27.4.-3.5.2016
Raskausviikon ensimmäisenä päivänä mulla on heti aamusta jo pitkään kuumottanut tapaaminen kandiohjaajani kanssa. Meidän keskustelutuokio menee paljon paremmin, mitä osasin odottaa; hän osaa vihdoin yhdistää mut ja mun työn sekä kehuu myös mun aikaisempia opintoja. Ilokseni ohjaaja on kanssani samoilla linjoilla työni sisällön ja arvosanatavoitteen kanssa. Tapaamisen jälkeen tuntuu siltä, että oikeasti tiedän mitä teen. Tulen myös ensimmäistä kertaa ulos raskauskaapista, kun keskustelu kääntyy tulevan syksyn suunnitelmiin.
Torstaina on mun suosikki opiskelijatapahtuma eli 8appro, jossa siis kierrellään baareja leimoja keräillen ja suoritetaan näin tutkinto. Ilokseni vaihtoehtona on myös mehuappro eli alkoholiton tutkinto, johon luonnollisesti tartun. 8appro on eräänlainen kevään starttaus. Yllätyn suuresti laajasta valikoimasta alkoholittomia vaihtoehtoja aina shotteja myöten. Iloinen yllätys on myös keli, sillä jopa susirajalla tarkenee istua terassilla. Ilta on ihan huippu hauska, ja käyn jopa laulamassa karaokea humalaisten ystävieni kanssa.
Ilta venähtää hieman turhan myöhäiseksi ja aamulla on edessä aikainen herätys, koska suuntaan aamubussilla Helsinkiin ja vapun viettoon. Onneksi sää hellii edelleen, ja nautin kauniista jokimaisemista ja kanssani heräilevästä kaupungista kävellessäni asemalle. Olen paikalla hyvissä ajoin ja saankin aivan huippupaikan alakerrasta. Vinkkivitonen kaikille; Onnibussin alakerrassa on muutamat paikat muita alempana, ja niillä on valtavasti enemmän jalkatilaa kuin muualla. Miinuksena pistopaikka on katossa, mikä saattaa hieman häiritä jos vieressä istuu tuntematon henkilö.Mulla on matkassa rutkasti eväitä ja puuhasteltavaa, joten matka sujuu joutuisasti. Vessakin alkaa tökkiä onneksi vasta loppumatkasta. Note to self: täydellä rakolla ei ole kiva juosta junaan matkalaukkua raahaten. Joudun myös ensimmäistä kertaa vuosiin turvautumaan lähijunan vessaan, mutta onneksi se toimii.
Vantaalla treffaan ensin anoppini myöhäisen lounaan merkeissä. Käydään myös tapamme mukaan kiertelemässä hieman kauppoja, joista tarttuu vauvalle pienen pieniä sukkia ja myssyjä ja mulle ihana huivi. Anoppi ihastelee myös mun vauvamahaa.
Äidin luona mua naurattaa, kun hän vastaa puolestani kuulumisia kysyttäessä, että voin paksusti. Äidillä koomaan väsymystäni ja syön herkullista kotiruokaa. Lauantaina vierailemme siskopuoleni luona ihastelemassa pienen pientä kaksiviikkoista poikavauvaa. Vielä tuntuu hyvin kaukaiselta, että meillekin on sellainen syksymmällä saapumassa. Lauantai on vappuaatto. Käyn alkuillasta juoksulenkillä, jossa saan väistellä innokkaita vapun juhlijoita.
Vappua juhlitaan perinteisin menoin skumppa-aamiaisella ja päivää Helsingissä viettäen. Petyn suuresti, kun Kappelin alkoholiton lista koostuu ainoastaan limuista ja kahvista. Alkoholittomien juomien tarjonta on muutenkin pääkaupungissa kummallisen huono. Potin onneksi korjaa Amarillo, jossa saa kielen mukanaan vievän herkullisia drinkkejä. Tein huonon valinnan laittaessani aamulla jalkaan uudet kengät; päivän aikana kertyvät kilometrit tuntuvat todellakin. Päivä jatkuu lopulta puolille öin asti. Kovasti äidin kanssa pohditaan sitä, millaista vappua vuoden kuluttua vietetään. Päivän aikana kuvailen muutamaan otteeseen myös omaa ainutlaatuista vappupalloani.
Vapun jälkeisenä päivänä lähdetään äidin kanssa kiertelemään kaikki lähiseudun lastentarvikeliikkeet. Bebe on äitini ensimmäinen oma lapsenlapsi, ja hänelle tulee löytää asianmukainen menopeli. Verrataan erityisesti Emmaljungan super vikingejä ja Brion smilea. Äiti viehättyy etenkin ensimmäisen sisältämästä mahdollisuudesta nahkakuosiin. Mua vieroksuttaa suuresti ajatus tietynlaisesta "emmaljunga äitiydestä". Jäämme vielä miettimään.
Ehditään kiertää myös eräs kauan mun listalla ollut lastenvaatekirpputori, josta Bebe saa vielä lisää vaatteita. Valtava kasa vaatetta tutuilta odotti mua myös äidilläni. Pakkaan suosikit mukaan jo valmiiksi täyteen matkalaukkuuni. Joensuuhun matkustan iltabussilla, josta saan jälleen saman loistavan istumapaikan. Kotona olen vasta lähellä puolta yötä, mutta onneksi muru on autolla vastassa.
Raskausviikko päättyy jälleen arkisen aherruksen parissa; kandin työstämistä, puheviestinnän ryhmätöitä ja kirpputoripöydän kokoamista ystäväpariskunnan kanssa. Tämän raskausviikon aikana on muuten ylitetty 100 päivän merkkipaalu raskauden kestossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti