VIIKONLOPPU

Huh heijaa, mikä viikon aloitus meillä on takana. Kävin tänään ensimmäisessä tentissä tälle lukuvuodelle. Tenttiin valmistautuminen jo itsessään oli aika jännittävää. On eri asia tehdä etätehtäviä kotona, kun on koko ajan muistiinpanot ynnä muut apuvälineet tukena. Tenttiä varten tietoa piti tietenkin onnistua tallentamaan muistiin ja osata hakea sitä sieltä. Yllättävän hyvin onnistuin tenttitilanteessa palauttamaan molemmista kirjoista tietoa mieleeni, vaikka lukeminen on luonnollisesti pienen vauvan äidiltä sujunut hyvin katkonaisesti. Hyvä suoritus etenkin siihen verrattuna, että jouduin äsken googlettamalla varmistamaan, että 40 millilitraa vastaa neljää senttilitraa.. Myös pojat oli pärjänneet hienosti. Se nyt oli sinällään toki ihan odotettua, mutta en ole aiemmin ollut näin kauaa poissa (kolme tuntia) eikä Jooa kovin mielellään syö pullosta, joten jännittäviä tekijöitä oli tässäkin matkassa mukana. 

Nyt on kuitenkin tarkoitus palata meidän viikonlopun pariin.

Viime viikonloppu oli siitä erityinen, että ryhdyttiin viikonlopun viettoon koko perheen voimin heti perjantaiaamusta alkaen. Okei, tää on ehkä hieman liioiteltua, sillä kellon soidessa kuudelta aamulla ei ehkä ekana ollut se huikein perjantaifiilis. Itseasiassa vauvakello soi jo 5.34 - tietenkin. Syynä aikaiseen heräämiseen oli heti aamu kahdeksaksi sovittu neuvolakäynti, josta kirjoitan myöhemmin omassa postauksessaan.

Perjantai oli kolmastoista päivä, mikä toi oman huumoriarvonsa aikaiseen liikkeelle lähtemiseen. Meidän tielle ei onneksi epäonnea osunut, suorastaan päin vastoin. Koen, että oltiin poikkeuksellisen onnekkaita, kun Henellä oli koko päivä vapaata, Jooa nukkui koko meidän lounaan ajan ja tarjolla oli lohta sillä ainoalla oikealla eli tartar -kastikkeella. 

Neuvolalta meidän matka jatkui siis ensin joen rantaan katsastamaan Tammimarkkinoita ja sieltä Tori36:n nauttimaan herkullista lounasta edulliseen opiskelijahintaan. Oikeastaan perjantain ainoa epäonni oli se, etten vieläkään saanut ihanaa savustettua kalaa, josta on kuvakin ylempänä. Viimeksi joulumarkkinoilla oli ehditty myydä kalat loppuun, ja nyt ei oltu suuntaamassa mitenkään nopeasti kotiin, joten kala jäi jälleen matkasta. Ehkä jo ensi kerralla!

Kalan sijaan poimittiin torilta matkaan överipullat ja herkullista aitoa ruisleipää. Samalla ajelulla hoidettiin myös viikonlopun ruokaostokset pois. Prismalla Jooa heräsi pitkiltä päiväunilta nälkäisenä juuri, kun oltiin päästy ostoslistan häntäpäähän. Suuntasin tottuneesti imettämään eräälle penkille, jossa mun viereeni istahti vanhempi rouva. Vaivihkaa hän katseli meidän syöttöpuuhia, ja lähtiessään toivotti hiljaisella äänellä hyvää vuodenjatkoa. Tästä jäi todella lämmin fiilis. Vauvan kanssa liikkuessa tulee kerättyä huomiota, mutta tällaisina hetkinä se ei haittaa ollenkaan. Lisää hyvää mieltä perjantaihin toi rauhallinen kahvihetki kotosalla ja Pilates -tunnin parissa vietetty hetki omaa aikaa myöhemmin illalla.

Lauantaina meidän oli tarkoitus nukkua edellisenkin aamun edestä. Ei vaan osattu varautua siihen, että nykyään meitä ennen nukkumaan käyvä vauva myös tahtoo herätä meitä aikaisemmin. Win some, lose some. Niinhän se menee. Tosin en viitsi valittaa aikaisista aamuista, jos niillä saa ostettua omaa aikaa iltoihin. 

Jooa viihtyi leikkimatolla hyvin sen ajan, kun me nautittiin aamiaista Netflixin parissa. Ihanan rento aamu siis. 

Muuten lauantai kului multa tenttiin lukemisen parissa, mistä onneksi nykyään saa vauvataukoja - ihan parasta! Toinen paras asia on Henen valmistama nyhtökana, mistä tehtiin burgereita päivälliseksi. Sunnuntai kului aikalailla samoissa merkeissä eli opiskellen ja herkutellen. Illalla saatiin harvinaisen paljon vauvatonta aikaa Jooan käydessä yöunille nopeasti ja helposti ensimmäistä kertaa ikinä. Tätä riemua jaettiin koirillekin jakamalla niille runsaasti huomiota ja rapsutuksia. Kuvassa Niki nauttii rapsutuksista lempipaikallaan eli imetystyynyn päällä makoillen.

Tällainen viikonloppu tällä kertaa takana. Nyt aion jatkaa maanantai-iltaani uuden suosikkisarjani (This is us) parissa, sillä voitteko uskoa; Hene on säbillä, Jooa nukkuu ja kello on vasta 21.30. Mulla on siis hetki täysin omaa aikaa.