MITÄ KÄVI TOIVEILLE VIIKON AIKANA

Terkut tienpäältä! Meidän poppoo istuu just nyt autossa matkalla Tampereelle. Kaikki viikolle asettamani toiveet eivät siis käyneet toteen. Vaan kuinkas niille sitten kävi?

Jooa palasi päiväkotiin keskiviikkona, ja on ollut oikein hyvin voiva koko loppuviikon. Tauko ja kotona vietetty aika näkyvät siinä, että aamuisin hän ei haluaisi lähteä hoitoon, vaan olla kotona äidin kanssa. Iloisena hän on päiväkodissa pessyt autoja pihalla sadevedessä ja matkustanut lentokoneella Las Palmasiin kesäisen teemapäivän merkeissä.

Myös mun harjoitteluun palaaminen sujui oikein hyvin. Onni on aivan ihana ja ymmärtävä työyhteisö, jossa on päivittäin kyselty lapsen vointia eikä sivulauseessakaan kritisoitu poissaoloja. Presentaatiokin meni oikein mainiosti ja sain siitä kehuja myös oman tiimin ulkopuolelta, mikä tuntui erityisen hyvältä. Itse esiintyminenkin sujui paremmin kuin edes odotin. Jännitin oikeastaan vain ne viimeiset viisi minuuttia ennen omaa vuoroa. 

Unohdin tosin toivoa, että itse pysyisin terveenä. Heti pojan parannuttua alkoi omassa kurkussa kasvaa kaktusviljelmä. Lepo, c-vitamiini ja sinkkikuuri sekä sinappikylpy ja -laastarit ovat luojan kiitos kuitenkin toimineet hyvänä ensiapuna, ja nyt tuntuu, että flunssa on mahdollista välttää kokonaan. Treenit tämän vuoksi jää tältä viikolta minimiin, mikä harmittaa. Ainiin, ei pidä unohtaa jäätelöä flunssalääkkeeenä. Sitä on tullut nautittua myös muutamana iltana iltapalana. Tosi hyvä vaihtokauppa varmasti treenitauon kanssa. Onneksi unohdin käydä tänään aamulla vaa'alla, joten olen autuaan tietämätön aikaansaadusta vahingosta. 

Ulkoilemaan en ole pojan kanssa ehtinyt. Viikonlopulle on luvattu vesisadetta, mikä ei ihan ole se, mitä vesileikeillä tarkoitin. Pakkasin optimistina kuitenkin kumisaappaiden kaveriksi myös saippuakuplat, toivottavasti päästään serkusten kanssa ulos leikkimään!

Tämän viikon neuvola-aika peruutettiin neuvolan toimesta. Tästä ns. kelaneuvolasta on muodostunut sellainen epäonnenneuvola, että vähäsen jo naurattaa. Alkuperäinen aika olisi ollut jo 14.3., mutta se piti joko vaihtaa sijaiselle tai toiselle päivälle. Valitsin silloin toisen päivän, koska mielelläni käyn omalla terveydenhoitajallani. Muutaman päivän kuluttua sainkin harjoittelupaikan, ja pian selvisi, että uusi neuvola-aika on juuri tämän viikon koulutuspäivien kanssa päällekkäin. Eipä siinä, taas siirrettiin aikaa muutamalla päivällä. Torstaiaamuna puhelin soi kesken työmatkan, ja neuvolan puhelinpalvelu kertoi sijaisen sairastuneen. Ei taas auttanut kuin valita uusi aika, jonka sain ilokseni omalle terveydenhoitajalle ja vielä iltapäiväksi niin, että päästään paikalle koko perheen voimin. Mua nauratti puhelimessa, kun ajanvaraaja vielä iloisesti kertoi, että tämän kelaneuvolan voi ihan hyvin hoitaa vielä 23. raskausviikolla. Hah haa, ensi viikko on jo 25. raskausviikko, mutta voi sen varmasti silloinkin vielä hoitaa. 

Ruokaa en ole laittanut ollenkaan tällä viikolla, joten sen suhteen ei ole tapahtunut sen enempää onnistumisia kuin epäonnistumisiakaan. Kaksi päivää nautin hotelli Presidentin antimista aamiaisella, lounaalla ja iltapäiväkahvilla. Uskokaa kun sanon, että kyllä kelpasi! Jälkiruokana tarjoillut macaroonsit tekivät erityisen onnelliseksi.

Terveenä pysymistä odotan hieman kauhulla, sillä Hene kertoi ystävällisesti aivan viime tipassa, että Tampereen päässä on sairastettu vatsatauti vain viikko sitten. Rukoillaan, että se on oikeasti täysin selätetty eikä saada tartuntaa. Lievään hysteriaan näissä asioissa taipuvaisena olisin ollut valmis perumaan koko reissun. Olen kuitenkin yksin hysteriani kanssa, joten mennään nyt kokeilemaan onneamme. 

Sellaista meidän viikkoon. Miten sun viikko sujui?

Aurinkoista viikonloppua!

TIVOLI SARIOLA - TAAPERON ENSIMMÄINEN TIVOLI

Tivoli Sariola saapui Joensuuhun kesäkuun alkupuolella, ja me tietysti innostuttiin siitä kovasti. Jouduttiin aluksi monesti siirtämään tivolipäivää sairastelujen sun muiden vuoksi, eikä ilmatkaan oikein suosineet. Kärsivällisyys kuitenkin palkittiin, koska lopulta päästiin viettämään tivolissa aivan ihana aurinkoinen ja suorastaan kuuma iltapäivä.

Jooalle tivolivierailu oli ensimmäinen ikinä, ja meille vanhemmillekin ensimmäinen moniin vuosiin. Oltiin suunniteltu, että käydään ehkä maailmanpyörässä ja ostetaan jotain herkkua. Päädyttiin kuitenkin pienen väärinymmärryksenkin kautta ostamaan lippupaketti, joka sisälsi 10 laite- tai pelilippua. Lähes jokaisessa laitteessa korostettiin, että jokaisella henkilöllä täytyy olla oma laitelippu. Vain muutamassa lasten laitteessa oli maininta siitä, että aikuinen saa olla lapsen mukana ilman laitelippua. Tämän vuoksi päädyttiin siis lippupakettiin. Sellainen maksoi 35 €, kun taas kolme laitelippua esimerkiksi siihen maailmanpyörään olisi maksanut 15 €. Yllättäen kaikissa laitteissa kävi niin, että joko Jooalta tai vanhemmalta ei peritty laitelippua. Hyvin me liput tosin saatiin kulutettua, joten ei jäänyt harmittamaan. 

Ihan ensimmäisenä jonotettiin maailmanpyörään. Viime kerrasta sellaisen kyydissä oli kulunutkin jo aikaa. Ei Henen kanssa kumpikaan tajuttu ennakkoon, että laitteessa tosiaan noustaan korkealle. Ajelu otti siis mahanpohjasta enemmän kuin osattiin odottaa. Jooa suhtautui yläilmoihin hyvin neutraalisti. Lähinnä hän tahtoi olla itte  ja ei olisi halunnut olla paikoillaan.

Muita taaperolle sopivia laitteita olivat erilaiset karusellit ja pomppulinna. Vähän rauhallisemman taaperon olisi voinut laittaa myös junan kyytiin tai hieman korkeuteen nouseviin laitteisiin. Näihin ei kuitenkaan vanhempi pääse mukaan, ja meidän taapero on niin arvaamaton liikkeissään, että jätettiin nämä suosiolla odottamaan ensi vuotta.

Vauhdikkaan taaperon kanssa tivolikäynti oli ihan omanlaisensa elämys. Jooa on elänyt tämän kesän ajan erittäin kuvaavasti terrible twos -vaihetta. Kaikki pitää saada tehdä itte, odottaminen ei tule kuuloonkaan eikä tällainen alle kaksivuotias osaa varoa yhtikäs mitään. Karuselliajelukin alkoi loppua kohti kiukuttamaan, kun ei menopeliä saanut vaihtaa kesken ajelun. Rattaissa istuminen ei käy, kädestä pitäminen ei käy eikä vanhemman vierellä todellakaan kävellä rauhallisesti itte. Itse käveleminen tarkoitti suin päin juoksemista välittämättä siitä, oliko tiellä ihmisiä tai kulkiko reitti turvaköyden ali kohti liikkeessä olevaa laitetta. Voin paljastaa, että vanhemmille tuli hiki muustakin kuin helteestä! 

Tivoli oli kuitenkin ehdottomasti elämys koko perheelle. Välissä käytiin myös sivummalla ihmettelemässä autoja ja nurmikolla kasvavia kukkia. Herkkuna syötiin jäätelöt, mikä tarjosi vanhemmillekin odotetun hengähdystauon. Ne olikin pisimmät minuutit, jotka taapero oli hiljaa ja tyytyväinen. Eipä tässä auta kuin ajatella, että kyseessä on tärkeä kehitysvaihe kasvavalle lapselle. Ja onneksi ohimenevä sellainen! Vaan kyllä aina tällaisina hetkinä mietin niitä monia perheitä, joissa Jooan ikäinen taapero on jo saanut pikkusisaruksen. En ymmärrä, tai tahdo edes liikaa ajatella, miten elämä sujuu voimakkaasti itseään ilmaisevan taaperon ja vauvan kanssa. 

Tivolin henkilökuntaa täytyy vielä kehua erikseen. Taapero huomioitiin todella hienosti laitteissa ja peleissä. Jooan annettiin itte valita voittomahdollisuuksista mieleinen, ja pelien vetäjät antoivat taaperon kaikessa rauhassa valita mieleisen narun narunvedossa ja harjoitella ongen pitämistä kalastamisessa. Meille myös sattui pieni tapaturma, kun isompi lapsi kompuroi Jooan kumoon pomppulinnassa. Tivolin työntekijä hoiti tilanteen erinomaisesti, ja tarjoutui heti palauttamaan meille laitelipun jos niin toivomme. Jooa kuitenkin tokeni nopeasti säikähdyksestä ja halusi jäädä pomppimaan.

Hurjan rankka, mutta kuitenkin hurjan ihana - sellainen oli meidän ensimmäinen tivolikäynti. Ehdottomasti lähtisin uudestaankin, mutta samalla Luojan kiitos yksi tivolikäynti kesässä on tarpeeksi! Ensi vuonna on varmasti jo paljon helpompaa melkein kolmevuotiaan kanssa. Ainakin uskottelen itselleni näin. 

JOENSUUN KALAMARKKINOILLA JA VIIKONLOPUN KUULUMISET

Viikonloppu on taas täällä. Ihanaa! Meidän kahden opiskelijan perheessä viikonloppu ei aina tunnu viikonlopulta, eikä arki toisaalta aina tunnu arjelta. Nyt takana on kuitenkin aivan erityinen arkiviikko. Mä olen viettänyt jokaisena päivänä useita tunteja kampuksella joko kirjastolla tai kirjaston edustalla sijaitsevalla nurmikentällä auringosta nauttien. Tässä myös salaisuus siihen, miksi blogi on päivittynyt aivan poikkeuksellisen ahkeraan. Lukemisen lomassa olen ottanut myös omaa aikaa blogin parissa sekä tehnyt tärkeitä ostoksia nettikaupoissa. Tällä viikolla mies palautti gradunsa arvioitavaksi (!!), joten aivan pian meidän perheessä on vain yksi opiskelija. Hurjaa. Jatkossa saadaankin nauttia ihan eri tavalla vapaista viikonlopuista.

Aiemmin viikolla kaupungilla liikkuessani huomasin, että viikonloppuna on Kalamarkkinat. Päätettiin tulla piipahtamaan niillä, jos vain säät sallivat. Ja sallivathan ne, vaikka aika viileä tuuli etenkin tuolla joenrannassa puhisikin. Hämmästeltiin taas sitä, miten iso meidän pojasta on kasvanut. Niin vain tomerana hän käveli useita satoja metrejä jomman kumman vanhemmat kädestä kiinni pitäen. Toisessa kädessa kulki uusi pikkuautorekka, joka löydettiin Jooan kanssa eiliseltä kirpparireissulta. Lähdin eilen Jooan kanssa kahdestaan tsekkaamaan uusitun Tokmannin, jotta isi sai rauhassa työskennellä työhakemusten ja CV:n parissa. Tokmannin vieressä sijaitsee myös kirpputori, jonne isi suorastaan kannusti meitä piipahtamaan, jos löytyisi vaikka uusia leluja. No, löytyihän niitä, eikä taida isi tätä kehotusta ihan heti uusia. Jooa sai kirpparilta rekan lisäksi vilkkuvan ja liikkuvan paloauton, sekä valtavan autotalon, jossa yhdistyvät parkkihalli ja autopesula. Yllätykseksi sekin pitää ääntä. Autotalo on meillä tosin ollut hankintalistalla jo pitkään, mutta sopivaa ei ole tullut vastaan ennen tätä. Kun hintalapussa komeili 12 € en voinut olla ostamatta. Autotalon koosta kertoo paljon se, että Jooa nimittää sitä laivaksi.

Markkinoiltakin pojat bongasivat pikkuautoja, ja yksi uusi ostettiinkin jälleen kotimatkalla. Välillä musta tuntuu, että leluja tulee ostettua paljon. Toisaalta taas koen, että niitä ei ole hirvittävästi kertynyt. Jooa on kuitenkin meidän esikoinen, joten leluja ei ole ollut ennen häntä. Hän myös kasvaa koko ajan, jolloin leikit ja lelutarpeet muuttuvat.

Tuulisesta säästä huolimatta nautittiin markkinoilla myös ensimmäinen ulkona syöty lounas tälle vuodelle. Markkinoita kierrettäessa maistettiin koko perhe maistiaisina jaettuja paistettuja muikkuja, jotka yllättäen olivat kovasti Jooan mieleen. Lisää lisää hän toisteli vain, kun jatkettiin matkaa. Lounaaksi syötiin siis paistettuja muikkuja ja aurajuustokuorrutettua loimulohta. Kotimatkalla pysähdyttiin vielä leikkipuistossa, missä isommat lapset herttaisesti ottivat osaa Jooan aloittamaan kukkuu-leikkiin. Kotimatkalla ihmeteltiin myös toriremonttia ja haettiin postista Jooalle tilaamani paketti kesävaatteita ja yökkäreitä. En ymmärrä miksi, mutta koosta 92 eteenpäin kirppareilta ei löydy enää yöpukuja. Yhden ylihintaisen Småfolkin autohaalarin ostin Jooalle, koska tiesin hänen rakastavan sitä. Ilokseni uv-asua ja kesäkenkiä ostaessani bongasin alesta muutaman kaksiosaisen yöpuvun, jotka alennuksineen olivat melkein kirpparihintaisia. Sitä uv-asua päästäänkin huomenna toivottavasti jo testaamaan, sillä ajatuksena olisi viedä Veera uimaan ensimmäistä kertaa tälle kesälle ja samalla selvittää, mitä mieltä Jooa tänä vuonna on järvenrannalla oleskelusta.

Seuraavaksi ajattelin tarttua taas kirjaan, ja hyvin poikkeuksellisesti uhrata osan päiväuniajasta opiskeluun. Pojan herättyä lähdetään vierailemaan ystävämme uudessa asunnossa. Tällaiset kuulumiset tähän viikonloppuun.

Ihanaa viikonloppua!

AURINKOINEN AAMUPÄIVÄ TAITOKORTTELISSA

Viime viikon lauantaina meidän perhe lähti jo ajoissa aamulla liikkeelle. Olin aikaisemmin viikolla bongannut Facebookista, että monet toimijat MLL ja Pelastakaa Lapset ry mukaanlukien järjestävät lapsille ja lapsiperheille ihanan kesätapahtuman Taitokorttelissa. Vinkkinä ehdotan, että kannattaa seurata paikallisia toimijoita, kuten järjestöjä Facebookissa. Näin saa helposti tiedon alueella järjestettävistä ilmaisista lastentapahtumista. Joensuun Taitokorttelissa sijaitsee myös meille niin tuttu Perheentalo, joka on osa Pelastakaa Lapset ry:n Joensuun aluetoimiston toimintaa. Taitokortteli sijaitsee ihan keskustan kupeessa ja joen vieressä. Meiltä kotoa tähän ihanaan vanhojen puutalojen kortteliin kävelee kymmenessä minuutissa.

Me oltiin paikalla jo heti kymmeneltä. Ajattelin, että näin Jooa pääsee varmemmin ihmettelemään tapahtumaa rauhassa eikä jää isompien lasten jalkoihin. Matkalla pysähdyttiin vielä ihmettelemään toriparkkia ja uutta toria rakentavia työkoneita. On hauskaa huomata, millaista sanastoa pienen pojan vanhemmat lastenkirjoista oppivat, kuten puskutraktori, kuormauskauha ja kaivauskauha. Pienellä miehellä oli matkassa mukana tietenkin myös oma rekka.

Ensimmäisenä me pysähdyttiin polkuautopihalla, jossa menopelivaihtoehtoihin kuuluivat myös polkupyörät ja potkittavat autot. Jooa pääsi testaamaan näitä ensimmäistä kertaa, ja oli kyllä hieman ihmeissään. Ihanan rauhallista oli meno vielä toistaiseksi. Heti polkuautopihan vierestä Jooa bongasi ammla eli (sähly)mailan. Jooan isä on innokas sählynpelaaja, ja Jooaltakin löytyy kotoa jo oma maila, joka on päivittäisessä käytössä. Ulkopelejä ei oltu tätä ennen kokeiltu, mutta eiköhän tästä vielä tule yksi kesän hittipuuhista. Taaperolta sujuu mailan ja pallon käsittely jo uskomattoman hyvin.

Pelien jälkeen harjoiteltiin hieman odottamista ja kärsivällisyyttä jonottamalla ilmapalloa. Kannatti, sillä tästä pallosta oli pojalle enemmän iloa kuin vappupallosta tänä vuonna. Pallo myös pelasti myöhemmän apteekkikäynnin, kun sekä Veeran punkkiliuoksen että Jooan fysikaalisen aurinkosuojan valitseminen osoittautui yllättävän haastavaksi. Onneksi saatiin apua farmaseutilta, joka vielä muistutti madottamisesta.

Mä odotin pomppulinnasta menestystä, mutta se osoittautuikin pelottavaksi. Jooa pomppi mielellään pomppulinnan etuosassa isin käsistä kiinni pitäen, mutta sisään linnaan muiden lasten kanssa pomppimaan hän ei halunnut mennä ollenkaan. Muiden puuhapisteiden joukossa oli vielä ainakin katuliituja, photo booth, polttopallo, kaivurikilpailu, tasapainoiluleluja, puujalkakävelyä ja saippuakuplia. 

Ainoa harmi tässä ihanassa aurinkoisessa aamupäivässä oli se, että en taas muistanut kertaakaan antaa kameraa miehelle. Näin ei tullut ikuistettua mun ihanaa kesäasua, joka koostui mustasta maksimekosta, vyötärövyöstä, neuletakista ja ballerinoista. Ensikerralla sitten toivottavasti. Ihan hävettää, miten usein unohdan itseni kameran taakse, jolloin musta ja Jooastakaan ei ole lähellekään niin paljoa yhteiskuvia kuin Jooasta ja isistä. Tämä tuntuu olevan yleinen ongelma äideillä. Jokatapauksessa aurinkoinen aamupäivä Taitokorttelissa oli mitä ihanin ja leppoisin perhetekeminen kiireisten viikkojen keskellä. Ilokseni huomasin jo, että kesäkuun puolessavälissä järjestetään samankaltainen tapahtuma Lähiötalon läheisyydessä. 

MEIDÄN VAPPU 2018 KUVINA (ja 438 sanaa siitä)

Meidän perheessä juhlittiin tänä vuonna vappua niin yhdessä perheenä kuin vanhemmat omissa opiskelijariennoissaan. Mun rientoni oli 8appro, joka koitti vappua edeltäneenä torstaina. Tämä on mulle virallinen kevään aloitus, johon olen ottanut osaa jokaisena opiskeluvuotena – 2016 mehuappron merkeissä! Tänä vuonna osallistuminen kuumotti jostain syystä ennenäkemättömän paljon. Laudatur-tutkinnossa riitti suoritettavaa tällaiselle kotihiiri-äiti-ihmiselle. Suunnittelin jo alkuun, miten voin tulla heti kympiltä kotiin nukkumaan. Paitsi miehen mielestä en kuulemma olisi voinut tulla kotiin ainakaan ennen puolta yötä. Kannatti kuitenkin lähteä, sillä ilta oli aivan huippu! Suorittamani empiirisen tutkimuksen perusteella ilmeni myös, että skumppa ja vesilinjalla ei saa darraa, vaikka viihtyisi illanvietossa jatkoille asti. Who knew! Isin vappuriennon olutlinja ei ollut aivan yhtä menestyksekäs..

Vappuaattoaamuna oli isin vuoro nukkua. Me käytiin Jooan kanssa kävellen lähikaupassa heti aamusta ja kotimatkalla pysähdyttiin hetkeksi vielä hiekkalaatikollekin ihastelemaan auringonpaistetta. Aamupäivän aikana leivotaan myös munkkeja, sillä Jooan kummisetä on tulossa kylään yhden ystävämme kanssa. On ihana vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa. Jooalle maistuu kuorruttamaton munkki vähän liiankin hyvin, ja meiltä löytyy sattumalta yksi pullo valmissimaa kaapista, kun oma on vielä tekeytymässä.

Muuten mokataankin vappuaaton suunnitelmat snadisti. Mulla on tulossa tentti, mikä stressaa kovasti ja aiheuttaa hieman tavallista lyhyemmän pinnan. Oltiin muutenkin spekuloitu ehdinkö lukea kaiken kaupassa käynnin ynnä muun lomassa, kun tajutaan, että Henellä on tänään vielä työvuoro! Se vielä venyy poikkeuksellisen pitkäksi. Miestä odotellessa tajuan myös, että vappuna on tapana juoda skumppaa ja alkot menee kiinni n-y-t. Päästään kauppaan kuitenkin väsyneinä ja kiukkuisina, mutta selvitään sieltä vappupalloineen kaikkineen. Itselleni ostan lohdutukseksi skumppasiiderin.

Vappupäivänä herätään kaikki yhdessä, mistä Hene hermostuu, koska olisi ollut mun vuoro nukkua. Päästään kuitenkin herkkuaamiaisen jälkeen sovussa ja ajoissa lähtemään torille fiilistelemään vappua. Joensuun vappu on siitä hassu, että se on puoleen päivään mennessä täysin ohi. Marssia odotellessa tunnustetaan väriä vastaanottamalla Jooalle Vihreiden vappupallo. Päässä Jooalla on muuten itse askartelemansa vappuhattu! Mennään hetkeksi joenrantaan leikkipuistoon, mistä Jooa kävelee taas itte hyvän pätkän kohti toria. Ehditään hyvin nähdä marssi, mikä on Jooalle elämys. PAM PAM sanoo rummut!

Marssin jälkeen keksitään extemporeé istahtaa lasillisille legendaarista mainetta nauttivan vesikioskin terassille, jossa ei aiemmin olla saatu aikaiseksi käydä. Nimestä huolimatta tarjolla on myös skumppaa ja jallusimaa. Jooa saa tyytyä veteen ja aina mukana kulkeviin hapankorppuihin, riisikakkuihin ja maissinaksuihin. Hän saa maistaa myös muutaman juomien mukana saadun suolapähkinän – NAM!

Terassilta jatketaan matkaa vielä torin ja leikkipuiston kautta kotiin. Ostetaan Jooalle lava-auto, mikä on häneltä kysyttäessä rekka. Jooa ei malttaisi millään jatkaa matkaa puistosta, vaikka ollaan jo myöhässä lounasajasta ja oltu ulkonakin jo useita tunteja. Onneksi saippuakuplat piristää myrtynyttä pientä miestä.

Kotona odottaa valmiiksi leivotut hodarisämpylät ja muut vappulounastarpeet. NAM! Lounaan jälkeen perheen pienin nukkuukin vaatimattomasti kolmen tunnin päiväunet, joiden aikana mä luen tenttiin.

Alkaa sataa. Heippa vappu ja tervetuloa toukokuu!