Muutama viikko (edit. pari kuukautta sitten, vähän venyi tämän postauksen viimeistely) sitten kutsuttiin ystäväpariskunta meille sunnuntai-illalliselle. Haluttiin näin kiittää heitä koiranhoitoavusta. Lisäksi toinen heistä on muuttamassa väliaikaisesti pois Joensuusta, joten oli mukavaa ehtiä viettää vielä aikaa yhdessä. Ruokalistalle valittiin tällä kertaa nopeita ja vaivattomia vaihtoehtoja, sillä aika oli hieman kortilla taas tälläkin viikolla. Tarjolle laitettiin bruschettaa, keväistä lohipastaa ja mutakakkua jäätelön kera. Lisäksi ystävämme halusivat tuoda miso-keittoa toiseksi alkupalaksi. Se olikin meille uutta ja todella maistuvaa, jopa Jooa tykkäsi kovasti.
Aloitin kokkailut tapani mukaan heti aamusta, että kiire ei pääsisi yllättämään. Valmistin ensimmäisenä tomaattitäytteen bruschetoilla sekä pilkoin ja raastoin pastan ainekset valmiiksi. Bruschetat valmistin kinuskikissan ohjeella, josta tosin täytettä tuli aivan liikaa meidän yhteen ciabatta-leipään nähden. Loput hyödynsin myöhemmin salaatissa ja ihan leivän päällä.
- 400 g täysjyväkierrepastaa
- 150 g kylmäsavulohta
- 1 sipuli
- 1 parsakaali
- 1 sitruuna
- 2 rkl öljyä
- 2 dl turkkilaista jugurttia
- 200 g pakasteherneitä
- halutessa suolaa 1 tl, me mentiin ilman, koska taapero ja koska lohi itsessään on aika suolaista
Keitä pasta lähes kypsäksi ja kaada siivilään valumaan. Pilko ja paloittele sopivan kokoisiksi kylmäsavulohi, sipuli ja parsakaali. Raasta pesty sitruuna ja purista siitä mehu. Kuumenna öljy paistinpannulla ja paista aluksi sipulia ja parsakaalia hetki niin, että pehmenevät hieman. Lisää joukkoon sitruunan kuori, -mehu ja jugurtti ja anna kuumeta. Lisää lopuksi lohi ja pakasteherneet ja annan kuumentua herneiden lämpenemisen vaatima aika. Mausta halutessasi suolalla ja sekoita lopuksi pasta ja kastike keskenään.
Mutakakkua tein toista kertaa ja edelleen jännittynein fiiliksin. Olen aina kuullut, että mutakakun paistaminen on tarkkaa hommaa, jotta lopputulos on täydellisen tahmea. No, ensimmäisellä kerralla sähläsin ajastimen kanssa niin, että paistoaika jäi mysteeriksi, mutta kakku itsessään oli aivan taivaallista. Tällä kertaa paistettiin tismalleen ohjeen mukaan, mutta lopputulos oli mun makuun hieman liian kypsä. Muiden mielestä kakku oli aivan täydellistä, joten tässä asiassa varmaan oma makumieltymys ratkaiseen. Live and learn! Mutakakkuun tarvitaan:
- 150 g voita
- 200 g taloussuklaata
- 4 kananmunaa (huoneenlämpöistä!)
- 2 dl sokeria
- 2 1/2 dl vehnäjauhoja
- 1 tl leivinjauhetta
- 1 tl vaniljasokeria
Lisäksi päälle voi halutessaan ripotella kaakaojauhetta tai tomusokeria. Kakun kaveriksi sopii täydellisesti vaniljakermajäätelö, mitä meilläkin oli tarjolla. Ja todellakin aito ja oikea kermajäätelö, keventää voi muualta.
Kakku on ihanan helppo valmistaa. Oikeastaan vähän liiankin helppo, mutta toistaiseksi en ole sortunut tätä valmistamaan muuten vaan. Laita aluksi uuni lämpenemään 200 asteeseen, voitele ja jauhota irtopohjavuoan reunat ja vuoraa vuoka leivinpaperilla. Tämä onnistuu parhaiten niin, että asetat arkin leivinpaperia vuoan pohjan ja reunan väliin ennen kiinnittämistä, kiinnität osat toisiinsa, ja leikkaat ylimääräisen paperin pois. Yksi niksi on myös jättää suikale leivinpaperia "kahvaksi", jonka avulla kakku on helppo vetää pois vuoasta ja siirtää tarjoilulautaselle!
Sulata voi kattilassa, ota kattila pois levyltä ja lisää joukkoon paloiteltu suklaa. Sekoita, kunnes suklaa on täysin sulanut. Anna jäähtyä hieman, ja vatkaa sillä välin munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Yhdistä voi-suklaa-seos ja sokeri-kananmunavaahto ja lisää lopuksi joukkoon kuivat aineet. Kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Niin kuin aiemmin varmasti tuli jo selväksi, sopiva paistoaika on hyvin suhteellinen käsite. Kannattaa tarkkailla kakun kypsyyttä jo paiston aikana, ja suhtautua tuohon kahteenkymmeneen minuuttiin maksimiaikana. Parasta kakku on lämpimänä tarjoiltuna.
Tämän illallismenun (ja viinin) siivin meillä oli aivan ihana ja rentouttava ilta ystävien kanssa. Mä rakastan järjestää kaikenlaisia illanistujaisia ja juhlia, ja on ihanaa ja tärkeää huomata, että tällaiset on mahdollisia lapsesta huolimatta. Sitä niin herkästi ajattelee, että lapsen kanssa jokin tavallisuudesta poikkeava asia on haastavaa, vaikka ei se välttämättä sitä edes ole. Ja vaikka vähän olisikin, niin ei se tarkoita, että kannattaisi jättää tekemättä. Ainakin meidän perhettä vaivaa sellainen krooninen aikapula, että illallinen ystävien kanssa on oikeasti aika loistava tapa mahduttaa aikaa ystäville. Päivällistä kuitenkin syödään joka päivä, joten miksi ei kutsuisi myös ystäviä pöydän ääreen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti