keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

THROWBACK: 25. RASKAUSVIIKKO

22.6.-28.6.2016
Juhannus! Alkuun meinaa käydä höpösti, koska meidän auton akku on mystisesti tyhjentynyt, kun pitäisi jo olla viemässä koiria hoitoon iskälle. Soitetaan ekana huoltopalveluun, joka ei kuitenkaan vakuuta näin hädän hetkellä. Onneksi saadaan apuun mun pikkuvelipuoli, ja juhannus on pelastettu. Aika paljon kyllä kuumotti ajaa iskälle, jokaisessa risteyksessä toivoin vain, että en mokaa ja auto sammu. 
Ennen kuin juhannus koittaa Suomessa, me otetaan varaslähtö ja käydään juhlimassa ensin Viron juhannus. Ollaan yö laivalla, mikä on yllättävän ok ihan täysin selvinpäinkin. Nautin alkoholittomia drinkkejä ja olutta, ja buffastakin löytyy niin paljon kaikkea mulle sopivaa, että en edes liikaa harmistu siitä, että taxfree ehtii sulkeutua ja jään ilman herkkuja. Hyttiin sulkeutumisen sijaan jaksan valvoakin peräti puolille öin. Pojat jatkavat iltaa vielä muutamalla tunnilla. Yö on aika levoton, mutta mitä olisi juhannus ilman höpöä oloa.

Aamulla soittelen virolaisesta kahvilasta aamiaiselta Huslabiin saadakseni ajan sokerirasitukseen. Mun huvituksekseni puhelimeen vastaa selvästi virolainen mies. Ajan varaaminen onnistuu kuitenkin lähes ongelmitta. Hotellin check inniä odotellessa kierrellään kauppoja ja Hene shoppaa. Mä ostan ainoastaan pippurilaastareita. Hotellilla suunnataan ensimmäisenä uimaan ja testataan äidin kanssa infrapunasauna. Se tuntuu meistä tosin aikamoiselta suorittamiselta, enkä edes tunne hoikistuneeni..
Juhannusilta vietetään meille jo tuttuun tapaan Rocca Al Maren ulkoilmamuseolla. Tänne on tuttujen juttujen lisäksi ilmestynyt myös jäätelökioskeja sekä kana- ja kalavaihtoehtoja. Kana tosin loppuu juuri ennen meidän tilausvuoroa, mutta ei anneta sen haitata. Päivän kolmas jäätelö pelastaa tilanteen. Ensimmäistä kertaa jaloissa tuntuu todella kaikki oleminen. Perjantaina suunnataan suoraan hotelliaamiaiselta laivaan ja Suomen juhannuksen viettoon. Kotimatkalla saadaan yllättävä puhelu; meitä pyydetään kummityttömme pian syntyvän pikkusiskon kummeiksi. Otamme kunniatehtävän vastaan iloiten!
Mun olo on vähän tukala, koska vauvan pää on ihan mun palleassa. Runsas syöminen ei auta asiaa. Juhannus sujuu kuitenkin mukavissa merkeissä; syödään, saunotaan, puhutaan vauvoista ja ihastellaan suvun toistaiseksi tuoreinta tulokasta. Multa kysytään vähän turhan suoraan painonnoususta kesken ruokailun, mikä lähinnä naurattaa, kun tuntee kysyjän. On hauskaa huomata, miten etenkin yksi lapsista kokee mut selvästi helpommin lähestyttäväksi näin mahan kanssa.

Lauantaina herätään juhannuspäivään virkeissä tunnelmissa. Juuri kun aletaan tehdä suunnitelmia päivälle, saadaan tietää, että ne voi kaikki unohtaa. Pieni juhannustyttö on tullut rytinällä maailmaan, joten lähdetään kummivelvollisuuksissa hoitamaan tuoretta isosiskoa. Matkalla tiputetaan Niki mummille hoitoon, ja sitten suoraan vauvaa nuuhkuttelemaan!
Yllätän itseni sillä, miten uskallan käsitellä jo aivan vastasyntynyttä pienokaista. Aikanaan kummityttöni synnyttyä en uskaltanut nostaa häntä ennen kuin useamman kuukauden ikäisenä. Toki pidin häntä sylissä aiemminkin, mutta en nostanut, laskenut saati juuri liikkunut pieni aarre sylissäni. 
Viikonloppu menee Sastamala-Tampere väliä ajellen sekä vauvan vaatteita pestessä ja laittaessa. Olen epähuomiossa jaloillani koko sunnuntain, kun ajatuksenani on vain olla tehokas aina kun kukaan ei kaipaa mua. Maanantaina oonkin aivan loppu, ja vauvan vanhempineen kotiutuessa päätetään ajaa kotiin jo samana iltana. Onnistutaan vielä eksymään kotimatkalla, kun ollaan muutenkin mun vihaamalla h i t a a l l a tiellä. Menetän hermoni ja vaadin Missä x:iä. Myöhemmin kuulen, että Hene oli soittanut ystävältään apua näitä löytääkseen, kun pysähdyttiin paikassa, jossa tämä sattuu toisinaan työskentelemään. Tiistai meneekin toipuessa. On todella rankkaa kasvaa isosiskoksi, mutta on myös todella rankkaa tukea tätä kasvuprosessia. 

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

THROWBACK: 24. RASKAUSVIIKKO

15.6.-21.6.2016
Keskiviikkona ajetaan Sastamalasta mun äidin luokse. Yllätykseksi kukaan ei avaa ovea, mutta fiksuna tyttönä kierrän takapihan puolelle, ja siellähän talon herrasväki paistattelee päivää! Ensimmäinen ilta vietetään perinteisin menoin saunoen ja grillaillen.

Torstaina äiti lupautuu katsomaan koirien perään, että me päästään Henen kanssa tsekkaamaan Martinlaakson uimahallin kuntosali. Uimahallin puolella on suorastaan nostalgista, sillä täällä on tullut nuoruudessa uitua aika monta metriä. Tällä viikolla painossa alkaa kolkutella ensimmäinen kymppi ja samalla uusi kymmenluku - treenissä on ilmeisesti jotain vikaa.
Viikonloppuna äiti palaa töihin ja mä yritän saada opiskeltua. Juhlitaan myös beben serkun ristiäisiä ja samalla tämän äidin syntymäpäivää. Sukujuhlassa on paikalla niin vanhoja kuin uusia puolisoita lapsineen, mikä lienee aina kiusallista. Mä oon mahani kanssa erityisesti huomion keskipisteenä. Tämä on toisaalta ihanan helppoakin; mulle osoitetaan heti oma paikka, jossa istua. Juhlissa on herkulliset tarjoilut, ja syödäänkin kakkua päivällisenkin edestä - siis minä ainakin.
Muuten raskausviikko sujuu kesästä ja sukulaisista nauttien. Jossain välissä käydään pesemässä matot äitini kanssa. Yksi päivä vietetään myös anopilla. Mä lähill pötköttelen sohvalla mahani ja koirieni kanssa sillä välin, kun anoppi loihtii poikansa kanssa bataattiranskalaisia ja lohimedaljonkeja päivälliseksi. Ei yhtään huono viikko!

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

THROWBACK: 23. RASKAUSVIIKKO

 8.6.-14.6.2016
Raskausviikko alkaa neuvolakäynnillä, jossa kaikki on edelleen mallikkaasti. Vauvan syke on yllättäen 130, kun se on aiemmin seilannut 150 tuntumassa. Perus poikasyke siis. Tällä neuvolakäynnillä tehdään hoitosuunnitelma koko kesäksi ja varataan jo neuvolalääkäri elokuulle, sillä vietetään kesä poissa Joensuusta. Terveydenhoitaja kysyy ihan ystävällisesti jotain syytä painonnousulle, johon vastaan kenties liiankin kipakasti, että ei se syömällä nouse. Myöhemmin huomaan hänen kirjoittaneen omakantaan erikseen maininnan terveistä elämäntavoista. Mulle myös selviää, että voin vaihtaa terveydenhuoltokaupunkia väliaikaisesti ja näin päädymme toimimaankin.

Neuvolan jälkeen mennään kaupungille juhlistamaan eilistä hääpäivää - kakkukahvein painonnoususta viis. Paras hääpäivälahja on kuitenkin se, että mennään vihdoin hoitamaan pankki- ja vakuutusasioita siten, että siirretään meidän kaikki vakuutukset pois yrityksestä, jonka pelkkä nimi saa mun verenpaineen nousemaan. Samalla otetaan vauvavakuutus. Yllätykseksi myös vapaudutaan vakuutuslaskuista koko kesän ajaksi, mikä on tietysti plussaa.
Seuraavina päivinä käyn vielä vikoissa kesäjumpissa ja valmistaudutaan reissuun. Jumpassa on mulle uusi ohjaaja, ja mietin johtuuko rankkuus hänestä vai mun omasta kunnosta. Mulle yllärinä tehdään monia liikkeitä pareittain, mikä vähän kuumottaa. Parit on kuitenkin oikein mukavia ja suhtautuvat mahaan ihan sopivalla varovaisuudella.

Sunnuntaina ajetaan Jyväskylän kautta Sastamalaan. Matkalla ajellaan myös Jyväskylän yliopiston kampukselle, jossa toivon aloittavani opinnot myöhemmin.
Sastamalassa vietetään hyvinkin aktiivisia kesäpäiviä. Käytetään useasti koiria uimassa, ja kerran mä joudun auttamaan kälyni koiran ylös vedestä, kun tämä uhkaa mennä paniikkiin eikä ymmärrä kiertää kiveä, jolle ei yletä nousemaan. Tilanne oli aika kauhistuttava, mutta meni kuitenkin hyvin rauhallisesti ohitse. Yhtenä päivänä pakattiin koko lauma lähes kaikkine koirineen meidän tila-autoon, ja ajettiin Yltä ja alta -nimiseen paikkaan ulkoilemaan. Paikka oli tosi siisti; se koostui kukkuloista ja tunneleista ja viereisen rinteen päällä sijaitsi nuotiopaikka, jossa mekin paistettiin makkaraa ja nautittiin muita mukaan pakattuja eväitä. Reissun aikana syödään myös lettuja hillolla, jätskillä ja strösseleillä, koska mielihalut. Vastapainona käytiin Henen kanssa testaamassa myös paikallinen sali.


Juuri ennen Vantaalle matkaamista otettiin vielä mahakuvat kimpassa kälyn kanssa. Hänellä tässä on viikkoja 37, ja vähän pohdittiin uskaltaako kuvaamisen jättää seuraavaan kertaan, kun ei koettu olevamme kovin edustavia tänä päivänä. Onneksi ei uskallettu lykätä, sillä toinen ihana kummityttömme syntyi kolme päivää näiden kuvien ottamisen jälkeen.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

THROWBACK: 22. RASKAUSVIIKKO

 1.6.-7.6.2016
Raskausviikon ensimmäiset päivät löysäilen ja nautin helteistä sekä salilla käymisestä ja kotijumpista. Yliopiston tarjoamien ryhmäliikuntatuntien päätyttyä ymmärrän nopeasti, että voin oikeasti superisti paremmin, kun liikun. Salille saan onneksi seuraa miehestäni - kyllä yhdessä vaan on hauskempaa treenatakin!
Perjantaina koittaa kauan odotettu aamu -  on rakenneultran aika! En olevinaan osaa jännittää juurikaan, kun vauvan liikkeet kuitenkin tuntuvat jo. Herään kuitenkin aamulla super aikaisin, ja olen ihan sekoisin kellonajasta. Melkein herätän Henenkin aivan liian aikaisin blenderin hurinalla. Vatsassa kuplii onni ja pieni jännitys. Ehdotan Henelle ylläolevan yhteiskuvan ottamista sanoen, että otetaan viimeinen kuva ennen kuin me molemmat tiedetään, että meille tulee poika. Oon tästä aivan varma!
Ja pieni terve poika meille ultran mukaan onkin tulossa! Ultrassa käy myös ilmi miksi vauva tuntuu niin vähäliikkeiseltä. Hän nököttää mahassa pyllyllään, selkä mun vatsanahkaani vasten. Suurin osa liikkeistä siis kohdistuu takana olevaan istukkaan tai lapsiveteen päin. Bebe ei ole oppinut yhtään yhteistyötä sitten nt-ultran ja osa mitoista on vaikea saada. Pää on mun navan kohdilla eikä asento muutenkaan paras mahdollinen mitoille ja kuville. Ja hän ei siirry, vaikka häntä kuinka maanitellaan ja mua käännellään. Ihana kätilö kuitenkin vaihtelee kärsivällisesti mittauskohdetta aina vauvan vähäisten liikkeiden mukaan, ja kehottaa Heneä napsimaan kuvia suoraan näytöltä, että saadaan edes jotain hyviä kuvia. Painoarvio on 414 g ja kaikki on pienellä aivan mainiosti.

Ultran jälkeen käydään kavereiden kanssa syömässä ja jakamassa uutiset. Matkalta soitetaan anopille ja seuraavana uutiset saa meidän lokakuisten odotusryhmä ja vauvan tuleva kummitäti. Mulla menee tovi saada oma äitini puhelimen päähän, mutta lopulta pääsen aurinkoiselta kampukselta käsin jakamaan uutiset hänellekin.
Loppuosa raskausviikosta nautitaan rauhallisista aamuista brunsseineen sekä kesäisestä Joensuusta. Käydään myös pesemässä matot ja vietetään toista hääpäivää ilman kummempia juhlimisia. Valtavien aamiaisten vastapainona käydään myös salilla. Jälleen kerran kirpparille tavaroita viedessä on pakko napata matkaan muutama vaate meidän pienelle pojalle.