Jooa alkaa heräillä arviolta seitsemän aikaan. Rinnalla ja kainalossa torkutaan levottomasti, kunnes 07.48 vihdoin vilkaisen ensimmäisen kerran kelloa. Uusi päivä on virallisesti alkanut. Nostan ukkelin hetkeksi mahani päälle ja pötkötellään näin masut vastakkain jokunen minuutti. Henen herätyskellon soidessa jätän pojat pötköttelemään keskenään, ja siirryn omien aamupuuhien pariin.
Omat hommat hoidettuani ehdin nostaa pojan hoitopöydälle, kun innokas isi tulee jatkamaan vauvan aamupesut ja pukemiset loppuun. Kello on noin puoli yhdeksän. Sillä välin laitan oman aamiaiseni viittä vaille valmiiksi. Jokainen arkiaamu alkaa puurolautasellisella, johon sisältyy puuron lisäksi chian siemeniä, pellavansiemeniä, banaani ja maustamatonta jugurttia. Banaanin tilalla oli mustikoita niin kauan kun viime kesänä kerättyjä riitti pakkasessa, mutta nyt loput niistä on säästössä Jooan maisteluita varten. Ensi kesää odotellessa.
Meidän aamurutiineihin kuuluu vauvapaketin eli pyyhkeeseen käärityn vauvan esittely. Söpö on joka aamu. Vauvan saatua vaatteet ylleen syötän hänet ja asetan leikkimatolle meidän vanhempien aamiaisen ajaksi. Tai näin on ajatus, mutta Jooa ei tänä(kään) aamuna viihdy yksin lattialla. Sitterin kautta poika pääsee lopulta isin syliin, jossa luetaan kemian luentodioja.
Henri lähtee kymmeneksi luennolle. Sitä ennen hän vie koirat aamulenkille. Yritän poika sylissäni taltioida kameralla ihanan aamuauringon. Myös Hene ehtii ottaa meistä muutaman kuvan. Tuntuu oudolta, kun ilmassa alkaa olla kevättä. Jostain syystä olen mun pienessä sievässä vauvakuplassani odottanut talven vain jatkuvan ja jatkuvan.
Oman aamiaiseni jälkeen otan Jooan jälleen sohvalle syömään. En usko hänen torkahtavan, kun hereillä oloa on takana vasta niin vähän. Olen hämmentävän väärässä. Poika nukahtaa syliini kahdeksi tunniksi. Kahvikuppi tyhjenee ja voin vain kuunnella, kuinka loput kahvista palaa pannuun keittiössä. Ja haaveilla kaukosäätimistä ja Netflixistä. Onneksi on älypuhelin. Kun nyt vihdoin on aikaa, tilaan kaiken muistamani Aliexpressistä. Samalla selaan ja päivitän instaa ja Facebookia. Kaksi tuntia ja 38 euroa myöhemmin Jooa herää. Kello on noin 12.15.
Vaihdetaan vaippa, otetaan kuvia ja jutustellaan. Leikitään ja luetaan niin kauan, kun keskittymistä riittää. Kun vauvajutut ei enää jaksa kiinnostaa, siirrytään äidin juttujen pariin. Tänään jatketaan soseiden tehtailua siirtämällä jäätyneet bataattikuutiot minigrip -pusseihin ja soseuttamalla mangoa tilalle.
Jooa on aluksi sitterissä ja sen jälkeen jälleen manducassa. Viritän joululahjaksi saamani kamerajalustan ottaakseni taltioidakseni meidän vauva-arkea siinä arkisimmassa muodossa. Vauva alkaa kyllästyä keittiöpuuhiin ja äitiä alkaa nälättää, joten siirrytään olohuoneen puolelle myöhäiselle lounaalle. Kello on hieman yli kaksi.
Äidille kasvissosekeiton loput ja pojalle jääkaapissa viilennyt kala. Nami nami. Jooan tulee tietenkin nälkä äidin syömistä katsellessa, joten syödään lopulta yhtä aikaa. Lounasseurana toimii Just Jillian, jonka löysin hiljattain Katsomosta. En oikein edes pidä kyseisestä sarjasta, mutta silti se on pyörinyt meidän telkkarissa jo kolmen jakson verran. Jooa nukahtaa harvinaisille iltapäivän päiväunille syliini, ja mietin kuinka hullunkurisesti vauvan syöttämisestä ja nukkumisesta on tullut ihan normaali osa omaa ateriointia.
Lounaan jälkeen ja Jooan herättyä minitorkuiltaan aletaan lähteä ulos. Ensimmäisenä laitan Veeran valjaisiin odottamaan. Tää on aika älytön juttu, mutta tekee meidän lähtemisistä miljoona kertaa helpompia. Veera odottaa hyvin tyynesti ja tyytyväisen oloisesti vaikka kuinka kauan valjaissaan. Ja välillä meillä kestää; tälläkin kerralla syötin Jooan vielä ennen pukemista (kontallaan meidän sängyllä ideoiden samalla mahdollista imetyspostausta). Sen sijaan jos en valjasta Veeraa ensimmäisenä, pyörii se levottomasti mun jaloissani koko lähtö hässäkän ajan, ja nostattaa meidän kaikkien kierroksia tarpeettoman korkealle. Tällä kertaa lähtö sujuu yllättävän keveästi. Jooa hermostuu vasta vaunuissa ja tyyntyy jo ennen kuin päästään ulos asti. Itse hoen rumista sanoista koostuvaa mantraa lempeällä äänellä tiuskimisen sijaan. Niki ei tyypilliseen tapaan ole huomaavinaankaan meidän lähtemistä - varmaan ettei vaan joutuisi mukaan.
Lenkillä ollaan noin tunnin verran. Kävellään pidempää reittiä metsään, pysähdytään aukiolle heittämään Veeralle frisbeetä ja tullaan lähes suorinta tietä kotiin. Matkalla kuvailen videopätkiä insta storiesiin. Jooa nukkuu lähes koko matkan ja kotonakin tasan siihen asti, että hämmentyneenä levitän kaikki opiskelutarvikkeeni. Yhtään lausetta en ehdi lukea. Kello on 16.30, kun alan purkaa Jooaa ulkovaatteista.
Vaipanvaihdon jälkeen syötän pojan ja aletaan hoitaa päivän viimeisiä kotiaskareita. Hämmennän vauvaa asettamalla hänet keittiön lattialle makoilemaan - siis ilman leikkimattoa, sitteriä tai edes yhtäkään lelua. Sekös poikaa huvittaa. Kuvia ottaessa pysähdyn ihmettelemään sitä, kuinka pieni toinen todella vielä on. Lataan kahvinkeittimen valmiiksi aamua varten ja puhdistan lounaskeiton lämmittämisestä sotkeutuneen mikron. Sen jälkeen otan imuroinnin ajaksi Jooan vielä kerran manducaan. Viideltä Hene ilmoittaa lähteneensä juuri koiranruokakaupalta kohti kotia.
Puoli kuuden maissa aletaan jumppailla. Ehditään nippa nappa yksi kierros vauva jumppaa, kun isi tuleekin jo kotiin. Hene nappaa pojan ja mä jatkan vauvattoman jumpan parissa. Jumpan jälkeen käyn suihkussa ja Hene hoitaa sillä aikaa Jooan kanssa iltahommat eli pesut, vaipanvaihdon ja yökkärin. Puoli seitsemältä ollaan jo pitkällä nukutuspuuhissa. Rauhoittumiseen tarvitaan jumppapallolla hytkyttelyä, mutta poika nukahtaa lopulta kuitenkin 20 minuutissa. Myöhemmin hän herää vielä uudelleen, ja nukahtaa noin vartin rauhoittelun jälkeen lopulta tutti suussa.
Kokonaisuutena päivä on paljon odotettua helpompi. Pitkät päivät kaksin vauvan kanssa on välillä todella pitkiä. Olin ennakkoon sallinut itselleni sekä Big bang theory -maratonin että kaikki kaapista löytyvät herkut, mutta kumpikaan ei edes käy mielessäni koko päivän aikana. Etenkin loppupäivä sujahtaa ohi todella nopeasti. Avain onneen on tässä kohtaa ulkoilu. Pitäisi aina muistaa, että lenkille lähteminen kannattaa pakkasesta huolimatta. Merkittävä ero niihin rankempiin päiviin on myös siinä, että Jooa nukkuu tänään todella hyvät päiväunet. On ymmärrettävää, että ilman niitä me molemmat väsytään päivän aikana enemmän - myös toisiimme.
Päivä on oikein hyvä tyyppi esimerkki meidän tavallisesta arkipäivästä. Hene on onneksi harvemmin ihan näin pitkiä päiviä poissa kotoa, mutta yksi tällainen mahtuu yleensä jokaiseen viikkoon. Myös mä poistun yleensä kotoa päivän aikana muuallekin kuin koiralenkille.
Päivä on oikein hyvä tyyppi esimerkki meidän tavallisesta arkipäivästä. Hene on onneksi harvemmin ihan näin pitkiä päiviä poissa kotoa, mutta yksi tällainen mahtuu yleensä jokaiseen viikkoon. Myös mä poistun yleensä kotoa päivän aikana muuallekin kuin koiralenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti