THROWBACK: 29. RASKAUSVIIKKO

 20.7.-26.7.2016

Vika kolmannes alkaa! Etenkin viimeaikaiset supistukset huomioiden on todella helpottavaa päästä tähän pisteeseen. Ollaan edelleen Sastamalassa kälyn perheen luona. Yhtenä aurinkoisena kesäpäivänä  vieraillaan laiturikahvilassa. Käydään myös Pokemon-kävelyllä, jolla mies työntää muikeana vaunuja, joissa nukkuu meidän pieni kummityttö. 

Yhtenä aamuna herään Vantaan neuvolan soittoon. Kävin Vantaalla siis aikaisemmin yhden ylimääräisen neuvolakäynnin sekä sokerirasitustestin, jonka yhteydessä testattiin myös sikiön veriryhmä, koska mun veriryhmä on negatiivinen. Tai siis olisi pitänyt testata, mutta mun varmisteluista huolimatta oli tapahtunut virhe, eikä sitä oltu tehty. Seuraavaksi soittelinkin sitten omaan neuvolaan Joensuuhun varatakseni uuden ajan. Samalla vaivalla täytin kaikki Kelan hakemukset ja tilasin äitiyspakkauksen. Seuraavaksi vietetäänkin jo viimeistä päivää Sastamalassa tältä erää. Sen kunniaksi paistellaan vielä kerran lettuja.

Saavutaan kotiin perjantaina. Yllätykseksi meidän aina kylmä asunto onkin lämmin. Oma sänky tuntuu aivan mahtavalta ilmapatjalla nukuttujen öiden jälkeen. Melkein yhtä hyvältä tuntuu kotimatkan varrelta Pandan tehtaalta ostettujen herkkujen nauttiminen.

Lauantaina lähdetään extemporee iltauimaan ennen saunavuoroa. Järvi on iso ja sen vesi kylmää. Uskallan kuitenkin uida, eikä se onneksi saa aikaan supistuksia.  Viikonloppuna käyn Veeran kanssa vihdoin mustikassa. Illalla nautitaankin kasvissosekeiton jälkiruokana mustikkapiirakkaa, ja vieläpä ystäväpariskunnan seurassa.

Maanantaina koittaa uusi aika verikokeeseen. Oon ollut neulatyynynä koko raskausajan, mutta vasta nyt saan kuulla, että kannattaa jatkossa aina tarjota oikeaa kättä labrahoitajalle. Uuden viikon kunniaksi palaan pitkästä aikaa kirjastolle hommiin ja yliopiston salille treenaamaan. Ihania opiskelijalounaitakaan ei sovi unohtaa. 

Loput raskausviikosta sujuukin jo mainittujen asioiden parissa: opiskelua, uimista, mustikoiden keräämistä ja salia. Elämä tuntuu tosi hyvältä.

PÄIVÄRETKI HONKANIEMEEN

Viikonloppuna saatiin nauttia lämpimästä kesäpäivästä, joita ei ole suotu turhan montaa vielä tänä vuonna. Päätettiinkin tarttua heti tilaisuuteen, ja vietiin Jooa ensimmäistä kertaa ihan oikealle uimarannalle. Veeran ulkoilujen kautta ollaan tutustuttu jo vähän uimisen konseptiin ja kastettu pienetkin varpaat järvessä, mutta tämä oli ensimmäinen vierailu viralliselle uimarannalle.

Valittiin kohteeksi Honkaniemen uimaranta, joka sijaitsee keskellä Joensuun kasvitieteellistä puistoa. Mulle paikka on tuttu juoksulenkeiltä, ja ihanat rantamaisemat koristavat myös Facebook-sivuni kansilehtenä. Henelle vierailu kasvitieteellisessä puistossa oli ensimmäinen, vaikka viime kesänä käytiinkin uimassa tällä samaisella uimarannalla. 


Tehtiin ensin pieni kävelylenkki, jonka varrella ihmeteltiin pajutarhaa ja muita istutuksia sekä vastarannalla siintävää Aavarantaa. Olin optimistisesti pakannut mukaan uv-uimapuvun Jooalle sekä omat bikinit, mutta käyttöön asti kummatkaan eivät päässeet. Vedessä oli moniakin rohkeita uimareita, mutta me ei tällä kertaa edes yritetty liittyä joukkoon. Jooa oli yllättävän epäileväinen koko rantakonseptia kohtaan. Odotin, että hiekkalaatikolla viihtyvä napero olisi lappaamassa rantahiekkaa kaksin käsin suuhunsa, mutta viileä rantahiekka paljaiden varpaiden alla ei ollutkaan hänestä hyvä asia ollenkaan. Varovaisesti tutustuttiin hiekkaan ja veteen vuoroin äidin ja isin kanssa, ja uskon loppuvaikutelman olleen vähintäänkin neutraali. Toivottavasti päästään vielä toistekin tälle kesälle harjoittelemaan rannalla oloa. Ihana olisi itsekin päästä heittämään talviturkki, mutta saas nähdä. Intiaanikesää odotellessa!

THROWBACK: 28. RASKAUSVIIKKO

13.7.-19.7.2016

Haha, ylläoleva kuva kertoo paljon. Ollaan edelleen Vilnassa reissaamassa. Raskausviikko alkaa sateisena keskiviikkona, jolloin sateenvarjokävellään pitkin Vilnan katuja. Kiivetään korkeaan torniin kuvaamaan masukuvia, siitä siis ilme. Palkkiona torniin kapuamisesta nautitaan maailman parhaat burgerit Tripadvisorin suositusten perusteella valitussa ravintolassa. 

Harjoitussupistukset on alkaneet viime päivinä vaivata kävellessä. Tämän vuoksi en uskalla lähteä Henen kanssa testaamaan hotellin kuntosalia illalla. Ärsyttää, kun tekisi treenata ja mielikin kaipaa urheilun aikaansaamia endorfiineja. Vaan maha vaatii nyt ehdottomasti lepäämään.

Torstaina ollaan viimeistä kokonaista päivää reissussa. Kävellään pitkin Vilnan katuja ja vieraillaan joen toisella puolella, itsenäiseksi valtioksi julistautuneessa Užupissa. Iltapäiväksi ollaan varattu ohjattu kierros Vilnan tuomiokirkon kryptiin, mikä sanelee päivän muita menemisiä. Kierros on ehdottomasti kokemisen arvoinen. Tämän viimeisen nähtävyyden jälkeen haetaan odottamamme KFC-illallinen ja palataan hotellihuoneeseen nauttimaan roskaruoasta ja Orange is the new blackista. Punnitaan pitkään, voiko viimeistä lomailtaa viettää näin. Ollaan molemmat kuitenkin ehdottomasti tämän tarpeessa, ja Suomessa ollaan suuntaamassa suoraan kälyni perheen hulinaan. 

Nukkumaan käydessä mua alkaa yllättäen supistaa kipeästi ja säännöllisesti. Meinaan ajautua paniikkiin ja valvon supistuksia kauhuissani ulkona riehuvaa ukkosmyrskyä hotellin isoista ikkunoista seuraten. Meneillään on viimeinen vuorokausi, kun ehdottomasti ei saa syntyä. Onneksi supistukset laantuvat muutaman tunnin jälkeen.

Perjantaiaamuna olo on kuin sillä kuuluisalla jyrän alle jääneellä, mutta enää ei onneksi supista kipeästi. Tehdään vielä viimeinen piipahdus vanhaan kaupunkiin tuliaisten vuoksi ennen lentokentälle siirtymistä. Toivoin löytäväni kummitytölle tuliaisia lelumuseosta, mutta paikan kauppa onkin ihan surkea. Ostetaan torilta Bebelle ja tämän serkulle ihanat puiset helistimet. 

Aamupäivä ei mene muutenkaan putkeen. Hermoja koettelee ensin epäselvyydet check-in:ssä ja saamamme hidas palvelu. Lentokentälle päästessämme Hene huomaa jättäneensä lompakkonsa lentokenttäbussiin! Se onneksi löytyy välittömästi. Lentokentän ensimmäisissä vessoissa on uv-valot, joten kiukuspäissäni kieltäydyn asioimasta niissä. Kaikesta selvitään kuitenkin lopulta, ja lennot menee odotettua sujuvammin.

Kotiin äidille päästään anopin kyydillä, ja tällä on mukanaan myös hoidossa ollut Niki. Päivälliseksi tilataan pizzaa ja tuijotellaan taas vähän OINTB:tä. Saan myös kuulla kylässä olleelta kaksosten isältä(!!) odottamattoman kysymyksen: olenko varma, että siellä ei ole kahta..

Lauantaina ajetaan Sastamalaan pelastamaan kälyni muurahaisilta. On poikkeuksellisen rauhallista, sillä isompi kummityttömme on isänsä kanssa risteilyllä. Hämmentävää, kun on tottunut siihen, että punainen tupa on aina täynnä tohinaa. Nyt ihmetellään rauhassa pienen pientä kummityttövauvaa ja seuraan sivusta miehen ja siskonsa Pokemon-hurahdusta. Sunnuntai sujuu pitkälti samoissa merkeissä, sillä risteilijät palaavat kotiin vasta myöhään illalla. Vaihdetaan tuliaisia ja käydään nukkumaan. Meidän Bebe yllättää mut jylläämällä masussa poikittain!

Maanantai on mun syntymäpäivä. Heti noustuani kuuluu yläkerrasta pienten jalkojen töminää ja ihana viisivuotias kummityttöni tulee toivottamaan hyvää syntymäpäivää täti. Tästä alkaakin tuttu härdelli. Mun 26 syntymäpäiväni kohokohta on yhteiset päiväunet kolmeviikkoisen kummityttöni kanssa. Muuten päivästä on glamouri vähän kaukana, sillä paetaan asuntonäyttöä koko lauman kanssa. Jakaudutaan tosin vähän, ja mä pääsen koirarannalle nauttimaan auringosta.

Tiistaina käydään isomman kummitytön kanssa mustikassa, mitä hän on odottanut kovasti. Iltapalaksi tehdään lettuja, jotka jäivät eiliseltä syntymäpäivältä puuttumaan. Ilmassa on kiukkuja ja hormonikiukkuja. Muutaman päivän tauon jälkeen myös harjoitussupistaa jälleen. Väsyttää.

KESÄ 2017: SINKKOLAN KOTIELÄINPIHA

Jälleen on edellisestä postauksesta ehtinyt vierähtää tovi jos toinenkin. Tässä välissä on ehditty opiskella ahkerasti ja tasapainona lomailla vailla huolen häivää. Vietimme liki kuukauden päivät poissa kotoa, ja niistä retkistä tulen toivottavasti kertomaan myöhemmin lisää. Toivottavasti, koska aika tuntuu katoavan päivistä aivan varkain, eikä sitä tahdo liietä etenkään rauhassa koneen ääressä naputteluun. Sormet ristiin, että tuleviin päiviin ilmaantuu lisää tällaisia hetkiä.

Päivä kotiinpaluumme jälkeen vierailimme Sinkkolan kotieläinpihalla, mistä nämä kuvat on otettu. Samalla treffasimme ystäväämme, joka oli puolestaan poistumassa Joensuusta toviksi. Ihanaa, että onnistuttiin kaikkien reissujen ja menojen keskellä nappaamaan hetki helteisestä iltapäivästä kuulumisten vaihtamiseen. Ystävämme vielä sattumalta asuu aivan kotieläinpihan kupeessa, minkä ansiosta pääsimme samalla reissulla nauttimaan hänen luokseen kahvista ja suussa sulavasta porkkanakakusta. 

Sinkkolan kotieläinpihalta löytyy nimensä mukaisesti kotieläimiä ihmeteltäväksi. Helteinen päivä ei ole aivan paras valinta vierailuun, sillä silloin eläimet saattavat vetäytyä varjoihin kuumuutta karkuun. Pikkuiset kilit olivat ainoita, joita saatiin ihastella ihan kosketus etäisyydeltä. Kukko ja kanat näyttäytyivät myös, mutta lehmät, puput ja possut pysyivät suojassa paahteelta. Lampaitakin tilalta löytyy, mutta me onnistuttiin jotenkin vahingossa ohittamaan tämä aitaus. Eläinten ihmettelyn lisäksi kurkistettiin tyhjillään olevaan navettaan sekä sen ylisiltä löytyvää pientä näyttelyä. Jooa ei vielä ehkä ihan hirveästi eläimistä ymmärtänyt, mutta nautti ainakin uusista maisemista ja ulkona olemisesta. Vaikka paikka oli meidän aikuistenkin mieleen, ei sinne kannata varata tuhottomasti aikaa. Meidän vierailu kesti varmaan vajaan tunnin, kauemmin oltaisiin tosin viihdytty jos eläimet olisivat olleet virkeämmällä tuulella. Aiotaan kyllä ehdottomasti vierailla täällä toistekin.

THROWBACK: 27. RASKAUSVIIKKO

6.7.-12.7.2016

Uuteen raskausviikkoon heräillään Narvassa, johon ollaan edellisenä päivänä Helsingistä matkustettu. Nautitaan lämpimästä ilmasta ja vietetään päivä pitkälle iltapäivään Narvan nähtävyyksiin tutustuen. Kävellään paljon joen tuntumassa, ja jatketaan kävelyä Narvan linnaan ja sen piha-alueisiin tutustuen. Linnassa myös kiivetään korkealle, mikä on aina vähän kuumottavaa. Nautitaan vielä myöhäinen lounas ennen kuin pakkaudutaan autoon ja ajetaan Peipsijärvelle. Illalla olo tuntuu tosi raskaalta. Siitä huolimatta lähden muun seurueen kanssa katsastamaan lähellä sijaitsevan rannan. Sekä lähellä että melkein valmis tie osoittautuvat hyvin suhteellisiksi käsitteiksi. Matka taittuu metsässä ja suolla hieman vajaavaisesti asetelluin pitkospuiden turvin. Perillä on kuitenkin oikein kelpo ranta, ja noin miljoona hyttystä. Takaisin mökillekin pitää tietysti palata, vaikka matka on melkoista extreme-urheilua ilman raskauttakin.

Torstaina ilma on kolea, joten hypätään jälleen autoon ja ajetaan Alatskivin linnalle, joka ilmeisesti ei oikeasti ole linna vaan kartano. Upea se joka tapauksessa on ja ulkopuolelta muistuttaa erehdyttävästi Disneyn satujen linnoja. Tutustutaan ensin sisätiloihin ja siirrytään sitten linnan ravintolaan mun ja Henen syntymäpäivälounaalle. Paluumatkalla pääsen ensimmäistä kertaa Audin rattiin ulkomailla. Ilta vietetään mökillä saunoen ja makkaraa syöden.

Perjantaina luovutetaan mökki ja lähdetään ajamaan kohti Latviaa. Olen ratissa rajanylityksessä, vaikka mun passi ja ajokortti on eri nimillä. HUPS. Onneksi tämä ei ole ongelma. Meidän päämääränä on Dauvagpils, joka osoittautuu aivan ihanaksi idylliseksi pieneksi paikaksi. Ollaan todellakin valittu oikea majoitus. Oma sauna on lämmitetty valmiiksi meitä varten ja muutaman askeleen päässä ovelta on myös pieni lampi, jossa sopii pulahtaa. Ennen saunomista käydään tyhjentämässä lähikauppa alkoholittomista oluista. Saatettiin herättää pientä ihmetystä, ollaanhan kuitenkin suomituristeja.

Lauantaina ajellaan ihmettelemään kaupunkia, toria ja jälleen yhtä linnaa. Aamulla mua supistaa kipeästi, ja illalla jalat on usein ihan tukossa päivän kävelyistä. Palataan mökille kaupan kautta, jonka antimilla valmistetaan kerrassaan upea illallinen viineineen ja juustoineen - myös mun ruokavalio huomioiden tottakai. Jälkiruoaksi ostetaan upea synttärikakku, jollaisia Baltian maiden marketeissa usein riittää. Meidän yllätykseksi sauna on jälleen valmiiksi lämmin, joten ilta vietetään saunoen ja uiden.

Sunnuntaina ajetaan pitkä matka Kaunasiin, jonne jäädään Henen kanssa kahdestaan. Kierrellään rauhassa hiljaista keskustaa. Mulla taas jalat painaa, joten palataan kaupan kautta hotellihuoneelle ottamaan pieni välikuolema. Valitaan Tripadvisorin kautta illallisravintola. Ihana olla pitkästä aikaa kahdestaan.

Maanantaina meitä kohtaa pettymys. Lähes kaikki museot ovat maanantaisin kiinni. Toisaalta ollaan molemmat aika väsyneitä, joten ei haittaa palata aamupäiväkävelyn jälkeen hotellille ukkosta pakoon muutamaksi tunniksi. Illalliselle Hene vie mut romanttiseen italialaiseen ravintolaan. Paikan omistaja ei juuri puhu, eikä ruoka ole ihan 5/5, mutta ihana tunnelma kuittaa kaikki puutteet.

Tiistaina sitten otetaan vahinko takaisin ja kierretään kaikki museot, jotka vain ehditään ennen Vilnaan vievän bussin lähtöä. Päivä on kuuma ja harjoitussupistukset vaivaa inhottavasti. Vilnaan päästyämme vietetään ilta rauhallisesti. Käydään kurkistamassa vanhaan kaupunkiin, mutta ravintolan sijaan päätetään hakea illallinen hotellin viereisestä supermarketista. Vajotaan pehmeään hotellisänkyyn syömään ja aloittamaan vihdoin hiljattain ilmestynyt uusi Orange is the new black -kausi. Ihana muru vielä tilaa mulle respasta ylimääräisen tyynyn rentouden maksimoimiseksi.

THROWBACK: 26. RASKAUSVIIKKO

29.6.-5.7.2016

Tällä raskausviikolla riitti kaikenlaista sisältöä. Kuvia siltä sen sijaan ei ole jäänyt talteen juuri yhtä lukuunottamatta. Tämän taideteoksen talletin Kannelmäen terveyskeskuksen wc-tiloista. Kyllä meitä nauratti. Mitäs kaikkea raskausviikko sitten piti sisällään?

Raskausviikon ensimmäisenä päivänä vieraillaan Henen mummon luona, joka hössöttää juuri niin paljon kuin mummoilla on tapana. Hän vahti mun jokaista liikettäni ja kehotti useaan otteeseen käymään vaan pötkölleen jos siltä tuntuu. Ihana mummo ottaa meidän koirat päivähoitoon, että päästään uimahalliin uimaan. Hene käy myös salilla, mutta mä en uskalla enää harrastaa tuplatreenejä vaan tyydyn uimiseen. Kokeilen kloorata, mikä nostaakin sykettä niin, että uiminen tuntuu kerrankin treenaamiselta. Valitettavasti se vetää kuitenkin olon turhan heikoksi ja tuntuu saavan aikaan supistuksia. Tyydyn siis jatkamaan tylsästi rintauinnilla. 

Seuraavan päivän käytän lähinnä lepäilyyn. Se tuntuu laiskottelulta, mutta nyt ei vaan pysty muuhun. Ajetaan kuitenkin koirasaareen A:n ja tämän pienokaisen sekä tietty koirien kanssa ulkoilemaan. 

Perjantaina koittaa mun ainoa neuvolakäyntini Vantaalla eli vieraassa neuvolassa. Sanotaanko, että olen tyytyväinen, että käynti tulee olemaan ainoa. Terveydenhoitajan asenteesta paistaa läpi se, että ollaan vaan käymässä. Hän tulkitsee läpi raskauden jatkuneet kivut supistuksiksi - luultavasti vaarattomiksi sellaisiksi. Vauva on edelleen perätilassa, mikä ei ole mulle mikään yllätys. Terveydenhoitaja tarttuu tähän seikkaan mun mielestä oudosti, ja suorastaan pelottelee mahdollista perätilasynnytystä näin ensisynnyttäjänä. Paino on noussut nyt kymmenen kiloa ja samalla uudelle kymmenykselle. Yllättäen tästä ei tule mitään kommentia, joskin terveestä ruokavaliosta keskustellaan jo ennen kuin mulle esitetään yhtään kysymystä ruokavaliosta. Musta tuntuu, että saan radi-leiman otsaan, mutta sama se, kun sokerirasitus on kuitenkin vielä edessä.

Illalla viedään koirat vuorostaan anopille hoitoon ja lähdetään jälleen uimahallille. Oon aika huolissani supisteluista ja koko päivä tuntuu muutenkin tosi kehnolta. Otan siis varovaisesti ja nautin lähinnä saunan lämmöstä ja terapia-altaasta. Saunassa vauva pui nyrkkiä niin, että sen näkee. Kotimatkalla päätetään tilata pitsat, ja liikehdinnästä päätellen vauvakin äänestää pekonipizzaa. Too bad, hän joutuu tyytymään herkulliseen kasvispizzaan. Illallisen jälkeen anoppi pääsee tuntemaan Beben potkut ensimmäistä kertaa.

Seuraavana aamuna Hene lähtee muiden talon miesten tavoin talkoisiin ja mä jään viettämään rauhallista päivää äidin ja koirien kanssa  grillaillen ja opiskellen. Päivää varjostaa inhottava olo; supistaa ja tuntuu painetta. Oon ihan viittä vailla lähdössä synnärille tarkistamaan tilannetta, mutta en tahdo aiheuttaa muille luultavasti aiheetonta huolta ja on vieläpä viikonloppu sen lisäksi, että kaikki oli neuvolassa kuitenkin hyvin. Muun stressin ohella harjoitellaan viikonloppuna myös automaattivaihteisin Audin ajamista kesälomareissua varten.

Hyvin levätty viikonloppu onneksi auttaa, eikä olo ole yhtään niin huono enää sen jälkeen. Vauvakin on onneksi koko viikonlopun ajan aivan superaktiivinen. Mietin, aikooko hän kasvaa maailman vahvimmaksi vauvaksi, kun näin kovasti jumppaa.

Maanantaiaamuna koittaa sokerirasitus. Se yllättää niin kivuttomuudellaan kuin kaikenlaisella hämmingillä. Henkilökunta on tylyä, ja meidät unohdetaan kutsua sisään. Labrahoitaja on neljäs henkilö, jonka kanssa olen tekemissä, ja vasta hän saa korjattua mun nimen oikein koneelle. Odotusaulan huono ilma ei tee hyvää, mutta muuten kokemus on hyvin siedettävä. Vadelmainen sokerilitkukin on kylmää ja jopa virkistävää, vaikka jättääkin karvaan maun kurkkuun. Sokerirasituksen jälkeen kiidetään kotiin niin, että saan evääksi ottamani smoothien syliini yhdessä risteyksessä. Hene jatkaa matkaa ajaen ensin toisen koiran äidilleen hoitoon ja jatkaen sitten toisen koiran ja mummon kanssa Sastamalaan piipahtamaan. Sillä välin mä lepään, opiskelen ja pakkaan. Matkalle lähtö jännittää; meidän Baltic tour alkaa seuraavana aamuna. Tietysti saadaan vielä pieni lähtökiukku aikaan, sillä tietysti mun olisi pitänyt arvata, että valmiina olisi pitänyt olla kymmenen minuuttia sovittua aikaa aiemmin. Päästään kuitenkin matkaan, ja sataman autojonossa vauva riekkuu kuin viimeistä päivää. Illalla ollaan perillä meidän neuvostoasumuksessa Narvassa, ja Bebe viettää hiljaiseloa. Ensimmäistä kertaa raskauden aikana tuntuu oudolta olla ilman alkoholia; ei ekan illan kaljoja reissussa.