Viikonloppuna saatiin nauttia lämpimästä kesäpäivästä, joita ei ole suotu turhan montaa vielä tänä vuonna. Päätettiinkin tarttua heti tilaisuuteen, ja vietiin Jooa ensimmäistä kertaa ihan oikealle uimarannalle. Veeran ulkoilujen kautta ollaan tutustuttu jo vähän uimisen konseptiin ja kastettu pienetkin varpaat järvessä, mutta tämä oli ensimmäinen vierailu viralliselle uimarannalle.
Valittiin kohteeksi Honkaniemen uimaranta, joka sijaitsee keskellä Joensuun kasvitieteellistä puistoa. Mulle paikka on tuttu juoksulenkeiltä, ja ihanat rantamaisemat koristavat myös Facebook-sivuni kansilehtenä. Henelle vierailu kasvitieteellisessä puistossa oli ensimmäinen, vaikka viime kesänä käytiinkin uimassa tällä samaisella uimarannalla.
Tehtiin ensin pieni kävelylenkki, jonka varrella ihmeteltiin pajutarhaa ja muita istutuksia sekä vastarannalla siintävää Aavarantaa. Olin optimistisesti pakannut mukaan uv-uimapuvun Jooalle sekä omat bikinit, mutta käyttöön asti kummatkaan eivät päässeet. Vedessä oli moniakin rohkeita uimareita, mutta me ei tällä kertaa edes yritetty liittyä joukkoon. Jooa oli yllättävän epäileväinen koko rantakonseptia kohtaan. Odotin, että hiekkalaatikolla viihtyvä napero olisi lappaamassa rantahiekkaa kaksin käsin suuhunsa, mutta viileä rantahiekka paljaiden varpaiden alla ei ollutkaan hänestä hyvä asia ollenkaan. Varovaisesti tutustuttiin hiekkaan ja veteen vuoroin äidin ja isin kanssa, ja uskon loppuvaikutelman olleen vähintäänkin neutraali. Toivottavasti päästään vielä toistekin tälle kesälle harjoittelemaan rannalla oloa. Ihana olisi itsekin päästä heittämään talviturkki, mutta saas nähdä. Intiaanikesää odotellessa!
Tehtiin ensin pieni kävelylenkki, jonka varrella ihmeteltiin pajutarhaa ja muita istutuksia sekä vastarannalla siintävää Aavarantaa. Olin optimistisesti pakannut mukaan uv-uimapuvun Jooalle sekä omat bikinit, mutta käyttöön asti kummatkaan eivät päässeet. Vedessä oli moniakin rohkeita uimareita, mutta me ei tällä kertaa edes yritetty liittyä joukkoon. Jooa oli yllättävän epäileväinen koko rantakonseptia kohtaan. Odotin, että hiekkalaatikolla viihtyvä napero olisi lappaamassa rantahiekkaa kaksin käsin suuhunsa, mutta viileä rantahiekka paljaiden varpaiden alla ei ollutkaan hänestä hyvä asia ollenkaan. Varovaisesti tutustuttiin hiekkaan ja veteen vuoroin äidin ja isin kanssa, ja uskon loppuvaikutelman olleen vähintäänkin neutraali. Toivottavasti päästään vielä toistekin tälle kesälle harjoittelemaan rannalla oloa. Ihana olisi itsekin päästä heittämään talviturkki, mutta saas nähdä. Intiaanikesää odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti