNNUNTAI-ILLALLINEN YSTÄVIEN KESKEN

Muutama viikko (edit. pari kuukautta sitten, vähän venyi tämän postauksen viimeistely) sitten kutsuttiin ystäväpariskunta meille sunnuntai-illalliselle. Haluttiin näin kiittää heitä koiranhoitoavusta. Lisäksi toinen heistä on muuttamassa väliaikaisesti pois Joensuusta, joten oli mukavaa ehtiä viettää vielä aikaa yhdessä. Ruokalistalle valittiin tällä kertaa nopeita ja vaivattomia vaihtoehtoja, sillä aika oli hieman kortilla taas tälläkin viikolla. Tarjolle laitettiin bruschettaa, keväistä lohipastaa ja mutakakkua jäätelön kera. Lisäksi ystävämme halusivat tuoda miso-keittoa toiseksi alkupalaksi. Se olikin meille uutta ja todella maistuvaa, jopa Jooa tykkäsi kovasti.
Aloitin kokkailut tapani mukaan heti aamusta, että kiire ei pääsisi yllättämään. Valmistin ensimmäisenä tomaattitäytteen bruschetoilla sekä pilkoin ja raastoin pastan ainekset valmiiksi. Bruschetat valmistin kinuskikissan ohjeella, josta tosin täytettä tuli aivan liikaa meidän yhteen ciabatta-leipään nähden. Loput hyödynsin myöhemmin salaatissa ja ihan leivän päällä.
Lohipastan ohjeen olen poiminut talteen jostain tämän vuoden Yhteishyvä-lehdestä, ja siitä on tullut yksi meidän perheen suosikkiresepteistä. Tämä on suhteellisen edullinen etenkin kalaruoaksi, ja todella helppo ja nopea valmistaa. Kattilalliseen pastaa tarvitaan:


  • 400 g täysjyväkierrepastaa
  • 150 g kylmäsavulohta
  • 1 sipuli
  • 1 parsakaali
  • 1 sitruuna
  • 2 rkl öljyä
  • 2 dl turkkilaista jugurttia
  • 200 g pakasteherneitä
  • halutessa suolaa 1 tl, me mentiin ilman, koska taapero ja koska lohi itsessään on aika suolaista

Keitä pasta lähes kypsäksi ja kaada siivilään valumaan. Pilko ja paloittele sopivan kokoisiksi kylmäsavulohi, sipuli ja parsakaali. Raasta pesty sitruuna ja purista siitä mehu. Kuumenna öljy paistinpannulla ja paista aluksi sipulia ja parsakaalia hetki niin, että pehmenevät hieman. Lisää joukkoon sitruunan kuori, -mehu ja jugurtti ja anna kuumeta. Lisää lopuksi lohi ja pakasteherneet ja annan kuumentua herneiden lämpenemisen vaatima aika. Mausta halutessasi suolalla ja sekoita lopuksi pasta ja kastike keskenään. 

Mutakakkua tein toista kertaa ja edelleen jännittynein fiiliksin. Olen aina kuullut, että mutakakun paistaminen on tarkkaa hommaa, jotta lopputulos on täydellisen tahmea. No, ensimmäisellä kerralla sähläsin ajastimen kanssa niin, että paistoaika jäi mysteeriksi, mutta kakku itsessään oli aivan taivaallista. Tällä kertaa paistettiin tismalleen ohjeen mukaan, mutta lopputulos oli mun makuun hieman liian kypsä. Muiden mielestä kakku oli aivan täydellistä, joten tässä asiassa varmaan oma makumieltymys ratkaiseen. Live and learn! Mutakakkuun tarvitaan:

  • 150 g voita
  • 200 g taloussuklaata
  • 4 kananmunaa (huoneenlämpöistä!)
  • 2 dl sokeria
  • 2 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl vaniljasokeria

Lisäksi päälle voi halutessaan ripotella kaakaojauhetta tai tomusokeria. Kakun kaveriksi sopii täydellisesti vaniljakermajäätelö, mitä meilläkin oli tarjolla. Ja todellakin aito ja oikea kermajäätelö, keventää voi muualta.

Kakku on ihanan helppo valmistaa. Oikeastaan vähän liiankin helppo, mutta toistaiseksi en ole sortunut tätä valmistamaan muuten vaan. Laita aluksi uuni lämpenemään 200 asteeseen, voitele ja jauhota irtopohjavuoan reunat ja vuoraa vuoka leivinpaperilla. Tämä onnistuu parhaiten niin, että asetat arkin leivinpaperia vuoan pohjan ja reunan väliin ennen kiinnittämistä, kiinnität osat toisiinsa, ja leikkaat ylimääräisen paperin pois. Yksi niksi on myös jättää suikale leivinpaperia "kahvaksi", jonka avulla kakku on helppo vetää pois vuoasta ja siirtää tarjoilulautaselle!

Sulata voi kattilassa, ota kattila pois levyltä ja lisää joukkoon paloiteltu suklaa. Sekoita, kunnes suklaa on täysin sulanut. Anna jäähtyä hieman, ja vatkaa sillä välin munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Yhdistä voi-suklaa-seos ja sokeri-kananmunavaahto ja lisää lopuksi joukkoon kuivat aineet. Kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Niin kuin aiemmin varmasti tuli jo selväksi, sopiva paistoaika on hyvin suhteellinen käsite. Kannattaa tarkkailla kakun kypsyyttä jo paiston aikana, ja suhtautua tuohon kahteenkymmeneen minuuttiin maksimiaikana. Parasta kakku on lämpimänä tarjoiltuna.


Tämän illallismenun (ja viinin) siivin meillä oli aivan ihana ja rentouttava ilta ystävien kanssa. Mä rakastan järjestää kaikenlaisia illanistujaisia ja juhlia, ja on ihanaa ja tärkeää huomata, että tällaiset on mahdollisia lapsesta huolimatta. Sitä niin herkästi ajattelee, että lapsen kanssa jokin tavallisuudesta poikkeava asia on haastavaa, vaikka ei se välttämättä sitä edes ole. Ja vaikka vähän olisikin, niin ei se tarkoita, että kannattaisi jättää tekemättä. Ainakin meidän perhettä vaivaa sellainen krooninen aikapula, että illallinen ystävien kanssa on oikeasti aika loistava tapa mahduttaa aikaa ystäville. Päivällistä kuitenkin syödään joka päivä, joten miksi ei kutsuisi myös ystäviä pöydän ääreen!

lauantai 19. toukokuuta 2018

JOENSUUN KALAMARKKINOILLA JA VIIKONLOPUN KUULUMISET

Viikonloppu on taas täällä. Ihanaa! Meidän kahden opiskelijan perheessä viikonloppu ei aina tunnu viikonlopulta, eikä arki toisaalta aina tunnu arjelta. Nyt takana on kuitenkin aivan erityinen arkiviikko. Mä olen viettänyt jokaisena päivänä useita tunteja kampuksella joko kirjastolla tai kirjaston edustalla sijaitsevalla nurmikentällä auringosta nauttien. Tässä myös salaisuus siihen, miksi blogi on päivittynyt aivan poikkeuksellisen ahkeraan. Lukemisen lomassa olen ottanut myös omaa aikaa blogin parissa sekä tehnyt tärkeitä ostoksia nettikaupoissa. Tällä viikolla mies palautti gradunsa arvioitavaksi (!!), joten aivan pian meidän perheessä on vain yksi opiskelija. Hurjaa. Jatkossa saadaankin nauttia ihan eri tavalla vapaista viikonlopuista.
Aiemmin viikolla kaupungilla liikkuessani huomasin, että viikonloppuna on Kalamarkkinat. Päätettiin tulla piipahtamaan niillä, jos vain säät sallivat. Ja sallivathan ne, vaikka aika viileä tuuli etenkin tuolla joenrannassa puhisikin. Hämmästeltiin taas sitä, miten iso meidän pojasta on kasvanut. Niin vain tomerana hän käveli useita satoja metrejä jomman kumman vanhemmat kädestä kiinni pitäen. Toisessa kädessa kulki uusi pikkuautorekka, joka löydettiin Jooan kanssa eiliseltä kirpparireissulta. Lähdin eilen Jooan kanssa kahdestaan tsekkaamaan uusitun Tokmannin, jotta isi sai rauhassa työskennellä työhakemusten ja CV:n parissa. Tokmannin vieressä sijaitsee myös kirpputori, jonne isi suorastaan kannusti meitä piipahtamaan, jos löytyisi vaikka uusia leluja. No, löytyihän niitä, eikä taida isi tätä kehotusta ihan heti uusia. Jooa sai kirpparilta rekan lisäksi vilkkuvan ja liikkuvan paloauton, sekä valtavan autotalon, jossa yhdistyvät parkkihalli ja autopesula. Yllätykseksi sekin pitää ääntä. Autotalo on meillä tosin ollut hankintalistalla jo pitkään, mutta sopivaa ei ole tullut vastaan ennen tätä. Kun hintalapussa komeili 12 € en voinut olla ostamatta. Autotalon koosta kertoo paljon se, että Jooa nimittää sitä laivaksi.
Markkinoiltakin pojat bongasivat pikkuautoja, ja yksi uusi ostettiinkin jälleen kotimatkalla. Välillä musta tuntuu, että leluja tulee ostettua paljon. Toisaalta taas koen, että niitä ei ole hirvittävästi kertynyt. Jooa on kuitenkin meidän esikoinen, joten leluja ei ole ollut ennen häntä. Hän myös kasvaa koko ajan, jolloin leikit ja lelutarpeet muuttuvat.

Tuulisesta säästä huolimatta nautittiin markkinoilla myös ensimmäinen ulkona syöty lounas tälle vuodelle. Markkinoita kierrettäessa maistettiin koko perhe maistiaisina jaettuja paistettuja muikkuja, jotka yllättäen olivat kovasti Jooan mieleen. Lisää lisää hän toisteli vain, kun jatkettiin matkaa. Lounaaksi syötiin siis paistettuja muikkuja ja aurajuustokuorrutettua loimulohta. Kotimatkalla pysähdyttiin vielä leikkipuistossa, missä isommat lapset herttaisesti ottivat osaa Jooan aloittamaan kukkuu-leikkiin. Kotimatkalla ihmeteltiin myös toriremonttia ja haettiin postista Jooalle tilaamani paketti kesävaatteita ja yökkäreitä. En ymmärrä miksi, mutta koosta 92 eteenpäin kirppareilta ei löydy enää yöpukuja. Yhden ylihintaisen Småfolkin autohaalarin ostin Jooalle, koska tiesin hänen rakastavan sitä. Ilokseni uv-asua ja kesäkenkiä ostaessani bongasin alesta muutaman kaksiosaisen yöpuvun, jotka alennuksineen olivat melkein kirpparihintaisia. Sitä uv-asua päästäänkin huomenna toivottavasti jo testaamaan, sillä ajatuksena olisi viedä Veera uimaan ensimmäistä kertaa tälle kesälle ja samalla selvittää, mitä mieltä Jooa tänä vuonna on järvenrannalla oleskelusta.

Seuraavaksi ajattelin tarttua taas kirjaan, ja hyvin poikkeuksellisesti uhrata osan päiväuniajasta opiskeluun. Pojan herättyä lähdetään vierailemaan ystävämme uudessa asunnossa. Tällaiset kuulumiset tähän viikonloppuun.

Ihanaa viikonloppua!