Huh huh, missä merkeissä meidän kesäkuu on alkanut. Väsymys on tällä hetkellä aivan jäätävä. Musta tuntuu, että oon viime päivinä sulkenut silmäni lähinnä aivastaessa tai haukotellessa. Viimeisin syy vähäisille yöunille on meidän pieni mies, joka sairastui viikonloppuna johonkin vatsapöpöön ja kovaan kuumeeseen. Me ei olla mun muistikuvien mukaan valvottu öitä näin pahasti edes vauvavuonna - tai sitten aika on kullannut muistot. Väsymystä kasvattaa myös tenttiin lukeminen, sillä mua odottaa perjantaina tenttikirjallisuudesta päätellen melkoisen haastava tentti. Muutenkin rajallista lukuaikaa on pojan sairastamisen lisäksi syönyt miehen juuri näiksi viikoiksi sopivasti moninkertaistuneet työtunnit. Perjantai ei voi saapua liian nopeasti.
Kesäkuu alkoi paljon ihanemmissa merkeissä. Vietettiin kuukauden ensimmäiset ja ihanan helteiset päivät Tampereella sukuloimassa. Serkusten leikkejä oli jälleen aivan ihana seurata. Käytiin myös tutustumassa uuteen kauppakeskus RATINAan eli vähän shoppailemassa ja syömässä hyvin. Lisäksi mä kävin ensimmäisellä juoksulenkillä sitten tammikuun. Tauko
(ja toisenlainen treeni) on tehnyt ihmeitä, sillä askel oli kevyt ja vauhti mun mittarilla kova. Lähdin vähän uhkarohkeana kiertämään läheistä järveä, enkä lopulta edes eksynyt, vaikka hetken niin pelkäsinkin tapahtuneen. Oman lisämausteensa vierailuun toi se, että yksi aikuisista oli menettänyt äänensä. Viikonlopussa kulki mukana siis jatkuva seurapeli, jossa yksi kommunikoi vain elehtien ja tarvittaessa ajatuksensa ylös kirjoittaen. Tästä huolimatta istuttiin aikuisten kesken iltaa korttia pelaten lasten mentyä nukkumaan. Toivottavasti ensikerralla päästään vaihtamaan kuulumisia vähän kattavammin.
Ihanat helteet jäivätkin sitten Tampereelle. Eipä ole haitannut istua kirjastolla lukemassa, eikä toisaalta ole myöskään tarvinnut sotkea aurinkosuojien kanssa. Täällä Joensuussa ollaan kuljettu taas välikausivaatteissa - niin äiti kuin lapsikin. Ajatella, että mä jo vähän surkuttelin, miten vähäiselle käytölle Prismasta huippuedullisesti löytämäni Vikingin välikausikengät jäivät.
Täytyy muuten tähän väliin kehua tuota pojan Pomp de Luxin välikausihaalaria, joka ei todellakaan ole ollut vähäisellä käytöllä. Otettiin haalari käyttöön viime syksynä, kun lapsi vielä konttaili ulkona. Talvella haalaria käytettiin toisinaan fleecen kanssa ja koko kevään se oli myös aktiivisessa käytössä. Eikä pinnassa ole juuri mitään käytön jälkiä! Ainoat jäljet taitaa olla peräisin siitä, kun jouduin pesemään haalarista öljytahroja vähän aggressiivisemmin. Jäi mysteeriksi, että mistä öljy on peräisin. Yhden kotipihalla ulkoilun päätteeksi lapsen haalari ja kurahansikkaat vain olivat aivan öljyn tahrimat.
Ainoat miinukset haalari saa siitä, että sen saumat ja vetoketju ei pidä täydellisesti vettä. Jooalla on tapana nauttia lätäköistä myös niissä makoillen, ja se on tälle haalarille vähän liikaa. Toinen miinus on Pomp de Luxin asiakaspalvelu, johon jouduin olemaan yhteydessä aivan liian monta kertaa haalaria tilatessani. Lopputulemana kesäkuun alussa tilaamani tuotteet saapuivat elokuussa! Vaatteiden laatu on kuitenkin niin mainio, että pakko varmaan jossain kohtaa hengittää oikein syvään ja laittaa uusi tilaus menemään. Onneksi olin kaukaa viisas ja ostin haalarin koossa 92, joten se istuu edelleen oikein mainiosti.
Viime lauantaina meillä koettiin useita virstanpylväitä. Ensimmäinen tapahtui heti aamulla, kun Jooa sanoi ensimmäisen neljän sanan lauseensa. Hän ilmoitti oikein keskittyen, että
iso auto mukaan syömään. Myöhemmin päivällä Jooa pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan paloautoon eli
iso pii paa auto. Samassa kyläkauppatapahtumassa poika myös innostui pomppulinnasta ensimmäistä kertaa. Myöhemmin päivällä poika sitten sairastui elämänsä toiseen vatsatautiin, minkä vuoksi jouduttiin myös olemaan toista kertaa yhteydessä päivystykseen. Luojan kiitos asutaan vielä Joensuussa, jossa keskussairaalan päivystys vastaa lauantainakin soittopyyntöön minuuteissa. Saatiin erinomaiset ohjeet kotihoitoon ja voinnin seuraamiseen, ja saipa poika taudin myötä myös ensimmäiset mehumaistiaisensa. Aivan erityinen virstanpylväs saavutettiin myös siinä, että isi hoiti koko homman hyvin pitkälle. Mä olin siis kirjastolla lukemassa tenttiin, kun oireet alkoivat. Sen sijaan, että mies olisi ottanut muhun yhteyttä, alkoi hän googlettaa oireita ja kirjata ylös pojan vointia. Mun tultua kotiin ei poika edes aluksi halunnut vaihtaa isin sylistä mun syliin. Kauas on tultu siitä, kun vain äiti kelpasi.
On meidän kesäkuuhun mahtunut iloisempiakin virstanpylväitä. Ensin juhlittiin Henen kiitettävää graduarvosanaa ja myöhemmin ihailtiin postissa saapunutta tutkintotodistusta. Ja juhlittiinhan me tosiaan myös neljättä hääpäivää.
Tällaiset kuulumiset meidän kesäkuulta. Toivottavasti helteet palaavat juhannukseen mennessä, jolloin meidän perhe on vaihteeksi ansaitusti lomalla!
