Me vietettiin vuodenvaihde hyvin rennoissa tunnelmissa. Ei alkuun osattu päättää ollenkaan edes sitä, missä kaupungissa halutaan seurata vuoden vaihtumista. Oikeastaan koko vuoden vaihtuminen pääsi yllättämään mut, sillä olin keskittynyt koko joulukuun vain selviytymään kaikista jouluun liittyvistä järjestelyistä työlään arjen keskellä. Harkittiin minireissua Tampereelle pojan serkkujen luokse, mutta ei sitten viitsitty ajaa mahdollisessa myrskysäässä sinne. Mietittiin myös yksinkertaisesti kotiin jäämistä, mutta se ei tuntunut sopivalta vaihtoehdolta. Oman lusikkansa tähän soppaan toi vielä vuoden viimeisenä päivänä saapunut tieto siitä, että jouluna meillä vierailleella serkulla on havaittu kihomatoja. Eilinen sisälsi siis vielä vuoden viimeisen apteekkikäynnin ja lääkekuurin, siivoamisesta puhumattakaan.
Lopulta pakattiin varuilta kaikki yöpymistarvikkeet mukaan ja ajettiin pojan isovanhempien luokse uutta vuotta juhlistamaan. Ensimmäisenä päästiin Henen kanssa kahdestaan saunaan isovanhempien hoitaessa Jooaa. Päivälliseksi syötiin pojan lempiruokaa eli kiukaalla paistettua makkaraa. Tätä ei muualla syödäkään, mutta isovanhemmilla sitäkin useammin - ja enemmän. Mormor nimesi Jooan makkaramonsteriksi, kun tämä söi kerran oman makkaran lisäksi palan niin äidin, mormorin kuin kummisetänsä makkarasta.
Saunan jälkeen puettiin vähän siistimpää ylle ja jatkettiin juhlapöydän kattaminen loppuun isovanhempien saunoessa. Meillä uudenvuoden pöydässä on aina samat klassikot. Tänä vuonna isovanhemmat tosin tekivät ostokset Viron puolella, sillä he palasivat Suomeen vasta eilen iltapäivällä. Saatiin siis hieman uusia makuja tuttujen ruokien rinnalle. Pöytään katettiin juustoja, keksejä, hedelmiä ja hilloja, perunasalaatteja ja punajuurisalaattia, nakkeja ja lihapyöryköitä, graavilohta, katkarapuja ja patonkia. Me vanhemmat saatiin jopa nauttia aivan rauhassa kaikista näistä herkuista Jooan leikkiessä kumminsa kanssa, mikä on pienen lapsen vanhemmille luksusta!
Ruokailun jälkeen Jooan leikit alkivat mennä sen verran levottomiksi tavallisen nukkumaanmenoajan jo koitettua, että päätettiin lähteä ulos hengähtämään ja ihmettelemään raketteja. Ulkona tuiskutti lunta niin, että mun taidoilla kuvaamisen sai unohtaa. Jooa ihmetteli raketteja aika tyynesti ja piti suojalasit päässään hienosti - olihan äidillä ja isillä samanlaiset! Ulkoilun lomassa tehtiin myös lopullinen päätös vuoden vaihteen viettopaikasta, ja päätettiin ajaa kotiin. Ilma oli sen verran huono, että myöhemmin en olisi ehkä enää rattiin uskaltanut ja Jooa oli aiemmin matkasängyn nähdessään ilmaissut hyvin selkeästi haluavansa omaan kotiin nukkumaan. Näinpä toivoteltiin kaikille vielä hyvät uudet vuodet ja ajeltiin kotiin.
Kotona isi vei Jooan nukkumaan ja mä katoin meille vielä vähän herkkuja ja avasin Netflixin. Vaihdoin mekon vielä rennompaan asuun ja ihmettelin ikkunan takaa toisten juhlintaa ulkona. Olen kyllä aivan liian vanha ja mukavuudenhaluinen siihen, että lähtisin uutena vuotena tuiskussa ja pakkasessa kiertämään juhlia tai baareja. Oma sohvannurkka vie voiton aivan 6-0! Hene nauroi mun kunnianhimoiselle suunnitelmalle valvoa vuoden vaihtumiseen asti. Oikeesti oltiin molemmat jo ihan valmiita nukkumaan, ja mä saatoin hieman torkahtaakin sohvalla vuoden viimeisen tunnin aikana. Hereillä oltiin kuitenkin molemmat vielä puolilta öin, ja seurattiin hetki ilotulitusta ikkunasta käsin ennen pään tyynyyn laittamista.
Jooa heräsi tänään tuikitavallisesti heti seitsemältä, vaikka kävi eilen nukkumaan myöhemmin kuin koskaan aiemmin elämässään, vasta kymmenen jälkeen. Mulla on tänään edessä vielä työiltakin, joten vuosi alkaa todella arkissa merkeissä. Hitaan aamun jälkeen lähdettiin vesisateesta huolimatta pienelle kävelylle ja leikkipuistoon. Vesisade, loskakeli tai leikkikavereiden puuttuminenkaan eivät onneksi haitanneet meidän perheen pienintä, vaan hän leikki onnessaan sillä yhdellä autolla, jonka joku toinen oli puistoon jättänyt. Hauska, miten toisen lelut on aina parempia, kuin omat.
Tänään menen tosiaan illaksi töihin, mutta huomenna jatketaan taas rentoilua. Jooa menee ensimmäistä kertaa isovanhemmilleen peräti kahdeksi yöksi. Me vanhemmat taas kirjaudutaan kahdeksi yöksi hotelliin juhlistamaan vuosipäivää ja viettämään laatuaikaa pariskuntana. Vähän jännittää, osataanko me olla ollenkaan. Viimeksi ollaan oltu kahdestaan hotellilomalla keväällä 2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti