11 VUOTTA

Yksitoista vuotta. Niin pitkä aika yhdessä eloa meillä tuli eilen puolisoni kanssa täyteen. Se on pitkä aika jo itseisarvona. Meidän ikäisille se on aivan erityisen pitkä aika. Yksitoista vuotta sitten kaksi yläkoululaista tahtoi olla yhdessä -  ja sitä tahtoa on riittänyt aina siitä päivästä eteenpäin.

Näihin vuosiin on luonnollisesti mahtunut paljon pieniä ja suuria asioita, merkittäviä elämäntapahtumia ja saavutettuja virstanpylväitä. On aloitettu lukio, valmistuttu ylioppilaiksi ja aloitettu opinnot yliopistossa. On kihlauduttu, muutettu yhteen, menty naimisiin ja saatu lapsi. On tehty päätös jatkaa yhdessä, muutettu täysin vieraaseen kaupunkiin, tarjottu koti kahdelle koiralle ja jätetty monet hyvästit.

Ollaan kasvettu tiukasti yhteen näiden vuosien aikana. Tiedostan, että ollaan tässä kohtaa äärimmäisen onnekkaita. Oltaisiin helposti voitu myös erkaantua toisistamme. Meidän häissä pappi korosti vihkipuheessaan sitä, kuinka rakkaus on tahdon asia. On tahdottava joka päivä, ja joinain päivinä sen toisenkin puolesta. Tässä on mun mielestäni juuri avioliiton onnistumisen ydin. Pelkkä rakkaus ei riitä, eikä pidemmän päälle mikään 50/50 jakokaan. Avioliiton tai muun pitkän suhteen onnistuminen vaatii sen, että molemmat osapuolet antaa suhteelle 100 %.

Tänä vuonna vietettiin vuosipäivää aikaisempia vuosia arkisemmin, koska vauva. Ollaan tavattu omistaa koko päivä toisillemme ja käydä fiinimmässä ravintolassa illallistamassa pitkän kaavan mukaan. Eilen käytiin Big D'ssä, mikä on astetta hienompi dineri täällä Joensuussa. Aikaista päivällistä lukuunottamatta vietettiin aivan tavallista lauantaita, mikä ei onneksi ole huono juttu ollenkaan. Meillä on nimittäin viikonloppuisin tavallisestikin tapana muun muassa nauttia aamiaista pitkän kaavan mukaan ja katsoa samalla Netflixiä - tällä hetkellä ollaan koukussa House of Cardsiin.

Meidän parisuhteen kahdestoista vuosi tulee olemaan varmasti erityinen - onhan se samalla pitkälti meidän esikoisen vauvavuosi. Tällaisina hetkinä ajan kulumiseen todella havahtuu; vastahan me vuosi sitten istuttiin illallisella kilistämässä kymmenelle yhteiselle vuodelle ja leikittelemässä ajatuksella siitä, että meitä olisi vuoden kuluttua kolme. Lapsi on lähentänyt meitä entisestään enemmän kuin olisin koskaan edes uskaltanut toivoa. Me ollaan tiimi, ja tällä hetkellä tämän tiimin tärkeimpiin tavoitteisiin kuuluu meidän yhdessä luomasta pienestä elämästä huolehtiminen. Tämä ei tarkoita sitä, että meidänkään elämä olisi joka hetki helppoa ja kevyttä hattaraa. Toistaiseksi ollaan kuitenkin haastavimmissakin paikoissa osattu nähdä aina sen hetkisen tilanteen yli, ja olla kääntymättä toisiamme vastaan.

Yhdentoista yhteisen vuoden kunniaksi ajattelin hieman leikkimielisesti listata yksitoista asiaa, joita puolisossani rakastan. Nämä ei nyt ole minkäänlaisessa tärkeys- tai muussakaan järjestyksessä, sillä sellaiseen systemaattisuuteen ei  nyt vaan ole resursseja. Pidemmittä puheitta, rakastan sitä, 

kuinka..

1. Hyvä isä Henri on. Jooa on syntymästään asti ollut isälleen kaikki kaikessa. Mun ei ole hetkeäkään tarvinnut epäillä sitä, etteikö pojallani olisi maailman paras isä tukenaan ja turvanaan.

2. Miten huolehtivainen Henri on. Myönnän, että ajoittain myös hermostun tähän ominaisuuteen, enkä vähiten siksi, että itse omaan vahvan suomalaisen pärjään kyllä ihan itse -mentaliteetin. Henri esimerkiksi järjesti koirien/vauvan hoitajan koirien ilta- ja aamulenkkien ajaksi joutuessaan olemaan yhden yön poissa kotoa. 

3. Henri laittaa meille aamiaista joka viikonloppu. Ja nykyään myös iltapalaa! Kyllä mun kelpaa. Henri huolehti myös päivälliset silloin, kun Jooa oli vastasyntynyt. 

4. Järkevästi Henri osaa toimia hädän tai riidan hetkellä. Meillä ei huudeta ja Henrin rauhallisuus auttaa tiukan paikan tullen muakin pysymään rauhallisena.

5. Tunnollinen Henri on. Jos johonkin sitoudutaan, niin se myös pitää.

6. Uskollinen puolisoni on. Kyllähän se pää kääntyy kauniiden naisten perässä, ja ihan avoimesti hän mullekin osoittelee tyylikkäitä ja kauniita naisia kadulla. Mustasukkaisuus on mulle kuitenkin hyvin kaukainen ajatus, sillä mulla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä epäillä puolisoni uskollisuutta.

7. Hölmö Henri osaa ajoittain olla

8. Ja kuinka hän osaa myös nauraa itselleen. Meillä ei voi mokata pienestikään ilman, että siihen tartutaan toden teolla. Itsellemme ja toisillemme nauraminen on suuri osa meidän yhteiseloa.

9. Henri on löytänyt oman juttunsa. Elämä fyysikon ja tulevan opettajan puolisona ei aina ole helppoa, etenkään näin humanistina. En kuitenkaan voi kiistää sitä, etteikö olisi ihailtavaa olla niin selvillä siitä omasta jutusta - ja olla todella hyvä siinä.

10. Hyvä ystävä Henri on. Tähän voisi lisätä myös hyvä työntekijä, veli, perheenjäsen, eno.. Mä en ole todellakaan ainoa, joka voi aina luottaa Henriin. 

11. Avoimesti Henri ilmaisee ja näyttää tunteitaan. Oon kiinnittänyt tähän huomiota erityisesti nyt vauvan myötä. Olen niin iloinen siitä, että mun pojalla on Henrin kaltainen isä näyttämässä miehen mallia.