Tällä viikolla mulla on puheviestinnän ja samalla koko kandivaiheen viimeinen pakollinen läsnäolo, pois lukien itse kandityön esittely. Tästä hyvästä löysäilenkin loppuviikon. Meillä on ystäväpariskunnan kanssa yhteinen kirppispöytä, jota käyn autollisena ahkerasti järkkäilemässä ja samalla shoppailemassa vauvanvaatteita bebelle. Aikaa on myös kahlata läpi kaikki ilmaisjakelulehdet ja whatsapata Henelle parhaat palat. Hene opiskelijakavereineen järjesti osana yhtä opintojaksoa omaa alaansa painottavan pakohuoneen tuonne Scifestiin, mitä itsekin kävin kokeilemassa.
Perjantaina ajetaan yhdeksi yöksi Kolille pakoon kiireitä viettämään pientä rakkauslomaa. Lillutaan kylpylähotellin altaissa alkoholitonta lehtikuohujuomaa siemaillen, syödään hyvin ja illalla käperryn Henen respasta pyytämän viltin alle katsomaan lätkää. Hotellihuoneen kylpyhuoneen peilistä havaitsen linea negran ilmestyneen, mikä tekee mut jostain syystä todella iloiseksi.
Tähän kylpyläviikonloppuun liittyy kaksikin hauskaa yksityiskohtaa. Ystävänpäivänä haaveilin ja vähän suunnittelinkin pientä irtiottoa hotellissa. Ajatus nousi siitä, että Hene yöpyi töiden puolesta hotelleissa pitkin Suomea, ja puhuttiin siitä, miten kiva olisi herätä yhdessä hotellisängystä ja nauttia muhkea hotelliaamiainen. Katselin hintojakin jos oltaisiin suunnattu yhdeksi yöksi ihan vaan tohon joen toiselle puolelle. Se kuitenkin jäi jostain syystä. Sittemmin saatiin vihdoin aikaiseksi päivittää meidän S-ryhmän jäsenyys paikalliseen osakkuuteen. Tehtiin tämä sopivasti kampanja-aikana, jolloin saatiin "uudesta" asiakkuudesta lahjana läjä tarjouskuponkeja - mukaan lukien ilmainen yö hotellissa. Hene meni ja unohti tämän kupongin kotiin, ja huomattiin asia vasta hotellilla. Siis sadan kilometrin päässä kotoa. Hupsista! Onneksi henkilökunta oli erittäin ymmärtäväistä, ja saatiin helposti sovittua, että postitetaan kuponki jälkikäteen.
Lauantaina patikoidaan vajaan kymmenen kilometrin lenkki Kolin kansallispuistossa. Ensimmäistä kertaa huomaan kunnossani tapahtuneen heikentymistä, kun nousut tuntuu raskailta. Jalat kyllä jaksaisi kulkea, mutta happea ei tunnu riittävän kahdelle. Kiitos raskauden myös reitin varrelta löytyvät ulkohuussit tulevat tutuiksi. Mulla on hieman erikoinen vessakammo, ja välttelen kaikissa vähääkään epämääräisissä paikoissa vessoissa vierailua. Ulkomaanmatkoihin tämä etenkin tuo oman haasteensa. Tällaiset ulkohuussit samoin kuin junan vessat on mulle ihan viimeisiä paikkoja, mutta raskaana ollessa nekin tulevat tutuiksi.
Tämän viikon sunnuntaina vietetään äitienpäivää, mikä saa mun mieleni hieman apeaksi. Henen mielestä vielä ei ole syytä juhlia, enkä mäkään tunne oloani vielä äidiksi. Takaraivossa jyskyttää pelko siitä, että tämän lähemmäksi en äitienpäivän juhlimista pääse. Käydään pelaamassa sulkapalloa, ja pelikaverit onnittelee kuitenkin jo. Henen kanssa sovitaan Bola-korusta "äitienpäivälahjana", mutta sen hankkiminen lopulta jää. Maanantaina aloitan todellisen kandiväännön ja jumppaan viimeisiä kertoja lujaa Bodyfitissä. Urheilusta huolimatta tämä on se viikko, jolloin ensimmäinen viiden kilon raja menee painon nousussa rikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti