Raskausviikon ensimmäiset päivät löysäilen ja nautin helteistä sekä salilla käymisestä ja kotijumpista. Yliopiston tarjoamien ryhmäliikuntatuntien päätyttyä ymmärrän nopeasti, että voin oikeasti superisti paremmin, kun liikun. Salille saan onneksi seuraa miehestäni - kyllä yhdessä vaan on hauskempaa treenatakin!
Perjantaina koittaa kauan odotettu aamu - on rakenneultran aika! En olevinaan osaa jännittää juurikaan, kun vauvan liikkeet kuitenkin tuntuvat jo. Herään kuitenkin aamulla super aikaisin, ja olen ihan sekoisin kellonajasta. Melkein herätän Henenkin aivan liian aikaisin blenderin hurinalla. Vatsassa kuplii onni ja pieni jännitys. Ehdotan Henelle ylläolevan yhteiskuvan ottamista sanoen, että otetaan viimeinen kuva ennen kuin me molemmat tiedetään, että meille tulee poika. Oon tästä aivan varma!
Ja pieni terve poika meille ultran mukaan onkin tulossa! Ultrassa käy myös ilmi miksi vauva tuntuu niin vähäliikkeiseltä. Hän nököttää mahassa pyllyllään, selkä mun vatsanahkaani vasten. Suurin osa liikkeistä siis kohdistuu takana olevaan istukkaan tai lapsiveteen päin. Bebe ei ole oppinut yhtään yhteistyötä sitten nt-ultran ja osa mitoista on vaikea saada. Pää on mun navan kohdilla eikä asento muutenkaan paras mahdollinen mitoille ja kuville. Ja hän ei siirry, vaikka häntä kuinka maanitellaan ja mua käännellään. Ihana kätilö kuitenkin vaihtelee kärsivällisesti mittauskohdetta aina vauvan vähäisten liikkeiden mukaan, ja kehottaa Heneä napsimaan kuvia suoraan näytöltä, että saadaan edes jotain hyviä kuvia. Painoarvio on 414 g ja kaikki on pienellä aivan mainiosti.
Ultran jälkeen käydään kavereiden kanssa syömässä ja jakamassa uutiset. Matkalta soitetaan anopille ja seuraavana uutiset saa meidän lokakuisten odotusryhmä ja vauvan tuleva kummitäti. Mulla menee tovi saada oma äitini puhelimen päähän, mutta lopulta pääsen aurinkoiselta kampukselta käsin jakamaan uutiset hänellekin.
Loppuosa raskausviikosta nautitaan rauhallisista aamuista brunsseineen sekä kesäisestä Joensuusta. Käydään myös pesemässä matot ja vietetään toista hääpäivää ilman kummempia juhlimisia. Valtavien aamiaisten vastapainona käydään myös salilla. Jälleen kerran kirpparille tavaroita viedessä on pakko napata matkaan muutama vaate meidän pienelle pojalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti