maanantai 22. toukokuuta 2017

AAVARANNASSA

Me tehtiin viime sunnuntaina tämän kesän ensimmäinen reissu Aavarantaan. Koko muu Suomi tuntui saavan nauttia mitä upeimmista kesäkeleistä, mutta täällä susirajalla lämpömittari kohosi nippa nappa kaksinumeroisiin lukuihin. Kaivattiin yhteistä tekemistä koko perheelle, ja ajateltiin, että on jo korkea aika viedä Veera uimaan tälle vuodelle. 

Meidän viime viikko oli todella rankka. Jouduimme keskiviikkona hyvästelemään meidän rakkaan Niki-beaglen. Koko alkuviikko meni hänen äkisti huonontunutta vointiaan seuraten, kunnes keskiviikkona oltiin kaikki annettu kaikkemme. Ikävä on iso, vaikka tiedämme, että Nikin on nyt parempi olla.

Jooa pääsi tällä reissulla tutustumaan ensimmäistä kertaa luonnon ihmeisiin - siis risuihin ja nurmikkoon. Aikaisemmin ollaan vapautettu poika vaunuistaan ainoastaan hiekkalaatikolla. Kovin ihmeelliseltä vaikutti maailma näyttävän sieltä ruohonjuuritasolta tarkasteltuna. 

Huvittavalta tuntui pukea pojalle puuvilla pipo ja tumput näin loppukeväästä. Olen lupaillut Jooalle jo helmikuun lopulta asti, että ihan pian on kevät ja kesä, eikä tarvitse enää pukea juuri ollenkaan ulos lähtiessä. Olen aika varma, että poikani pitää minua suuren luokan valehtelijana, kun ne pipo, villasukat ja tumput kuuluu e-del-leen jokapäivä käytettäviin vaatteisiin. Ehkä jo kohta on kesä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti