27.1.-2.2.2016
Elämä alkaa vihdoin voittaa viikon sairastelun jälkeen. Ajoitus onkin mitä mainioin, sillä Hene on valtaosan tästä viikosta työmatkalla. Tältä viikolta on poikkeuksellisesti tallentunut vain kaksi kuvaa, jotka on molemmat osa mun ja Henen sen viikon whatsapp -keskustelua. Voihan kotimainen laatu bensa ja ponukset; tämä tunteellinen purkaus jaksaa naurattaa edelleen. Toisen kuvan taustalla on se, että en Henen mukaan osaa avata yhtään pakkausta oikein tai edes järkevästi. Tässä kuitenkin kuvallinen todistus siitä, että olen ainakin kerran osannut noudattaa avataan tästä -ohjetta oikea oppisesti.
Kalapuikkopaketin avaamisen ohella täytän päiväni kuromalla kiinni sairastelun aikana jääneitä opintoja. Saan myös raahattua itseni luennolle asti ensimmäistä kertaa viikkoon ja palaan ryhmäliikuntatuntien pariin lempeällä syvävenyttelyllä. Viikonloppuna koittaa paluu myös suliskentälle.
Viikon aikana alavatsaa vihloo omituisesti ja useasti. Odotan kuukautisten alkamista, ja ärsyynnyn siitä ajatuksesta, että kiertoon ilmaantuu omituisia uusia oireita heti yrittämisen vasta alettua. Vajaan viikon työmatkalta kotiin palaava puoliso kommentoi rintojani todeten, että joko olen raskaana tai sitten hän on ollut liian kauan poissa kotoa - näyttävät kuulemma kasvaneen. Olen hyvin varma siitä, että en ole raskaana. Sunnuntai-iltana katsotaan kaveriporukalla Pulp fiction. Yksi kavereista tarjoaa meille kummallekin illan isännälle kaksi olutta, jotka juon. En tahdo herättää epäilyksiä, vaikka itseä alkaa tässä vaiheessa jo vähän epäilyttääkin.
Kuun vaihtuessa iskee tappava väsymys. Raahaan itseni kuitenkin juoksemaan. Vatsakipu ja kuukautisten myöhästyminen lähinnä ärsyttävät. En jaksa oikeasti millään uskoa raskauden mahdollisuuteen. Myöhemmin luen Odotus päivä päivältä -kirjasta, että juuri näinä neljännen viikon viimeisinä päivinä korkea keltarauhashormonitaso ja elimistön lisääntynyt työmäärä saattavat aiheuttaa poikkeuksellista väsymystä. Tämä arpa todellakin osui mun kohdalleni, sillä kävin yöunille vaatimattomasti jo iltakahdeksalta pahimman väsymyksen aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti