THROWBACK: 18. RASKAUSVIIKKO

4.5.-10.5.2016

Tällä viikolla mulla on puheviestinnän ja samalla koko kandivaiheen viimeinen pakollinen läsnäolo, pois lukien itse kandityön esittely. Tästä hyvästä löysäilenkin loppuviikon. Meillä on ystäväpariskunnan kanssa yhteinen kirppispöytä, jota käyn autollisena ahkerasti järkkäilemässä ja samalla shoppailemassa vauvanvaatteita bebelle. Aikaa on myös kahlata läpi kaikki ilmaisjakelulehdet ja whatsapata Henelle parhaat palat. Hene opiskelijakavereineen järjesti osana yhtä opintojaksoa omaa alaansa painottavan pakohuoneen tuonne Scifestiin, mitä itsekin kävin kokeilemassa.

Perjantaina ajetaan yhdeksi yöksi Kolille pakoon kiireitä viettämään pientä rakkauslomaa. Lillutaan kylpylähotellin altaissa alkoholitonta lehtikuohujuomaa siemaillen, syödään hyvin ja illalla käperryn Henen respasta pyytämän viltin alle katsomaan lätkää. Hotellihuoneen kylpyhuoneen peilistä havaitsen linea negran ilmestyneen, mikä tekee mut jostain syystä todella iloiseksi. 

Tähän kylpyläviikonloppuun liittyy kaksikin hauskaa yksityiskohtaa. Ystävänpäivänä haaveilin ja vähän suunnittelinkin pientä irtiottoa hotellissa. Ajatus nousi siitä, että Hene yöpyi töiden puolesta hotelleissa pitkin Suomea, ja puhuttiin siitä, miten kiva olisi herätä yhdessä hotellisängystä ja nauttia muhkea hotelliaamiainen. Katselin hintojakin jos oltaisiin suunnattu yhdeksi yöksi ihan vaan tohon joen toiselle puolelle. Se kuitenkin jäi jostain syystä. Sittemmin saatiin vihdoin aikaiseksi päivittää meidän S-ryhmän jäsenyys paikalliseen osakkuuteen. Tehtiin tämä sopivasti kampanja-aikana, jolloin saatiin "uudesta" asiakkuudesta lahjana läjä tarjouskuponkeja - mukaan lukien ilmainen yö hotellissa. Hene meni ja unohti tämän kupongin kotiin, ja huomattiin asia vasta hotellilla. Siis sadan kilometrin päässä kotoa. Hupsista! Onneksi henkilökunta oli erittäin ymmärtäväistä, ja saatiin helposti sovittua, että postitetaan kuponki jälkikäteen.

Lauantaina patikoidaan vajaan kymmenen kilometrin lenkki Kolin kansallispuistossa. Ensimmäistä kertaa huomaan kunnossani tapahtuneen heikentymistä, kun nousut tuntuu raskailta. Jalat kyllä jaksaisi kulkea, mutta happea ei tunnu riittävän kahdelle. Kiitos raskauden myös reitin varrelta löytyvät ulkohuussit tulevat tutuiksi. Mulla on hieman erikoinen vessakammo, ja välttelen kaikissa vähääkään epämääräisissä paikoissa vessoissa vierailua. Ulkomaanmatkoihin tämä etenkin tuo oman haasteensa. Tällaiset ulkohuussit samoin kuin junan vessat on mulle ihan viimeisiä paikkoja, mutta raskaana ollessa nekin tulevat tutuiksi.

Tämän viikon sunnuntaina vietetään äitienpäivää, mikä saa mun mieleni hieman apeaksi. Henen mielestä vielä ei ole syytä juhlia, enkä mäkään tunne oloani vielä äidiksi. Takaraivossa jyskyttää pelko siitä, että tämän lähemmäksi en äitienpäivän juhlimista pääse. Käydään pelaamassa sulkapalloa, ja pelikaverit onnittelee kuitenkin jo. Henen kanssa sovitaan Bola-korusta "äitienpäivälahjana", mutta sen hankkiminen lopulta jää. Maanantaina aloitan todellisen kandiväännön ja jumppaan viimeisiä kertoja lujaa Bodyfitissä. Urheilusta huolimatta tämä on se viikko, jolloin ensimmäinen viiden kilon raja menee painon nousussa rikki.

THROWBACK: 17. RASKAUSVIIKKO

27.4.-3.5.2016

Raskausviikon ensimmäisenä päivänä mulla on heti aamusta jo pitkään kuumottanut tapaaminen kandiohjaajani kanssa. Meidän keskustelutuokio menee paljon paremmin, mitä osasin odottaa; hän osaa vihdoin yhdistää mut ja mun työn sekä kehuu myös mun aikaisempia opintoja. Ilokseni ohjaaja on kanssani samoilla linjoilla työni sisällön ja arvosanatavoitteen kanssa. Tapaamisen jälkeen tuntuu siltä, että oikeasti tiedän mitä teen. Tulen myös ensimmäistä kertaa ulos raskauskaapista, kun keskustelu kääntyy tulevan syksyn suunnitelmiin. 

Torstaina on mun suosikki opiskelijatapahtuma eli 8appro, jossa siis kierrellään baareja leimoja keräillen ja suoritetaan näin tutkinto. Ilokseni vaihtoehtona on myös mehuappro eli alkoholiton tutkinto, johon luonnollisesti tartun. 8appro on eräänlainen kevään starttaus. Yllätyn suuresti laajasta valikoimasta alkoholittomia vaihtoehtoja aina shotteja myöten. Iloinen yllätys on myös keli, sillä jopa susirajalla tarkenee istua terassilla. Ilta on ihan huippu hauska, ja käyn jopa laulamassa karaokea humalaisten ystävieni kanssa. 

Ilta venähtää hieman turhan myöhäiseksi ja aamulla on edessä aikainen herätys, koska suuntaan aamubussilla Helsinkiin ja vapun viettoon. Onneksi sää hellii edelleen, ja nautin kauniista jokimaisemista ja kanssani heräilevästä kaupungista kävellessäni asemalle. Olen paikalla hyvissä ajoin ja saankin aivan huippupaikan alakerrasta. Vinkkivitonen kaikille; Onnibussin alakerrassa on muutamat paikat muita alempana, ja niillä on valtavasti enemmän jalkatilaa kuin muualla. Miinuksena pistopaikka on katossa, mikä saattaa hieman häiritä jos vieressä istuu tuntematon henkilö.Mulla on matkassa rutkasti eväitä ja puuhasteltavaa, joten matka sujuu joutuisasti. Vessakin alkaa tökkiä onneksi vasta loppumatkasta. Note to self: täydellä rakolla ei ole kiva juosta junaan matkalaukkua raahaten. Joudun myös ensimmäistä kertaa vuosiin turvautumaan lähijunan vessaan, mutta onneksi se toimii.

Vantaalla treffaan ensin anoppini myöhäisen lounaan merkeissä. Käydään myös tapamme mukaan kiertelemässä hieman kauppoja, joista tarttuu vauvalle pienen pieniä sukkia ja myssyjä ja mulle ihana huivi. Anoppi ihastelee myös mun vauvamahaa. 

Äidin luona mua naurattaa, kun hän vastaa puolestani kuulumisia kysyttäessä, että voin paksusti. Äidillä koomaan väsymystäni ja syön herkullista kotiruokaa. Lauantaina vierailemme siskopuoleni luona ihastelemassa pienen pientä kaksiviikkoista poikavauvaa. Vielä tuntuu hyvin kaukaiselta, että meillekin on sellainen syksymmällä saapumassa. Lauantai on vappuaatto. Käyn alkuillasta juoksulenkillä, jossa saan väistellä innokkaita vapun juhlijoita. 

Vappua juhlitaan perinteisin menoin skumppa-aamiaisella ja päivää Helsingissä viettäen. Petyn suuresti, kun Kappelin alkoholiton lista koostuu ainoastaan limuista ja kahvista. Alkoholittomien juomien tarjonta on muutenkin pääkaupungissa kummallisen huono. Potin onneksi korjaa Amarillo, jossa saa kielen mukanaan vievän herkullisia drinkkejä. Tein huonon valinnan laittaessani aamulla jalkaan uudet kengät; päivän aikana kertyvät kilometrit tuntuvat todellakin. Päivä jatkuu lopulta puolille öin asti. Kovasti äidin kanssa pohditaan sitä, millaista vappua vuoden kuluttua vietetään. Päivän aikana kuvailen muutamaan otteeseen myös omaa ainutlaatuista vappupalloani.

Vapun jälkeisenä päivänä lähdetään äidin kanssa kiertelemään kaikki lähiseudun lastentarvikeliikkeet. Bebe on äitini ensimmäinen oma lapsenlapsi, ja hänelle tulee löytää asianmukainen menopeli. Verrataan erityisesti Emmaljungan super vikingejä ja Brion smilea. Äiti viehättyy etenkin ensimmäisen sisältämästä mahdollisuudesta nahkakuosiin. Mua vieroksuttaa suuresti ajatus tietynlaisesta "emmaljunga äitiydestä". Jäämme vielä miettimään. 

Ehditään kiertää myös eräs kauan mun listalla ollut lastenvaatekirpputori, josta Bebe saa vielä lisää vaatteita. Valtava kasa vaatetta tutuilta odotti mua myös äidilläni. Pakkaan suosikit mukaan jo valmiiksi täyteen matkalaukkuuni. Joensuuhun matkustan iltabussilla, josta saan jälleen saman loistavan istumapaikan. Kotona olen vasta lähellä puolta yötä, mutta onneksi muru on autolla vastassa. 

Raskausviikko päättyy jälleen arkisen aherruksen parissa; kandin työstämistä, puheviestinnän ryhmätöitä ja kirpputoripöydän kokoamista ystäväpariskunnan kanssa. Tämän raskausviikon aikana on muuten ylitetty 100 päivän merkkipaalu raskauden kestossa.

MINNE HÄVISI HUHTIKUU

Huh hei, huhtikuu suorastaan vilahti ohitse. Hengissä ollaan kuitenkin, kuten Vappu -postauksesta voi päätellä. Mitä huhtikuussa siis oikeastaan tapahtui?

Ajoittain oli hyvin keväistä, toisinaan taas aivan talvista. Me kokattiin Samasta Padasta -keittokirjan reseptejä ja sairastettiin vatsatauti. En usko, että näiden välillä on yhteyttä. Sen sijaan laskeskelin, että ehdittiin käydä Perheentalolla kolmesti ennen kuin poimittiin matkaan ensimmäinen vatsatauti. Loppukuusta Jooa sai jostain myös ärhäkän flunssan, jonka vuoksi jouduttiin käymään ihan päivystyksessä. Sinä viikonloppuna kirosin kyllä Joensuussa asumista pitkästä aikaa. Jooalla on vakuutus, ja tältä kylältä, jota myös kaupungiksi kutsutaan, löytyy kaksikin yksityistä lääkäriasemaa. Vaan toinen niistä on viikonloppuisin kiinni, ja toinenkin auki vain neljä tuntia - eikä paikalla silloinkaan ole lastenlääkäriä. Onneksi saatiin nopeaa ja oikein hyvää palvelua julkiseltakin.

Hene aloitti huhtikuussa uuden työn, joka on opiskelujen rinnalla pitänyt hänet hyvin kiireisenä. Ollaan siis oltu Jooan kanssa paljon aikaa kahdestaan. Päiviin on onneksi löytynyt toimiva rytmi ja arki on tuntunut oikein mukavalta näinkin. Pysytään molemmat tyytyväisinä kunhan poistutaan riittävästi kotoa, minkä varjolla ollaankin Perheentalon lisäksi kierrelty kaupoissa ja kirpparilla. Kirpputorilta ostin itseäni ilahduttamaan keväisen sävyisen torkkupeiton, joka näkyy kuvassa Nikillä. Tuo torkkupeitto tulee varmaan ikuisesti muistuttamaan mua tämän huhtikuun hektisyydestä. Huhtikuuhun osui mulla kaksi tenttiä, jotka olivat vielä mukavasti peräkkäisinä päivinä heti pääsiäisloman jälkeen. Jouduin siis käyttämään jokaisen vapaan minuuttini - myös vatsataudissa maattuna äänestyssunnuntaina - lukemiseen. Ostin torkkupeiton juuri vatsatautia edeltäneellä viikolla, ja taudista toivuttuani sain sen vihdoin pestyä ja silitettyä. Ja ojennettua sohvalla silloin lepäilleelle, samasta taudista toipuvalle Henelle. Sitten peitto siirtyikin Nikiä ilahduttamaan. Piti lukea, piti valmistautua reissuun. Piti sitä ja tätä ja toikin ois hyvä tehdä. Meni aika todella monta iltaa, ennen kuin sain asetettua itseni sohvalle torkkupeitosta nauttimaan. Huh hei tosiaan.

Huhtikuussa koitti onneksi myös pääsiäinen ja meillä sen myötä pääsiäisloma ja matka Etelä-Suomeen sukuloimaan. Ajettiin ensin Sastamalaan Jooan kummivanhempien luokse, missä juhlittiin pääsiäisen lisäksi meidän kummitytön syntymäpäiviä. Valmisteltiin juhlia edeltävänä iltana taas vielä puoliltaöin kälyni kanssa tarjoiltavia, ja mietittiin miten me aina ajaudutaan tähän pisteeseen. Miehet nukkumassa ja me kädet suklaassa ja luojan kiitos viiniä lasissa. Kaiholla muistettiin muutaman vuoden takaista iltaa, kun repäistiin ja lähdettiin kaikkien valmistelujen jälkeen paikalliseen ottamaan ne viinilasilliset. Kauhulla ajateltiin puolestaan sitä faktaa, että meillä on tänä vuonna vielä kaksien yksivuotissyntymäpäivien järjestäminen edessä. Voi Luoja. Juhlat on ihania ja rakastan valmistella kaikkea. Mutta apua, on niissä työtä.

Sastamalasta jatkettiin vielä etelämmäs Vantaalle sukuloimaan. Tällä matkalla meidän niin ihana rytmi hieman kolautti, sillä nukkumaanmenoajan lähestyessä poikanen ei torkahtanutkaan autoon, vaan itki loukkkaantuneena, kun ei oltukaan iltapuurolla ja sängyssä oikeaan aikaan. 

Huhtikuussa myös venytettiin napanuoraa monesti. Vastapainona meidän kahdenkeskisille päiville Jooa vietti kahdenkeskistä aikaa isänsä kanssa mun opiskellessa yliopistolla. Pääsiäisenä pojat kävivät ensimmäistä kertaa kahdestaan tervehtimässä sukulaisia, sillä välin kun mä valmistelin pääsiäispäivällistä äitini luona. Loppukuusta kävin myös peräti kahdesti viettämässä iltaa ystävien kanssa. Sushi-ilta loppui lyhyeen, mutta 8approssa oli peräti ilta yhteentoista. Ja nukuin sohvalla ja Hene sai ensimmäistä kertaa hoitaa yösyöttöjä. 

Lomailu päättyikin rytinällä, sillä edessä oli tosiaan heti kaksi tenttiä. Niiden lisäksi viimeistelin hakuesseeni ja lähetin sen sekä liitteet yliopistoon, jossa toivottavasti aloitan maisterivaiheen ensi syksynä. 

Huhtikuussa Jooa täytti seitsemän kuukautta. Tämä tuli mulle jotenkin aivan puskista. Olin niin keskittynyt puolen vuoden merkkipaaluun, että en nähnyt sen ylitse. Yhtenä iltana selasin Facebookia, ja eräs äiti meidän vauvaryhmästä mainitsi lapsensa täyttävän seuraavalla viikolla seitsemän kuukautta. Mun piti oikeasti monesti laskea, että se pitää paikkansa. Jooa kun syntyi lähes ensimmäisenä koko ryhmän vauvoista, niin hän on luonnollisesti heistä myös vanhimpia. Virallista neuvolaa meillä ei tässä kuussa ollut, mutta lääkärin vaa'an mukaan painoa on edelleen vähän vajaa kymppi. Fyysinen kehitys on ollut huimaa tässä kuussa. Jooa ei vieläkään varsinaisesti ryömi tai konttaa, mutta ei hän paikallaankaan pysy. Istuminen on iso hitti ja eteenpäinkin olisi jo kiire päästä. Vaihdelaatikko on kuitenkin toistaiseksi pysynyt pakilla, minkä lisäksi poika pyörii napansa ympäri sekä nousee etunojaan, lankuttamaan ja konttausasentoon. Ääntä ja omaa tahtoa löytyy edelleen muillekin jaettavaksi. Ruoka syödään taitavasti omin käsin, ja syötettäessä lusikka on saatava myös omaan käteen. Jooa on ihana sosiaalinen hymypoika, joka ottaa kontaktia iloisesti kaikkiin kohtaamiinsa ihmisiin. Jooa keskustelee mielellään, rakastaa lauluja ja hyppyyttämistä ja kiinnostus koiria kohtaan on edelleen nousussa. Metsälenkeillä pieni pää kuikuilee Manducasta tarkkaan missä Veera kulkee, ja mun kutsuessa koiraa luokseni huutelee poika aina perään oman kutsuhuutonsa.

Sellainen huhtikuu meillä. Toukokuulta toivon vähemmän lunta, sairastelua ja stressiä. Niiden tilalle voisin ottaa liikuntaa ja yhteistä perheaikaa.