Raskausviikon alkajaisiksi ajetaan Joensuusta Sastamalaan pääsiäisloman viettoon. Ennen matkaan lähtöä käydään yliopistolla aikaisella lounaalla. Lounaan päätteeksi bongaan piilotetun pääsiäismunan.
Sastamalassa päästään vihdoin höpöttelemään kaikkea ihanaa raskaushömppää samaan aikaan odottavan kälyni kanssa. Meidän oli alunperin tarkoitus kertoa raskaudesta vasta nyt, mutta Hene ei aivan malttanut odottaa. Hän soitti eräänä päivänä meidän kummitytölle ja pyysi sanomaan äidille, että eno ja tätikin saa vauvan. Uutisesta oltiin hyvin yllättyneitä ja onnellisia.
Sastamalassa ollessamme sairastun jälleen uuteen flunssaan. Toimintakyky vajoaa jälleen ihan nollaan ja pää lyö aivan tyhjää. Harmittaa hirmuisesti, kun ei jaksa oikeastaan mitään - etenkään leikkiä ja pelata kummitytön kanssa. Sympatiaa on jaossa, kun meistä lopulta sairastaa kaikki paitsi miehet.
Pitkänä perjantaina kuume kohoaa ensimmäistä kertaa yli 38 asteen, minkä johdosta otan myös ensimmäiset panadolit. Lauantaina jatketaan matkaa Vantaalle. En osaa vastata miksi tai miten, mutta jotenkin selviydyn Jumboon kakkuainesostoksille ja saan leivottua sunnuntain perhepäivälliselle jälkiruoaksi kinderkakun. Mitä sitä ei mielihalujen eteen tekisi..
Tähän kakkuun todellakin pätee sanonta moni kakku päältä kaunis. Tämä kakku meinaan oli melkoisen lähellä lentää roskiin. Leivoin tätä illalla väsyneenä ja kipeänä, ja jotenkin irtopohjavuoan pohja flippasi niin, että koko kakku oli hetken aikaa hyvin surkean näköinen. Hene pidätti hengitystään tilannetta vierestä seuratessaan, mutta jotenkin onnistuin olemaan flippaamatta itse. Pojat auttaa mua kakun kanssa ja lopulta koristeet peittävät kaikki viitteet katastrofista.
Pääsiäispäivällisellä raskausuutinen paljastuu kaikille. Meidän ei lopulta itse tarvitse asiaa sen kummemmin julistaa, sillä eräs hyvin tarkkaavainen henkilö kysyy sitä suoraan kuultuaan mun ottavan alkoholittoman alkudrinkin.
Illan aikana mun vointi huononee taas, ja päädyn panadolin ohella tarttumaan myös kiellettyihin nenäsumutteisiin. En muista koskaan olleeni yhtä tukkoinen; hengitys ei tahdo kulkea missään asennossa mitenkään päin. On siinä ja siinä, että kykenen odottamaan apteekin aukeamista enkä lähde asioikseni 24/7 palvelevaan apteekkiin. Apteekista mukaan tarttuu sarvikuono kannu ja raskaana oleville sopiva nenäsumute - eli suolavettä!
Apteekkireissun yhteydessä käydään ostamassa tarjouksesta irtokarkkeja ja herkuttelemassa kiekuraranskalaisilla Burger Kingissä. Koska flunssa ja mielihalut. Hene lähtee viettämään iltaa parhaan ystävänsä kanssa.
Mun osalta lomailu sujuu siis vielä vähän suunniteltuakin rennommin. Joensuuhun palatessamme meitä odottaa iloksemme lämmin kevätaurinko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti