9.3.-15.3.2016
Kymmenennen raskausviikon alussa liikutaan jälleen uusien ja jännittävien asioiden äärellä. Ollaan aloittamassa vauvaan valmistautuminen sellaisella pienellä hankinnalla kuin uusi auto. Päätöksen ajoitukseen tosin vaikuttaa vauvaa enemmän se tosiasia, että meidän olisi katsastettava uskollinen Opelimme, jotta voisimme matkustaa sillä pääsiäisenä Etelä-Suomeen. Valitettavasti Opel ei tulisi katsastusta läpäisemään sellaisenaan, joten autokorjaamon sijaan päätetään suunnata suoraan autokauppaan. End of an era.
Tehdään niin kuin ei koskaan saisi tehdä, ja rakastutaan ensimmäiseen autoon, joka meille esitellään. Käydään tunnollisesti kiertelemässä muitakin autokauppoja ja mietitään vielä. Soitan kuitenkin jo samana iltana äidiltä tukea asiaan. Samana iltana on myös ensimmäinen perhevalmennus läheisellä paloasemalla, jonka käytävältä bongaan yllä näkyvän hehkeän rouvan kuvan. Perhevalmennuksen aiheena on hampaiden hoito ja ruokavalio. Saan jälleen muistutuksen siitä, kenen kanssa olenkaan naimisissa, kun Hene esittää kysymyksen toisensa perään ja vielä perus opiskelijatyyliin kysyy, tuleeko diat johonkin saataville. Muuten jännintä perhevalmennuksessa on olla "virallisesti" raskaana - siis osana muiden raskaana olevien joukkoa.
Torstaina mulla on jälleen kandisemma, jossa jälleen vakuutan työni valmistuvan sitten toukokuussa ajallaan. Ohjaaja kysyy jotenkin erikoisin sanankääntein onko minulla jo jotain paljastettavaa, mikä jää jälkikäteen vaivaamaan mieltä.
Tällä viikolla painonnousu tasaantuu jälleen, mikä on todella loogista sen rinnalla, että viikkoon ei sisälly yhtä suliskertaa enempää liikuntaa, ja viikonloppu on mallia leffa&mättö.
Maanantaina suuntaan jälleen uudella draivilla jumppaan, jossa tosin vatsalihakset jäävät vähän vähemmälle draiville neuvolan keskustelujen pohjalta. Tiistaina on alkuraskauden verikoe, josta suoriudun omasta mielestäni todella reippaasti siihen nähden, kuinka paljon kammoan tilannetta. Labranhoitaja kuitenkin pelkää, että alan hyperventiloida, ja kuumottaa Heneä pitämään mun mielen muualla. Kokeen jälkeen istuskelen hetken aloillani hoitajan ja Henen vaatimuksesta. Kieltämättä olo on hieman utopistinen vielä myöhemminkin, kun mennään Henen kanssa Tori36:n syömään. Jälkkärille vaadin päästä meidän naapurissa sijaitsevaan kahvilaan pullalle. Pullakahvien jälkeen on Henen vuoro rientää kanditapaamiseen. Mun päiväni jatkuu leppoisasti kotona opiskellen ja illalla jumpassa sykkien.
Kuten kuvista voi päätellä, tällä viikolla myös ostettiin se auto. Ja uusi silitysrauta - siis molemmille uudet lelut. Jälkimmäisen hankinnan suhteen saatoin käyttäytyä hieman kliseisen raskaana olevan vaimon tapaan. Havaitsin yhtenä iltana, että mulla on vanha ja kärynnyt silitysrauta sekä 10 euron alekuponki s-ryhmän kauppaan. Tietenkin mun oli just heti sinä iltana saatava Hene mukaani Prismaan silitysrautaostoksille, koska vauvan vaatteiden silittämiseen tarvitaan kuitenkin uusi silitysrauta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti