Meillä asuu nelikuinen vauva. Hurjaa. Tuntuu ihan älyttömälle ajatella, että meidän minityypille saisi jo esimerkiksi antaa maistiaisia ihan oikeasta ruoasta. Tai että täysimetystä on ihan maksimissaankin jäljellä enää alle kaksi kuukautta! Nelikuinen on mun silmissäni toisaalta jo melko iso vauva, mutta toisaalta kuitenkin vielä ihan pikkuinen.
Meidän pieni pötkylä on kovin kiinnostunut leluista, niihin tarttumisesta ja tietysti niiden viemisestä suuhun. Äidiltä peritty temperamentti näkyy ja kuuluu usein, kun hienomotoriset taidot eivät ole vielä ihan halutulla tasolla. Isompien lelujen kohdalla suuhun eksyy usein lelun sijaan sitä pitelevä nyrkki. Tutti sen sijaan sujahtaa omin pikku kätösin suuhun ja sieltä pois jo varsin mallikkaasti. Tämä on oikein miellyttävä kehitysaskel, sillä vielä vähän aikaa sitten koettiin suuria harmituksia, kun joku välillä ihan yks kaks yllättäen nappasi tutin pois vauvan suusta..
Suurin kehitysaskel tähän on ikään liittyen on näin äidin näkökulmasta ehdottomasti ollut nukahtaminen. Ensimmäiset kolme kuukautta Jooa nuokkui menossa mukana aina meidän nukkumaan menoon asti, sillä iltaisin yksin nukkumaan jääminen ei vaan tullut kysymykseen. Hiljattain poika alkoi kuitenkin selvästi olla valmis unille jo paljon ennen meidän ilta kymmenen ja yhdentoista välille sijoittuvaa sänkyyn kömpimistä. Aikaistimme pojan nukkumaan käymisen ensin ilta kahdeksaan, ja siitä ollaan sittemmin hivuttauduttu kohti vielä aikaisempaa iltaa. Ensimmäisinä iltoina mulla meni nukuttamispuuhissa jopa puolitoista tuntia. Pikkuhiljaa Jooa on kuitenkin oppinut paremmin nukahtamaan. Tyypillisesti makuuhuoneesta voi hiipiä pois noin puolessa tunnissa.
Nukahtamiseen liittyy myös tämän ikävaiheen ikävin osa. Unille rauhoittumista nimittäin edeltää usein todella iso itku. Ollaan yritetty etsiä tähän syytä kaikesta mahdollisesta, erityisesti päivän ja illan aktiviteeteista ja virikkeiden määrästä, mutta ei olla keksitty oikein mitään helpottavaa tekijää. Pahimpana iltana Jooa kirkui 20 minuuttia, yleensä selvitään onneksi alle viiden minuutin huudolla. Ja tosiaan, ei ole kyse mistään pienestä itkusta, vaan ihan kurkku suorana huutamisesta. Helpotus on löytynyt vaihtelevasti rinnalta, sylistä ja tutista sekä nyt viimeisimpinä iltoina jumppapallolla hytkyttäen syömisestä. Kuulisin mielelläni vinkkejä tai kokemuksia tällaisesta.
Muutokset nukahtamisessa on myös osa neljän kuukauden hulinoita. Törmäsin tähän käsitteeseen ensi kertaa meidän lokakuisten Facebook-ryhmässä, ja voin vaan kuvitella sen ahaa -ilmeen, joka kasvoni valtasi sillä hetkellä. Neljän kuukauden iässä vauvan unirytmi muuttuu niin, että univaiheet erottuvat selkeämmin toisistaan. Tämä tekee nukahtamisesta haastavampaa ja saa vauvan heräämään herkemmin kesken unien. Selittänee sen, miksi tyypillisesti kerran tai kaksi kertaa yössä syömään herännyt vauva saa yhtäkkiä äitinsä heräämään jopa kuusi kertaa yössä. Jokaisella kerralla ei siis ole nälkä, vaan silittelyt tai tutti riittää.
Neljän kuukauden hulinoihin kuuluu myös ruokahalun muuttuminen, itkuisuuden ja levottomuuden lisääntyminen sekä päiväunien lyheneminen tai väliin jääminen. Jooa syö edelleen usein eli tavallisesti syöttöjen välillä on päivisin maksimissaan kaksi tuntia. Ruokailu on kuitenkin paljon nopeampaa kuin aikaisemmin eikä häntä voi enää syöttää niin sanotusti varmuuden vuoksi esimerkiksi ennen kauppaan lähtöä. Tämä vaati jostain syystä multa hetken sisäistää, ja ehdin monesti tyrmistyä, kun ei tarjottu maito kelvannutkaan pojalle.
Päiväunia meillä on aina nukuttua aika lailla miten sattuu. Ainoat luotettavat päikkärit Jooa nukkui aiemmin aamupäivisin. Ne lyhenivät ensin tunnista noin 40 minuuttiin ja enää niiden varaan ei voi laskea ollenkaan. Parhaina päikkäripäivinä Jooa on nyt nelikuisena nukkunut viisi tuntia, joista kaksi aamupäivällä omassa sängyssä ja kolme iltapäivästä ulkona takapihalla. Huonoimpina päivinä hän ei nuku päiväunia laisinkaan lukuunottamatta rinnalle torkahtelua. Tyypillisimpinä päivinä päiväunia nukutaan noin tunnin pätkissä sylissä tai äidin kainalossa, manducassa ja liikkuvissa vaunuissa. Öisin unta tulee kuitenkin 12-14 tuntia.
Neljän kuukauden ikään kuuluu tietenkin myös neljän kuukauden neuvola ja lääkäri. Neuvolakorttiin kirjattiin merkintä suloisesta ja puheliaasta pojasta. Painoa löytyi 8355 grammaa ja pituutta 62,7 senttiä, mikä tarkoittaa että kasvua edelliseen kuukauteen nähden on tapahtunut 915 grammaa ja 2,5 senttiä. Lääkäri totesi pojalla olevan kaikki valmiudet kääntyä, ja ilmoitti rennosti sen voivan tapahtua joko heti huomenna tai kolmen viikon kuluttua. Näin kolme viikkoa myöhemmin meillä ei vieläkään käännytä, mutta yrityksen määrä on selkeässä kasvussa. Kääntymistä enemmän Jooaa näyttää kiinnostavan istuminen, ja sitä harjoitellaan sylissä kovasti. Jooa sai kovan kasvutahtinsa vuoksi yhdeltä kummeistaan lempinimen baby Mentula, ja tähän yhdistettynä istumaan punkeava poika saa aikaan mielikuvan kovan luokan vatsalihastreenistä.
Tässä viimeisessä kuvassa on Jooan ensimmäinen yökkäri. Se on kokomerkinnän mukaan 50 cm, mutta paljon käytettynä tainnut kutistua jonkin verran lukuisissa pesuissa. Tämä oli pitkään ainoa sopivan kokoinen vaate. Siis se pieni kirppu, joka me sairaalasta kotiin tuotiin, hukkui pitkän aikaa jopa kaikkiin muihin 50 cm vaatteisiin. Ja nyt hän on jo näin iso jössikkä. Sniff.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti