Huh heijaa, mikä viikko on takana! Mun piti julkaista nämä kuvat meidän laskiaistunnelmista jo laskiaistiistaina. Silloin pysähdyttiin kotimatkalla taaperojumpasta vielä laskemaan mäkeä kirkon taakse. Mäenlasku oli mulle ja Jooalle jo päivän kolmas isompi aktiviteetti, sillä vietettiin aamupäivä Perheentalolla. Ilta menikin bloggaamisen sijaan hyvin väsyneissä merkeissä. Mulla osui tälle viikolle tentti ja kaksi dead linea, joten kiirettä on pitänyt muutenkin. Lisäksi saatiin myöhään torstai-iltana Jooan kummisetä meille kylään. Mutta se tästä viikosta, ja siirrytään niihin laskiaistunnelmiin!
Laskiaisen vietto aloitettiin jo lauantai-aamuna leipomalla pullaa. Meillä oli pieni kädenvääntö Henen kanssa siitä, kumpi saa leipoa pullat. Tämä ei ole kummankaan vahvinta osaamisaluetta. En kuitenkaan ole valmis myöntämään osaamattomuuttani, joten Henen vielä koisiessa vaivasin uusimman S-ryhmän ruokalehden ohjeella takuuvarman pullataikinan. Mun oli kuitenkin lähdettävä kirjastolle hoitamaan opiskeluhommia ennen kuin pullien kanssa päästiin paistamiseen asti. Hene sai siis hoitaa varsinaisen leipomisen ja paistamisen. Tällä takuuvarmalla ohjeella ja yhteistyöllä saatiinkin toistaiseksi parhaita pullia, mutta harjoitukset jatkukoon.
Laskiaissunnuntaina ajettiin Noljakkaan ottamaan osaa laskiaistapahtumaan Noljakan kirkonmäellä. Laskiaistapahtumaa toteutti yhteistyössä ainakin MLL:n paikallisyhdistys ja paikallinen seurakunta. Järjestelyt oli hoidettu tosi hienosti; mäkeä valvottiin sekä ylhäällä että alhaalla ja alue oli rajattu selkeästi tapahtuman käyttöön. Paikalla oli paljon osallistujia, mikä vähän jännitti meitä alkuun, sillä Jooan kanssa jonottaminen ei aina ole helppoa. Eihän tuollainen 1v5kk vielä ymmärrä hyvin odottamisen käsitettä - jos hän näkee jotain, mitä haluaa, hän haluaa sen heti. Tällä kertaa odottelu tosin sujui ihan super hienosti, sillä Jooa viihtyi jonossaoloajan lumipallojan keräillen.
Yksi syy ajaa Noljakkaan laskiaistapahtumaan oli myös mahdollisuus poniajeluun. Jooa on hyvin innostunut kaikenlaisista hevosista ja hevosia muistuttavista asioista tällä hetkellä. Aamuisin heti aamumaidon jälkeen hän kiipeää isin tai äidin selkään ratsastamaan koppotikoppoti. Kirjastosta lainatusta lorukirjasta hän etsi uudelleen ja uudelleen hepparunon. Myös meidän Veera-koira käy ratsusta aina siihen suostuessaan. Poniajeluun suhtauduttiin ensin hyvin hartaalla vakavuudella, mutta kuulemma ajelun aikana hihkuttiin riemusta. Mä vähän vierastan kaikkia hevosta muistuttavia, joten isi pääsi kyytiin mukaan mun jäädessä kuvaamaan. Jooan viisi kuukautta vanhempi serkkupoika on päässyt jo ihan suoraan ponin selkään, enkä malta odottaa Jooankin ensimmäistä oikeaa ratsastuskokemusta. Koppoti koppoti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti