perjantai 29. maaliskuuta 2019

VIIKONLOPPU TAMPEREELLA

Huristeltiin viikko sitten perjantaina töiden ja päiväkotipäivän päätteeksi pojan serkkujen luokse viettämään viikonloppua. Alkuperäisen suunnitelman mukaan heidän piti ajaa meille, mutta sitten suunnitelmiin tuli iltavuorojen ja ei-sisäsiistien koiranpentujen kaltaisia muuttujia. Mä en suhtautunut alkuunkaan positiivisesti tähän muutokseen, koska meidän perhe tulee reissaamaan myös seuraavan viikonlopun eikä edellinen viikko ollut kevyimmästä päästä. Namipussilla ja tietokoneajalla lahjottuna suostuin kuitenkin hyppäämään pelkääjän paikalle perjantai-iltapäivänä.
Pysähdyttiin matkalla ABC:lle oikein lapsiperhe roadtripin hengessä. Jooa pääsi ihanan isolle ja siistille leikkipaikalle leikkimään, syötiin päivälliseksi Heseburgerin antimia oikein jälkiruokajätskejä myöten ja piipahdettiin vielä Kirjapörssissä, mistä tarttui muutama uusi kirja pojan kirjahyllyyn.

Perillä oltiinkin melkeinpä iltapala-aikaan. Jooa alkoi jo loppumatkasta kaivata omaan kotiin, joten ilta ei mennyt täysin rennoissa ja leppoisissa tunnelmissa. Oltiin aiemmin viikolla puhuttu paljon Tampereesta, serkuista ja yökyläilystä ja Jooa oli kaikesta oikein innoissaan. Väsymyksen iskiessä pitkän viikon jälkeen olisi pieni kaivannut sittenkin omaan kotiin ja omaan sänkyyn nukkumaan. Tämä ei yllättänyt mua laisinkaan, vaan juuri tästä syystä olin hieman skeptinen ylipäätään lähtemään viikonlopuksi pois kotoa.
Lauantaiaamuna matkasängystä heräsi hyvän tuulinen ja hyvin nukkunut pieni poika. Aamupäivästä hän tosin olisi jo ollut jälleen valmis lähtemään omaan kotiin. Lähdettiin kuitenkin Linnainmaan Hop Loppiin, joka kelpasi Jooallekin oikein hyvin.Viihdyttiin Hop  Lopissa peräti neljä tuntia, sillä skipattiin suosiolla molempien taaperoiden päiväunet. Jooa olisi jaksanut pidempäänkin, vaikka väsymys alkoi kyllä kieltämättä vähän jo näkyä.

Naureskeltiin taas serkusten välisille luonne-eroille. Meidän nuorempi kummityttö nautti Hop Lopista hiljaa haltioituneena ihmetellen. Jooa puolestaan suorastaan pursusi riemua, mikä purkautui esimerkiksi paikallaan pomppimalla. Hän siis kirjaimellisesti hyppi riemusta.

Meitä vanhempia riemastutti se, että v i h d o i n Jooa innostui liukumäistä! Ollaan odotettu tätä päivää, sillä kyllähän meitä aikuisiakin alkaa Hop Lopissa lapsettaa. Oltiin kerran aiemmin Hop Lopissa niin varhain viikonloppuaamuna, että siellä ei ollut lähes ketään muita. Tartuttiin heti tilaisuuteen, ja laskettiin vuorotellen kaikki liukumäet, joihin Jooa ei halunnut. Itse kiipesin riemuiten siihen pomppulinnan kaltaiseen liukumäkeen ja laskin alas käärmeputkea pitkin. 
Tällä kertaa riemuittiin liukumäistä siis yhdessä koko perhe. Mua jopa vähän kauhistutti, kun Jooa ei antanutkaan yhtään pitää kiinni tuossa korkeassa sinisessä liukumäessä. Vaan hienosti hän hallitsi itsensä koko alastulon ajan. Ja iloiten kiipesi liukumäkeen uudestaan ja uudestaan vuoroin äidin ja vuoroin isin kanssa.

Tuossa pienistä putkista koostuvassa liukumäessä Jooa juoksi itsenäisesti ylös ja laski alas meidän vanhempien istuskellessa mäen alla ihmettelemässä menoa. Hieman isompi lapsi laski pitkään Jooan seurana, ja näytti miten mäkeä voi tulla alas myös mahallaan ja kontillaan. Jooa apinoi pienen miettimisen jälkeen näitä mäenlaskutapoja.

Hop Lopista jatkettiin matkaa vielä kauppaan kahville ja pienille ostoksille. Jooa sai valita pikkuautot itselleen ja nuoremmalle serkkutytölleen, minkä lisäksi ostettiin pieni ylläri myös isommalle tytölle. Päiväunien väliin jättäminen ja korvaaminen Hop Lopissa riekkumisella kulminoitui siihen, että Jooa meinasi nukahtaa istualtaan ostoskärryihin matkalla takaisin autolle. Ikkunasta paistanut aurinko pakotti laittamaan silmät kiinni samalla, kun liukuliuska tärisytti kärryjä juuri sopivan rentouttavasti. Autossa Jooa sitten nukahtikin välittömästi. Ajeltiin sitten pieni hetki ylimääräistä ja piipahdettiin autopesussa, jotta pieni sai nukuttua pahinta väsymystä pois. Loput lauantaista kuluikin aika rennosti sisällä leikkien, sillä Hop Lop vei kyllä hyvin mehut koko poppoosta.
Sunnuntaina käytettiin aamupäivä kauniissa säässä ulkoiluun ennen kotimatkalle lähtemistä. Meidän perhe kävi ensin reippaalla kuuden kilsan lenkillä järvenrantamaisemissa. Lenkin päätteeksi treffattiin käly ja kummityttö leikkipaikalla. Olin jättänyt Jooalta kaikki kuravaatteet pois, koska luultiin pihalla olevan ihan kuivaa. Niin olikin, lukuun ottamatta kura-allasta, joka oli syntynyt hiekkalaatikkoon! Sellainen oikein Jooan unelmaleikkipaikka. Onneksi hän tyytyi hyvin suosiollisesti jättämään kuraleikit tällä kertaa väliin.

Kuraleikkien tilalle mulla oli onneksi tarjota saippuakuplia, joiden puhaltelu oli molemmista taaperoista oikein mieluisaa puuhaa. Pieni hassu juttu niiden kanssa tosin tapahtui. Mulla oli mukana kaksi purkkia eli molemmille taaperoille omansa. Yhtään mitään ajattelematta annoin aina kaikessa hosumatta ja hölmöilemättä toimivalle kummitytölle oman tikun käteen, ja pidin katseeni Jooassa, jolla on tapana keksiä kaikenlaista yllättävää. Nyt yllättäjä oli kuitenkin kummityttö, joka laittoi saippuatikun suoraan suuhunsa! Oltiin kälyn kanssa niin hämmästyneitä, että purskahdettiin ensin vain nauramaan ja päiviteltiin sitä, että nyt oli kyllä aivan jooamainen juttu. Ei ajateltu tilannetta yhtään lapsen kannalta, joka tietenkin pahastui, kun hänelle naurettiin. Loppu hyvin, pyydeltiin anteeksi ja selitettiin, että ei naurettu hänelle ja lohdutettiin, että ei hän voinut tietää miten saippuakuplien kanssa toimitaan. Olipa joka tapauksessa hauska tapahtuma meidän vanhempien näkökulmasta, kyllä nämä lapset vaan aina osaa yllättää!

Lounaan jälkeen pakattiin auto ja lähdettiin kotimatkalle. Luonnollisesti Jooalla ei olisi enää tässä kohtaan ollut yhtään kiire kotiin, vaikka sinne oli niin kovasti viikonlopun aikana kaipailtu. Tädinkin hän olisi mielellään ottanut mukaan kyytiin, vaikka muuten viikonlopun ajan lähes kaikkeen kelpasi vain äiti tai isi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti