sunnuntai 11. marraskuuta 2018

MEIDÄN ISÄNPÄIVÄ 2018

Jos itse saisin suunnitella isänpäivän vieton, se poikkeaisi aika paljon tämän vuotisesta marraskuun toisesta sunnuntaista. Kysyin sunnuntai-iltana mieheltä, oliko isänpäivä edes joten kuten kelvollinen. Vastaukseksi sain naurua, sillä päivä oli kuulemma todellakin ollut isin mieleen. Miten me sitten vietettiin isänpäivää tänä vuonna?
Heräsin 5.30 kovaan kurkkukipuun ja lihassärkyyn. Ei ihan unelma. Taapero heräsi ehkä kymmenen minuuttia myöhemmin, eikä suostunut enää käymään nukkumaan, vaikka haukotteli ja oli selkeästi väsynyt. Jätettiin isi nukkumaan ja noustiin Jooan kanssa ylös. Ensimmäisenä kävin laittamassa itselleni vettä kiehumaan Panadol hottia varten. Vasta sen jälkeen maistui aamukahvi.

Kiukuteltiin Jooan kanssa molemmat väsymystämme. Isi heräsi varmasti monta kertaa jo voluumin noustessa. Niin heräsi luultavasti myös alakerran rouva, kun Jooa kielloista huolimatta heitteli pikkuautoja ja muita leluja laminaattiin. 

Kahdeksalta mentiin herättämään isi lahjakassin ja kortin kanssa. Herättäminen oli aika näennäistä, sillä aamun kovin raivari saatiin juuri ennen tätä. Isi oli onneksi hyväntuulinen ja tykkäsi lahjasta ja kortista. Lahjaksi hän sai kahvikupin uudelle työpaikalle vietäväksi. 

Seuraavaksi oli brunssin aika. Meillä oli hyvin aikainen brunssi, koska mun oli oltava töissä jo ennen kymmentä. Katoin pöytään isin toiveiden mukaisesti englantilaisen aamiaisen hengessä paistettuja kananmunia, paistettuja nakkeja ja valkoisia papuja tomaattikastikkeessa. Omasta toiveesta paistoin myös croissantteja suoraan kaupan pakastealtaasta. Lisäksi meillä oli perus voileipätarvikkeet. Jälkiruokana ja kakun tilalle valmistin mokkapaloja meidän isin makuun eli aivan överillä kuorrutteella. Maistui, mutta yksi pala todellakin riitti.
Mun ollessa töissä pojat viettivät aamupäivää rauhassa kotona ja leikkipuistossa. Lounaan ja päiväunien jälkeen he hyppäsivät bussiin ja tulivat mun työpaikan luokse. Olin luvannut päivälliseksi pizzaa hyvityksenä mun työvuorosta. 

Pizzeriasta ajettiin hautausmaalle. Käytiin viemässä kynttilä Henen isän haudalle. Tämä oli Jooan ensimmäinen kerta hautausmaalla, ja siinä olikin pienelle paljon ymmärrettävää. En ollut tullut ollenkaan ajatelleeksi, miten näistä asioista pienelle lapselle puhutaankaan. Kuulostaa lapsen näkökulmasta pelottavalta kertoa, että yksi isovanhemmista on siellä haudassa. Toisaalta keskustelut Taivaasta ei tunnu sopivan haudalla käymisen kontekstiin sen paremmin. Muotoilin asian niin, että tultiin sytyttämään kynttilä ja muistamaan isin isiä tänne haudalle, kun ei muuten voida niin tehdä. 

Kotona vietettiin loppu ilta ihan vaan sohvalla makoillen. Annettiin Jooan jopa katsoa monta jaksoa Ryhmä Hauta, hänellä oli siis varmasti mieluisa ilta. 
Miten te vietitte isänpäivää?
Ja onko tarjota hyviksi todettuja muotoja keskustella kuolemasta taaperon kanssa?

lauantai 10. marraskuuta 2018

HELPOT JA NOPEAT ISÄNPÄIVÄKORTIT

Huomenna juhlitaan isänpäivää. Meidän viikko on ollut kaikenlaista kiirettä ja hulinaa täynnä, eikä valitettavasti ehditä huomennakaan täysin rauhoittua isää juhlimaan. Askarreltiin Jooan kanssa kuitenkin joka vuotiseen tapaan kortit isille, papalle ja ukille. Tänä vuonna löysin sattumalta Pinterestistä heti helpon, nopean ja meille sopivan kortti-idean, jonka haluan jakaa tännekin.
Mä tykkään käyttää lapsen käden- tai jalanjälkiä kaikissa isän- ja äitienpäiväkorteissa. Maalailtiin Jooan kanssa vesiväreillä yksi ilta ennen suihkuun menoa, ja painettiin samalla sormivärillä jalanjälkiä paperille. Pro tip on tosiaan pitää askarteluhetki kylpyhuoneessa, niin sotku on helpompi hallita ja siivota - ja lapsi on kuitenkin pesun tarpeessa maalauksen jälkeen! Painetaan jälkiä aina niin monta, kuin taapero vain jaksaa. Korttien lisäksi säästän näitä vauvakirjan väliin. Tällä kertaa kävi sillä tavalla hassu tuuri, että parhaiten onnistuivat nämä ns. väärän jalan jäljet. Tunnustan kyllä, että en tullut tätä traktorin kulkusuuntaan ajatelleeksi laisinkaan maalailun aikana. No, kaksi meidän kolmesta traktorista kulkee nyt kuvassa näkyvästi vastakkaiseen suuntaa, kuin mihin kortti aukeaa. En usko, että ketään haittaa. Isomman lapsen kanssa jäljen voi painaa jo suoraan korttiin. Taaperon kanssa onnistumisprosentti on kuitenkin sen verran pieni, että en lähtenyt kokeilemaan. 

Mielelläni kuulisin, millaisia askarteluja olette keksineet lapsen käden tai jalanjäljistä?
Me on tehty pöllö, kukka, sydän ja supermies. Jännityksellä odotan joka vuosi, joko ideat loppuu ja täytyy alkaa kierrättää vanhoja.

Ihanaa isänpäivää!

lauantai 3. marraskuuta 2018

HALLOWEEN 2018 JA KAKSI KURPITSAISTA JÄLKIRUOKARESEPTIÄ

Hyvää Pyhäinmiestenpäivää! 

Meidän osalta Halloween on jo juhlittu. Sen vuoksi tämä lauantain pyhäpäivä pääsi yllättämään, ja käytiin turhaan kokeilemassa kirjaston ja kahvilan ovia. Onni onnettomuudessa samoille nurkille avattiin juuri tänään uusi kirpputori, joten käytiin sitten siellä pyörähtämässä. Löysin itselleni niin mun-näköisen tunikan, että Hene vitsimiehenä kysyi, ostinko oman vaatteeni kirpparilta. Jooakin sai vaatekaapin täydennykseksi housut ja paidan sekä vielä eurolla salkullisen lääkärileluja. 
Me on juhlittu Halloweenia jo yli kymmenen vuoden ajan äitini pöydän ääreen kokoontuen. Ruokana on aina kurpitsaa, ja juhla on aivan kuin pääsiäinen lammaspaisteineen ja pääsiäispupuineen ilman uskonnollista aspektia. Olen ymmärtänyt, että Halloweenin juhliminen on yleistynyt viime vuosina Suomessa ainakin omaan lapsuuteeni nähden. Ainakin mun instafiidi on täyttynyt kuvilla hurjan suloisista keppostelijoista. Oman oven taakse ei kuitenkaan ole keppostelijoita vielä koskaan ilmestynyt.

Me juhlitaan Halloweenia vaihdellen lokakuun 31. päivä, pyhäinpäivä tai silloin, kun se parhaiten lähipiiristä löytyville vuorotyöläisille sopii. Tänä vuonna arpa osui lokakuun viimeiselle päivälle, vaikka se sattuikin olemaan keskiviikko. Tämä oli kyllä onni meille, sillä viikko oli tavanomaista stressaavampi. Teki todella hyvää poistua kotoa yhdeksi illaksi ja viettää iltaa laajemman perheen kanssa.
Tämä Halloween oli siitä erikoinen, että en ollut äidin keittiössä auttamassa. Näin on käynyt aiemmin vain kahdesti, kun olen missannut koko juhlat. Ensimmäisen kerran olin juuri muuttanut pois kotoa ja haluttiin Henen kanssa järjestää omat Halloween-juhlat kavereille. Toinen kerta oli kaksi vuotta sitten, kun Jooa oli vasta reilun kuukauden ikäinen. Silloin ihana äitini tosin toi pakastetun Halloweenin meidän luo Joensuuhun vähän myöhässä. Viime vuonna matkustin Jooan kanssa kahdestaan junalla Halloweenin viettoon. Kuitenkin tänä vuonna mun  työt ja Jooan rytmi päiväunineen meni niin, että päädyttiin saapumaan ihan valmiiseen pöytään. Tyhjin käsin ei tosin menty, vaan tuotiin mukanamme jälkiruoat. Valmistettiin maidottomana ja gluteenittomana vanhaa suosikkiani kurpitsapiirakkaa ja kurpitsakääretorttua. Leivoin ensimmäistä kertaa kääretorttua, ja omaan silmääni se muistutti erehdyttävästi munakasrullaa. Onneksi ruoka saa olla Halloweenina vaikka minkä näköistä, ja maku oli kuitenkin kohdallaan! Meitä oli kaiketi kymmenen aikuista ja kuusi lasta, ja näistä jäi jäljelle ihan pienet palaset kummastakin.

Kääretortun tein kinuskikissan ohjeella, jota muokkasin hieman vaihtamalla kuohukerman ja vaniljarahkan tilalle alpro soya vispautuvaa, maidotonta tuorejuustoa ja vaniljan makuista soijajugurttia. Tätä täytettä tarvitsee ainakin maidottomana tosin vähän. Sekoitin koko kahden desin purkin, ja lisäsin siihen pari ruokalusikallista sekä juustovalmistetta että soijajugurttia, ja kastikkeesta jäi ainakin puolet yli. Sen olisi voinut tarjoilla lisukekastikkeena, mutta itse unohdin koko purkin jääkaappiin.

Kurpitsapiirakan ohjeen olen poiminut talteen jostain Ruokapirkasta, ja se on ollut mun pettämätön suosikki jo usean vuoden ajan. 

Ohjeeseen tulee
  • 3 kananmunaa
  • 2 dl sokeria
  • n. 5 dl keltaista kurpitsaa raastettuna / itse käytän kurpitsasosetta
  • 1 dl margariinia / käytin nyt floran maidotonta margariinia
  • 3 dl vehnäjauhoja / nämä korvasin gluteenittomalla jauhoseoksella
  • 1 1/2 tl leivinjauhetta
  • 2 tl vanilliinisokeria
  • 1 tl kardemummaa
  • 1 tl kanelia
  • 1 tl inkivääriä
ja kuorrutteeseen
  • 1 rs (200g) appelsiinituorejuustoa / korvasin maidottomalla juustovalmisteella, ja puristin joukkoon ihan tuoretta appelsiinin mehua
  • 2 rkl appelsiinitäysmehua

Vaahdota munat ja sokeri napakaksi vaahdoksi. Sekoita vaahdon joukkoon kurpitsa ja margariini. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää taikinaan kevyesti sekoittaen. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan (28 cm) ja paista uunin alimmalla tasolla 200 asteessa noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä. Sekoita kuorrutteen ainekset keskenään ja levitä kuorrute piirakan päälle. Koristele maun mukaan esimerkiksi hasselpähkinärouheella tai raastetulla appelsiininkuorella.

Kuten kuvista huomaa, mä innostuin koristelemaan jälkiruoat Halloweeniin sopivasti muovihämähäkeillä. Puolisoni ei ollut mielissään, mutta seurueen isot ja pienet lapset tykkäsivät hämähäkeistä kovasti. Kouluikäiset tytöt koristelivat näillä hiuksensa hurjan näköisiksi. Ostin hämähäkit ihan ruokakaupasta, ja aion muistaa nämä jos joskus tulee Halloweenina itsekin pukeuduttua. Tarttuvat nimittäin hiusten lisäksi mukavasti myös vaatteisiin, millä saa varmasti kivan twistin asuun kuin asuun. Nyt tyydyin unohtamaan yhden kahvinkeittimen päälle, mikä ei ollut aamulla ensimmäisenä heränneestä miehestä hirveän hauska juttu..


Juhlitaanko teillä Halloweenia?
Oletteko saaneet ovelle keppostelijoita, tai käyneet itse karkki tai kepponen -kierroksilla?