KUN ÄITI SAIRASTAA..

Ei se ketään kiinnosta. 

KUVA

Haha, mutta oikeesti. Mikään ei muutu, kun äiti on sairaana, mutta miksi isin sairasloma onnistuu aina? Ei ole reilua. Me ollaan sairasteltu vuorotellen koko perhe lähes koko tammikuun ajan. Sairastelusaldoa on kerryttänyt ensin Jooan nuha (1 viikko), Henen vatsatauti (1 viikonloppu), mun flunssa (1 viikko), Jooa mahdollisesti rokotuksista aiheutunut kuume (1 viikonloppu) ja mun flunssa pt. 2 hardcore (1 viikko). Ja itseasiassa en ole vieläkään mitenkään täydessä iskussa, vaan vietän jo kolmatta viikkoa puoliteholla paahtaen. Oon esimerkiksi onnistunut unohtamaan avaimet kotiin kahdesti, ja otan tosissani valtaosan Henen vitsikkäistä sutjautuksista. Odotan lämmöllä ylihuomenna alkavaa helmikuuta, sen on pakko sujua terveemmissä merkeissä!

Tässä sairastelun lomassa eniten ärsyttäneiden asioiden lista on pitkä. Ensinnäkin energisen taaperon viihdyttäminen neljän seinän sisällä. Ollaan kokeiltu nyt ensimmäistä kertaa puuväreillä ja vahaliiduilla piirtämistä, minkä lisäksi pojan viihdykkeinä toimivat erityisesti legot ja kirjat. Onpa vaan kiva lukea jatkuvasti niistäen ja aivastellen.. Ja lapsi hermostuu toki, kun äiti keskeyttää lukemisen jatkuvasti! Onneksi on harrastukset, joihin pojat ovat suunnanneet kahdestaan energiaa purkamaan ja tarjonneet mulle näin rauhallisen lepohetken.  

 Ärsyttävää on toki ollut myös se, että se isin elämä jatkuu ihan normaalisti harkan ja töiden parissa. Myös omat opinnot on ollut pakko jaksaa. Kaiken huippu oli kyllä yhdelle pahimmista sairastelupäivistä osunut oman ryhmän seminaariesitys. Yhtenä sairasaamuna jouduin myös tarpomaan lumimyrskyssä auraamattomia katuja toiselle puolelle kaupunkia yhtä opintojaksoon liittyvää visiittiä varten. Kotimatkakin kulki mutkien kautta, kun ensin treffasin Henen ja nappasin häneltä Jooan mukaani, käytiin tyhjentämässä puoli apteekkia ja kotiovelle päästessä tajusin, että mulla ei ole avaimia mukana. 

Ärsyttävintä sairastamisessa on myös oman ja lapsen ruokavalion romahtaminen. Jooan ruokavalioon kuului mun sairastamisen ajan aivan liikaa Kitchen Joyn pakasteaterioita ja pastaa, ja aivan liian vähän kasviksia. Onneksi isikin loihtii meillä smoothieta, niin saatiin edes jostain vitamiineja. Äiti taas eli pääasiassa jäätelöllä ja suklaalla. Ei ehkä vähiten ruokavalioon liittyen myös treenaamattomuus alkaa jo käydä ahdistavaksi. Ehdin tehdä yhden treenin flunssaviikkojen välissä, kun olo oli viikonlopun ajan jo ihan normaali. Eihän tälle mitään tietenkään voi, ja fiilis korjaantuu kyllä heti, kun treenien pariin pääsee palaamaan. Ärsyttävää silti.

Omat parhaat vinkit äidin sairastamiseen ovat seuraavanlaiset. Lepää kaikki mahdollinen aika. Tarvittaessa taaperoa voi ainakin yrittää hämätä lastenohjelmilla tai Pikku Kakkosen sovelluksella. Meidän pieni poika on näihin vähän liian aktiivinen ja seuranhaluinen, mutta kyllä näillä muutaman minuutin lepohetken sai ostettua siellä täällä. Tarvittaessa isin ollessa kotona kannattaa vetäytyä eri huoneeseen lepäilemään. Syö ja juo mitä tahdot, onhan sairastaminen lopulta lyhytaikainen poikkeustila. Mä sekoitan flunssan parannusjuomaa keitetystä vedestä, hunajasta ja inkivääristä. Meiltä löytyy aina pakkasesta tuoreena paloiteltua inkivääriä, jota käytän tähän ja toisinaan myös smoothien joukossa. Vaseliini ja sinkkivoide ehkäisee ihon totaalisen rikkoutumisen jatkuvan niistämisen seurauksena. Jos et ole raskaana niin hyödynnä se, että voit käyttää kaikkia flunssalääkkeitä ilman rajoituksia. Etenkin nenäsumute - ah, se on parhautta.


Toivottavasti helmikuusta tulee hyvinvoinnin kuukausi.

TAMMIKUUN TERVEISET

Vuoden pisimmältä tuntuva kuukausi on hujahtanut ihan huomaamatta jo yli puolen välin - JEE! Tammikuun alussa palattiin useamman sukuloimassa vietetyn viikon jälkeen kotiin Joensuuhun ja nyt ollaan eletty taas arkea jo muutama viikko. 

Mitä meille tänne kuuluu? Oikein hyvää, kiitos kysymästä! Isin tammikuun arkipäiviä rytmittävät työt, opinnot ja viimeinen (!!) harjoittelu. Ollaan siis valtaosa päivistä Jooan kanssa kaksin. Ollaan viihdytty tosi hyvin ihan sillä, että jokaiseen päivään sisältyy jonkinlainen meno. Yhtenä päivänä on muskari, toisena taaperojumppa eli lapsi-vanhempi-liikunta korrektimmalta nimeltään, kolmantena vieraillaan Perheentalolla ja neljäntenä ulkoillaan ihan vaan Veeran kanssa metsässä tai kaksin leikkipuistoissa. 

Mun omat opinnot sujuu tällä hetkellä ihan hyvin, vaikka en koe niihin käyttäväni juurikaan aikaa. Kokemukseni mukaan tämä tunne kyllä tulee muuttumaan sen myötä mitä lähemmäs kevättä kuljetaan. Tällä hetkellä mulla on viikossa yksi tai kaksi luentopäivää eli omaa aikaa. Käynnissä olevat kurssit eivät ikävä kyllä ole ihan ominta mua, mutta onneksi pelkkä yksin kotoa poistuminen virkistää. Molemmat opintojaksot painottuvat ryhmätyöhön, toisessa opetuskieli on englanti ja valtaosa opiskelijoista vaihtareita ja toinen taas painottuu filosofiaan. Ihan mielenkiintoisia nämä opintojaksot siis molemmat ovat kokonaisuudessaan, mutta eivät missään nimessä ihan ominta mua tai omalla mukavuusalueellani.

Jooa täytti juuri vuoden ja neljä kuukautta ja hänellä riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tammikuun saldo tähän mennessä on yksi luja liukastuminen ja yksi sängystä putoaminen. Liukastuminen oli kamala ja samalla suorastaan absurdi tilanne. Jooalla oli meneillään pieni iltavilli ja päällään terällinen yökkäri, kun jalkapalloa potkaistessaan menetti tasapainonsa ja lensi takaraivo edellä muovilattiaan. Seisoin itse metrin päässä katsomassa menoa, mutta eihän siinä mitään ehtinyt tehdä. Meidän vauvaryhmässä oli onneksi juuri keskusteltu aivotärähdyksistä, joten kaikki toimintatavat oli mulla tuoreessa muistissa. Jooa itki heti ja käyttäytyi ja söi loppuillan normaalisti, joten uskalsin laittaa hänet nukkumaan. Herättelin kyllä yöllä paristi, vaikka varsinaista aivotärähdystä meillä ei ollut edes syytä epäillä, kun ei siihen viittaavia oireita ilmennyt laisinkaan. Kolaus vaan oli niin kova, että mulla meni koko yö pientä poikaa valvoessa. 

Pinnasängystä putoaminen oli huomattavasti pienempi kolaus. Meidän oli juuri edellisenä päivänä tarkoitus laskea sängyn pohja alimmalle tasolle. Jooa oli vasta osoittanut ensimmäiset yritykset tulla alas sängystä, ja sängyn koko petaus oli joka tapauksessa purettava, että saadaan pesusta tullut kosteussuoja takaisin paikoilleen. No, ei ehditty tehdä tätä suunniteltuna päivänä, kun ei tällaista operaatiota voi toteuttaa kaksin lapsen kanssa eikä tietenkään myöskään silloin, kun lapsi nukkuu. Seuravaana aamuna Hene ihmetteli, miten Jooa ulottuukin pinnasängystä jo niin korkealle ja juuri kun oli nousemassa nostamaan pojan meidän viereen tämä kiepsahtikin lattialle! Tällä kertaa alas ei onneksi tultu pääedellä, ja pudotusta pehmensivät paksu matto ja jumppapallo.  Onneksi lapset on kestäviä! Jooan tammikuuhun on kuulunut myös kolme rokotusta, joista ilmeisesti vesirokkorokotus on nyt 1,5 viikkoa rokotuksesta nostanut kuumeen pientä miestä kiusaamaan. Muuten hän onkin ollut yllättävän terveenä. 

Löytyy Jooan osalta positiivisempiakin kuulumisia. Hän on mun täysin puolueettomasta mielestäni maailman ihanin ja hurmaavin pieni mies. Jooa on hurahtanut autoihin. Parhaita ovat joulupukin tuomat paristokäyttöiset autot, mutta myös parkkipaikat on huippupaikkoja nykyään. Auton huomattuaan Jooa hokee suorastaan hysteerisenä autoautoauto. Jooa on alkanut höpöttää aivan uudella tavalla pitäen maailman suloisinta tjabatjaba ääntä. Pieni osoittaa meille hellyyttä päivittäin jakamalla haleja ja viime päivinä myös pusuja. Haleihin liittyy aina ihana lempeästi lausuttu äitiii - myös isiä ja Veeraa halittaessa. Ja tosiaan, meillä asuu pieni miehenalku eikä mikään vauva enää. Kummitätinsä kommentoi tuoretta kuvaa, että Jooa ei näytä enää ollenkaan vauvalta. Luulen tämän johtuvan samasta syystä kuin sen, että joudun pakkaamaan pois 80 cm vaatteet ja jopa ensimmäiset 86 cm vaatteet.

Positiivisuutta tammikuuhun ovat tuoneet ihanat kelit. Ollaan todella saatu nauttia talvesta, kun pakkasta on päivittäin vain muutama aste ja lunta riittää. Myös mieli on ollut hyvin kevyt, mikä on helpotus siihen nähden kuinka paljon stressasin tätä aikaa ennakkoon. Vuosi sitten Henellä oli myös meneillään harjoittelu ja samaan aikaan elettiin vauvavuoden raskainta vaihetta. Kaikki tuntuu niin helpolta, kun vertaa tuohon vuoden aikaiseen tilanteeseen. Täällä me vaan pyöräytellään herkullisia smoothieta päivittäin ja odotellaan koska kehtaa ostaa ensimmäiset tulppaanikimput kotiin väriä tuomaan. Tuntuu, että kaikissa lastenkirjoissakin korostetaan kevään saapumista. Kenties se todella on jo ihan kulman takana?

UUDEN VUODEN JUHLINTAA JA LUPAUKSET VUODELLE 2018

Me juhlittiin vuoden vaihtumista melko rauhallisesti pienellä porukalla. Vain melko rauhallisesti, koska kolme lasta takasi aikamoisen menon ja meiningin. Nautittiin herkullisia naposteltavia ja pelattiin vuoden viimeiset tunnit lautapeliä. Alkuillasta käytiin ulkona näyttämässä Jooalle vähän raketteja, joita väsynyt pieni mies katseli kummaksuen. Vuoden vaihtuminen ja suurimmat ilotukset seurattiin Henen kanssa parvekkeelta käsin samalla itkuhälytintä valvoen. Se oli aika turha kapistus, sillä makuuhuoneessa vallitsevasta hiljaisuudesta huolimatta hälytin nappasi kaikki kovimmat paukkeet ja piti ihan oman valoshown. Jooa onneksi nukkui autuasta pienen pojan unta koko ajan.

Uuden vuoden lupaukset kuulostaa varmasti monesta kliseisiltä ja tuomituilta epäonnistumaan. Musta on kuitenkin aina mukava asettaa itselleni tavoitteita vuoden vaihtumisen yhteydessä. Aion nyt neljäntenä vuotena peräkkäin tavoitella 200 treeniä vuodelle. Viime vuonna sain kasaan 136 treeniä, 2016 treenikertoja kertyi 104 ja vuonna 2015 puolestaan 154. En usko, että tavoite täyttyy tänäkään vuonna, mutta aion kuitenkin yrittää parhaani. 200 treeniä vuodessa tarkoittaa keskimäärin neljää treeniä viikossa, joten sairastuminen tai matka vesittää tavoitteen saavuttamisen melko helposti. 2015 kuulin tästä haasteesta vasta maaliskuussa, joten alkuvuoden saldo (etenkin ylöskirjattuna) jäi vähäiseksi. Vuonna 2016 olin koko vuoden joko raskaana tai vasta synnyttänyt ja viime vuoden alussakin piti vielä vähän himmailla treenien kanssa raskauden ja synnytyksen jäljiltä. Tyytyväinen olen jo näihinkin saavutuksiin, mutta toivon tänä vuonna rikkovani ainakin kaikki nämä luvut. 

Treenien lisäksi lupaan itselleni kehittää itseäni äitinä ja vaimona. Tuleva vuosi tulee varmasti olemaan raskas, koska siihen sisältyy Henen opintojen päättäminen ja työmarkkinoille siirtyminen. Pyrin tukemaan molempia elämäni miehiä parhaani mukaan, vaikka se välillä hajottaisikin. Vastapainona lupaan myös panostaa itseeni ja ottaa enemmän omaa aikaa. Jokainen äiti ja varmasti ihan vain puolisokin tietää varmasti sen metatyön määrän, joka tulee helposti otettua vain omalle vastuulle. Yritän sekä toimia vielä entistäkin järjestelmällisemmin että oikeasti jakaa näitä vastuita paremmin. Oman ajan ottamisen helpottamista ja yleistä järjestelmällisyyttä parantaakseni ajattelin alkaa kirjata itselleni pieneen kauniiseen kirjaseen ylös niin niitä perinteisiä tehtävälistoja kuin myös asioita, joista minä nautin ja joita haluan tehdä. Esimerkiksi siis mitä elokuvia haluaisin nähdä tai kirjoja lukea. Näin ollen sitten kun sitä omaa aikaa kerrankin on, ei se mene pelkkään koneella lorvimiseen.