Tämä postaus on jäänyt roikkumaan luonnoksiin turhan pitkäksi aikaa. Jooa siis aloitti päivähoidon jo marraskuun loppupuolella. Postaus on kirjoitettu juuri ennen tämän uuden aikakauden alkamista. Syy viivästymiselle on ihan siinä, että en tiedä olenko vieläkään saanut purettua kaikkia ajatuksia tähän aiheeseen liittyen. Saa kysyä, jos jokin mietityttää!
Meidän perheessä eletään siitä jännittäviä aikoja, että mun kotiäitipäivät alkaa olla tältä erää ohitse. Jooa aloittaa ensi kuussa päivähoidon, mikä tarkoittanee sitä, että en enää millään mittarilla voi sanoa olevani kotiäiti. En kyllä oikein tiedä, miten tuokin lopulta määritellään. Olen tätä pohtinut näiden parin viime vuoden aikana ajoittain: kun hoidan lapsen kotona, mutta teen samaan aikaan opintoja täysipäiväisesti, olenko kotiäiti vai opiskelija vai muu, mikä?
Tosiaan, olen jatkanut opintoja Jooan syntymän jälkeen lähes normaaliin tahtiin. Muistaakseni pidin kokonaiset kaksi viikkoa täysin lomaa opinnoista synnytyksen jälkeen, ja tähän sisältyy sairaala-aika. Miten kotiäitiyden ja opiskelun yhdistäminen on onnistunut?
Ihan ensimmäinen tekijä mun omassa suoriutumisessa on ollut suunnittelu. Aloitin yliopisto-opinnot syksyllä 2014, ja keväällä 2016 mulla oli kasassa kandidaatin tutkinnon edellyttämät opintopisteet, kanditutkielma mukaan lukien. Puristin siis kolmen vuoden opinnot kahteen vuoteen, koska toivottiin vauvaa. Sellainen iloksemme saatiin, ja kiitos aikaisemman aherruksen saatoin ottaa rennosti kokonaisen lukuvuoden verran. Suoritin tänä aikana opintoja maltilla. Opintopisteinä mun tahti jakautui niin, että 2014-2015 suoritin noin 80 op, 2015-2016 noin 90 op ja 2016-2017 noin 35 op. Otin kanditutkinnon ulos vasta keväällä 2017, minkä ansiosta Kela ei tarkistanut mun opintosuorituksia tarkemmin tuolta vuodelta enkä siis ollut pulassa tukien kanssa. Toisaalta Kela myös hyväksyy perhesyyt syynä opintojen viivästymiseen, tästäkin mulla on kokemusta.
No miten se lapsen kanssa opiskelu on käytännössä sujunut? Ihan rehellisesti mun oli alkuun todella vaikea löytää balanssi opintojen ja vauva-arjen yhdistämisessä. Jooa syntyi kuukauden etuajassa, mikä sekä sotki opintosuunnitelmia, myös sai aikaan mussa jonkinlaisen stressireaktion. Silloin päälle puskeneet deadlinet selätin tekemällä opintoja vauvan kanssa. Ihan pikkuruinen vastasyntynyt mahtui hyvin syliin ja tissille niin, että vielä yletti kirjoittamaan muistiinpanoja.. Myöhemmin tein opintoja ainoastaan silloin, kun Jooa nukkui tai joku muu hoiti häntä. Mä en koskaan osannut keskittyä vauvan hereillä ollessa muuhun kuin häneen, vaikka hän olisikin viihtynyt esimerkiksi sitterissä oikein hyvin itsekseenkin.
Kaksi tärkeintä asiaa opintojen ja äitiyden yhdistämisen mahdollistamisessa on mulle olleet miehen tuki ja opiskelemani ala. Opiskelen kasvatustiedettä, jossa ainakin meidän yliopistossa on runsaasti erilaisia suoritusmahdollisuuksia tarjolla. Olen siis koko opintourani hyödyntänyt aina itselleni parhaiten soveltuvat suoritustavat eli joko istunut luennoilla, tenttinyt kirjallisuutta tai vain suorittanut kurssin etänä verkkotehtävien ja videoluentojen avulla. Vauvan kanssa on siis ollut mahdollista opiskella ihan kotoa käsin, ja aiemmin valtavaa kurssimäärää suorittaessani tämä on mahdollistanut suorituksen päällekäisestä opetuksesta huolimatta.
Jooan syntyessä me oltiin mieheni kanssa molemmat opiskelijoita. Tämä oli ehdottomasti suuri plussa, mutta toi tietysti omia haasteitaan. Miehen opinnot edellyttivät tiukkaa läsnäoloa, joten oli itsestään selvää, että hän viettää yliopistolla kaiken vaadittavan ajan. Ajoittain kalenteritetris on ollut aikamoista, kun on sovitettu molempien pakolliset menot, muut menot sekä mahdolliset työt. Toimitaan tiiminä kuitenkin todella hyvin, koska arvostetaan molemmat toistemme lisäksi myös toistemme menoja. Kalenteritetris on vaatinut kompromisseja ja priorisointia: kuka voi olla pois mistäkin, miten poissaolot korvataan yms. Mä oon itseasiassa tiputtanut yhden kurssin per vuosi erinäisistä syistä. Se on todella vähän. Opintoaikaa on pitänyt etsiä ja miettiä myös siltä kannalta, mihin päikkäriajan ja illat halutaan käyttää. En esimerkiksi olisi jaksanut yhtä muutaman kuukauden jaksoa, kun Hene oli joka päivä yliopistolla liki 10 tuntia, jos olisin käyttänyt päivän ainoat hengähdystauot opiskeluun. Itselleen kannattaa olla armollinen. Myöskään parisuhdeaikaa ei tule tyystin unohtaa, vaikka joskus on ihan ok olla niitä viikkoja, kun lapsenhoitovuoroa vaihdetaan lennosta ja toiselle sanotaan päivän aikana lähinnä huomenta ja hyvää yötä. Mistä muistuukin mieleeni yksi mulle voimavaroja tuonut ajatus: tämä on vain väliaikaista. Opinnot ei jatku ikuisesti - etenkään jos niiden eteen oikeasti tekee töitä. Se kaikki tehty työ on pois siitä, mitä on jäljellä.
Motivaatiota opiskeluun kotiäitiyden ohessa tuo myös sen mukanaan tuoma vaihtelu. Tekee niin hyvää oikeasti poistua kotoa ja saada aikaan jotain konkreettista. Ihanuudestaan huolimatta vauva- ja lapsiperhearki väistämättä kiertää kehää. Etenkin vauvan kanssa päivät täyttyy oikeasti nopeasti nukuttamisesta, syöttämisestä ja vaipanvaihdosta. Opiskellessa tehtävä tehdään kerran kunnolla ja sitten se on siinä! To-do-lista oikeasti pienee. Ainakin hetkellisesti.
Mä koen äitiyden myötä saaneeni opiskeluun ihan uutta tehokkuutta, ja olen kuullut samaa myös muilta opiskelevilta vanhemmilta. Esimerkiksi ennen lasta kirjastolle opiskelemaan meneminen tarkoitti helposti sitä, että ilman kiirettä menit sinne, avasit tietokoneen tai kirjan, selasit somen, viestitelit vähän jne. jne. Kuuden tunnin opiskelusessiosta ehkä 3,5 tuntia meni oikeasti opiskeluun. Toista se on äitiyden myötä. Kun ihan oikeasti irrottautuu muista velvoitteista ja on erossa siitä pienestä ihmeestä, sitä ei oikein kehtaa lorvia. Kuusi tuntia kirjastolla tarkoittaa oikeasti kuutta tuntia opiskelua, ja se näkyy! Mä koen käyttäväni opintoihin aivan järkyttävän vähän aikaa lapsen saamisen jälkeen, mutta silti sekä arvosanat että opintopistemäärät kertoo, että saan aikaiseksi. Ennen kuin sädekehä häikäisee niin myönnän kyllä, että teen kirjastolla edelleen muutakin kuin opiskelen. Ero aiempaan on kuitenkin siinä, että opiskelen ensin, ja varaan vasta loppupäästä itselleni aikaa blogata, nettishoppailla tai tehdä mitä ikinä, mihin mulla ei kotona oikein ole mahdollisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti