THROWBACK: 21. RASKAUSVIIKKO

25.5.-31.5.2016

21. raskausviikko starttaa sillä, että käyn kirjastolla viimeistelemässä ja palauttamassa (!) kandityön. Tämän jälkeen vaihdan välittömästi hetkeksi vapaalle, ja suuntaan joenrantaan nauttimaan aurinkoisesta päivästä. Iltaa kohti alan kärsiä inhottavasta kylkikivusta, joka siirtyy myös selän puolelle ja säteilee lopulta vatsaankin. Pelottaa ja google laulaa, vaikka toivottavasti kyse on vain jostain lihasperäisestä, joka on seurausta "mahallaan" makoilusta auringossa.

Seuraavana päivänä on luvassa kypsäri. Päivä on myös Henen 26. syntymäpäivä. Oon illan ja yön jäljiltä ihan rikki, ja odotan vain neuvolan soittoajan alkamista. Kypsäri menee onneksi ihan omalla painollaan, vaikka jaksan juuri ja juuri kirjoittaa asiani paperille. Neuvolan tätikin kallistuu lihasperäisen kivun kannalle, eikä tarvetta lisätutkimuksille tässä kohtaa nähdä. Kotona mulle tuo mielenrauhaa myös doppler ja onneksi muutoinkin varsin vähäliikkeinen bebe liikuskelee kuitenkin.  

Yliopistolounaan jälkeen suuntaan kotiin aikomuksenani piiloutua peiton alle, mutta vastoinkäymiset eivät päätykään vielä. Niki on Veeran avustamana saanut syötyä ihmisille tarkoitettuja vitamiineja! Onneksi saan nopeasti kiinni sekä koirista kaiken tietävän kälyni että eläinlääkärin, ja tilanne saadaan hallintaan. Iltasuunnitelmatkin pelastuvat, kun Niki saa hoitopaikan lähes naapurista, jossa pääsee parantelemaan oloaan krapulaisten ystävien seuraan. Me suunnataan ystäväpariskunnan kanssa Torreroon juhlistamaan Henen syntymäpäivää, mun kandityötä ja kiittämään ystäviämme aikaisemmista koiranhoitopalveluista.

Jossain kohtaa vähän myöhässä valmistuu päivänsankarin toiveita kunnioittaen valmistettu syntymäpäiväkakku. Apina kätkee sisäänsä suklaata, lisää suklaata, mokkapaloja ja vielä vähän suklaaata. Ihan kreisi överi, mutta kyllä maistui! Viikonloppuna elämä hymyilee taas, ja suunnataan ensimmäistä kertaa yhdessä salille. Raskaus on nyt virallisesti siinä pisteessä, että lähes kaikki mun omat treenit on täytynyt tiputtaa pois. Onneksi salilla käyminen sopii, vaikka olenkin siellä oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Salitreeni tuntuu nyt kuitenkin oikein kivalta vaihtoehdolta, etenkin Henen kanssa kimpassa treenatessa. Ehditään tämän raskausviikon aikana salille vielä toistamiseenkin minkä lisäksi käyn pelaamassa sulista vielä viimeisiä kertoja. 

THROWBACK: 20. RASKAUSVIIKKO

 18.5.-24.5.2016

Raskausviikko starttaa suliksilla ja kandiesityksen PowerPoint-esitystä työstäen. Torstaina koettava esitys luonnollisesti myös kuumottaa paljon. Esitys menee todella hyvin. Korjausehdotuksia en saa juurikaan, kehuja niiden sijaan kylläkin. Olo tuntuu yllättäen tyhjältä, sillä olin valmistautunut jatkamaan kandin työstämistä saadun palautteen pohjalta. Ja nyt se onkin muka jo valmis, ihan yllättäen!

Loppu raskausviikko sujuukin aika pitkälti lomaillessa. Viikonloppuna pelaillaan sulista taas kavereiden kanssa. Jossain kohtaa viikkoa käyn viimein täyttämässä IPANA-lomakkeen jossa muun muassa annetaan lupa hätäkasteelle sekä tietysti hätäkastenimet. Tuntuu hurjan jännittävältä nähdä konkreettisia nimiä paperilla. 

AAVARANNASSA

Me tehtiin viime sunnuntaina tämän kesän ensimmäinen reissu Aavarantaan. Koko muu Suomi tuntui saavan nauttia mitä upeimmista kesäkeleistä, mutta täällä susirajalla lämpömittari kohosi nippa nappa kaksinumeroisiin lukuihin. Kaivattiin yhteistä tekemistä koko perheelle, ja ajateltiin, että on jo korkea aika viedä Veera uimaan tälle vuodelle. 

Meidän viime viikko oli todella rankka. Jouduimme keskiviikkona hyvästelemään meidän rakkaan Niki-beaglen. Koko alkuviikko meni hänen äkisti huonontunutta vointiaan seuraten, kunnes keskiviikkona oltiin kaikki annettu kaikkemme. Ikävä on iso, vaikka tiedämme, että Nikin on nyt parempi olla.

Jooa pääsi tällä reissulla tutustumaan ensimmäistä kertaa luonnon ihmeisiin - siis risuihin ja nurmikkoon. Aikaisemmin ollaan vapautettu poika vaunuistaan ainoastaan hiekkalaatikolla. Kovin ihmeelliseltä vaikutti maailma näyttävän sieltä ruohonjuuritasolta tarkasteltuna. 

Huvittavalta tuntui pukea pojalle puuvilla pipo ja tumput näin loppukeväästä. Olen lupaillut Jooalle jo helmikuun lopulta asti, että ihan pian on kevät ja kesä, eikä tarvitse enää pukea juuri ollenkaan ulos lähtiessä. Olen aika varma, että poikani pitää minua suuren luokan valehtelijana, kun ne pipo, villasukat ja tumput kuuluu e-del-leen jokapäivä käytettäviin vaatteisiin. Ehkä jo kohta on kesä?

THROWBACK: 19. RASKAUSVIIKKO

 11.5.-17.5.2016

Raskausviikon alkupuolen istun kirjastolla naputtamassa kandia jokaisen vuorokauden tehokkaan tunnin. Yhtenä aamuna kiidän Lidlin ennen kirjastolle suuntaamista tavoitellen samoja maximekkoja, joita varmasti jokaisessa odotusryhmässä on viime päivinä hehkutettu. Ostan kolme. Aikomuksenani on viettää näissä mekoissa koko kesä.

Iltaisin olen aivan puhki ja jumpatkin on tauolla tämän viikon. Viikonloppuna tyhjätään kirppispöytä myyntiin oikein tyytyväisinä. Yritän relata, kun ei kandintyöstäminenkään onnistu epäluotettavien, sekoilevien ja kaatuilevien koneiden kanssa. Perjantaina käyn kavereiden kanssa Scifesteilla testaamassa Henen työstämän pakohuoneen ja lupaudun samalla oikolukemaan yhden ystävän kandin. Sen parissa sujuukin viikonloppu oikein rattoisasti. Henen perjantain pizzailta Scifestilla venähtää aikamoisesti, ja lauantaina miestä odottaa työpäivä samassa paikassa. Raskaana olevaa vaimoa vähän koetellaan, mutta fiksu mies onneksi ymmärtää lepytellä kukilla ja lupauksella pizzasta. Huomaan olevani oikeasti aika puhki. 

Maanantaina suuntaan jälleen kirjastolle viimeistelemään kandia toistaiseksi viimeistä kertaa. Samalla viimeistelen myös ystävän kandin oikolukemisen. Kun oma työni on vihdoin (hieman myöhässä) palautuskunnossa, ei Moodle toimi käyttökatkon vuoksi! Kuumottaa kovasti sekin, että kukaan muu ei ole vielä palauttanut työtään, vaikka yleensä olen itse viimeisten joukossa. 

Maanantai-iltaa vietetään meidän pihalla kevään viimeisten opiskelijajuhlien muodossa grillaillen. Itse poksautan auki pienen pullon alkoholitonta skumppaa kandin kunniaksi. Ihana ystävä, jonka kandin oikoluin, tuo mulle vielä ihania kiitoslahjoja oikein kruunaamaan loistavan maanantai-illan. 

Ollaan sovittu, että pidetään juhlat ihan pihan grillipaikalla, mutta tottakai illan viiletessä siirrytään meille sisälle ihan vaan hetkeksi. Ärsyttää. On tosiaan maanantai-ilta, enkä halua ärsyttää naapureita. Iltaa istutaan liki puolille öin, ja naapurirauhasta puhumisesta huolimatta kaikkien huulilla on vain mun raskaus juhlien hidasteena.

Tiistaina suunnataan Hene kanssa uudemman kerran vaunukaupoille. Tehdään ihanalle yksityisyrittäjälle varaus Brio Smile yhdistelmistä ja niihin sopivasta turvakaukalosta. Ennen reissua yritän käydä juoksemassa Veeran kanssa, mutta supistusten vuoksi on pakko luovuttaa ja tyytyä talsimaan lähes koko kahdeksan kilsaa. Juoksut on nyt juostu. Onneksi on pizzaa. Ja tietenkin ihana vauva masussa potkimassa, jonka turvallisuus menee tietenkin kaiken muun edelle.

ENSIMMÄINEN ÄITIENPÄIVÄ

Eilen koitti vihdoin mun ensimmäinen äitienpäiväni äitinä. Vähän yritin paukutella henkseleitä jo vuosi sitten, kun raskaus oli kuitenkin jo puolivälissä. Monet mua jo onnittelikin, mutta varsinaisesta äitienpäivän vietosta jäin silloin vielä paitsi, kun omaakin äitiäni saatoin onnitella vain puhelimitse.

Tänä vuonna pääsin pitkästä aikaa myös askartelemaan äitienpäiväkortteja! Kyllä oma lapsi vaan tuo tällaisiin päiviin aivan erityisen lisän. Me muistettiin Jooan kanssa mormoria, mummia ja isomummia korteilla, joissa näkyy molempien kädenjälki - Jooan vähän kirjaimellisemmin kuin mun. 

Oma äitienpäiväni alkoi hieman varkain jo lauantai-iltana, kun pääsin nauttimaan meidän viikottaisesta saunavuorosta yksin. Syynä tähän tosin oli äitienpäivää enemmän se, että meidän pienen miehen nukahtaminen ja nukkuminen on ollut hieman haastavaa viimeaikoina. Ollaan useampi kuukausi tehty niin, että ollaan siirretty nukkuva vauva vaunuihin, joissa hän on jatkanut uniaan meidän saunavuoron ajan. Nykyään tämä ei enää ole niin varma toimintatapa, joten taidetaan siirtyä vuorotteluun. Aika aikaansa kutakin; onneksi pian on kesäloma ja päästään saunomaan rauhassa sukulaisten vahtiessa vauvan unta. Raskaan viikon päätteeksi teki kyllä todella hyvää nauttia omasta rauhasta ja täydellisestä hiljaisuudesta - kiukaan sihinää lukuunottamatta toki. Kasvonaamionkin saattoi levittää ilman pelkoa siitä, että jompi kumpi pojista säikähtää.

Varsinaisen äitienpäivän aamu meillä alkoi hieman jännästi. Oltiin luonnollisesti sovittu, että äiti saa nukkua univelkojaan pois äitienpäivän aamuna. Jooa päättikin sitten koetella isäänsä heräämällä jo viideltä. Onneksi uni tuli molemmille pojille uudelleen noin tuntia myöhemmin, ja toisella yrittämällä herääminen sujui isiltäkin hieman iloisemmissa merkeissä. Pojat tulivat ysiltä tuomaan mulle äitienpäiväkortin ennen Jooan ensimmäisiä päiväunia. Poika ei olisi ollut täysin halukas luopumaan luomuksestaan. Hienoa jälkeä olivat pojat saaneet aikaan - en minäkään aio siitä luopua!

Hene nukutti pojan päiväunille ja laittoi meille aamiaisen - kakun valmistamisen lomassa. Aamiainen nauttittiin rauhassa kahdestaan minimiehen tuhistessa vaunuissaan takapihalla. Jooan päiväunien ja lounaan jälkeen siirryttiin koko perhe pihalle puuhastelemaan. Hene laittoi mun pyörän kuntoon ja me Jooan kanssa keinuttiin ja valmistettiin hiekkakakkuja. Lounaan lomassa soiteltiin mummille facetime-puhelu, ja hiekkalaatikon reunalta soiteltiin mun äidille omat onnittelut.

Ulkoilujen jälkeen siirryttiin kotiin syömään jälleen: Jooalle välipalaa ja meille vanhemmille kakkukahvit. Seuraavaksi kello löikin sen kirotun lukeman; Formulat alkaa. Jooa kävi päiväunille ja mä karkasin kirpputorille sillä välin, kun Hene ystävineen laittoi kisastudion pystyyn. Voin paljastaa, että meilläkin keskusteltiin hieman eriävin mielin tämän kyseisen kilpailun seuraamisesta tänä päivänä. Ehdotin aluksi, että pojat olisivat minimies mukaan lukien katselleet kisan jonkun muun sohvalla, ja mä olisin saanut näin lahjaksi omaa aikaa. Sitten keksin shoppailun, ja oltiin kaikki tyytyväisiä lopputulokseen.

Kirpparilta löytyikin ihanuuksia sekä mulle että pojalle, jonka ansiosta pääsin tätä juhlapäivää viettämään. Ostokset maksoi yhteensä vajaat kahdeksan euroa, joten voidaan todella puhua löydöistä. Etenkin toi Jooan yökkäri on aivan huippu! Jooan kummisetä keksi vielä yhdistää sen Barney Stinsoniin: sleep suit up!

Hetkeä ennen Jooan iltapuuhia ehdittiin vielä takapihalle ottamaan kuvia äidistä ja pojasta. Oon itse niin monien muiden äitien tavoin aina kameran takana, että meidän yhteiskuvat on todella harvinaisia. Edelliset kunnolliset on taidettu ottaa Jooan puolivuotisjuhlissa. Toki oon näissäkin lähes meikittä ja hiukset sekaisin. Onneksi vauva on aina suloinen.

Sillä välin, kun mä nukutin Jooaa, valmisti Hene meille maittavan illallisen. Mun ainoa toive oli bataattiranskalaiset, joiden kylkeen Hene taikoi itsetehtyä valkosipulimajoneesia ja maissimuroilla leivitettyä broileria. Herkullista! Ruokajuomana vielä raikas olut ja seurana miehen lisäksi Netflix-uutuus Dear white people. Kyllä kelpasi. Ei ehkä kovin glamooria, mutta just sitä, mistä itse nautin - etenkin tän hetkisen superkiireisen vauva-arjen keskellä.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen äitienpäivä oli menestys, tuskin maltan odottaa ensi vuotta. Silloin tuskin saan nukkua näinkään myöhään, kun Jooa jo ryntää ojentamaan onnittelukorttia. Oon kyllä todella onnekas, kun oon saanut perheekseni näin ihanat ukot.