VIRON MATKA VAIHTUI IKEAAN JA MUUT VIIKON KUULUMISET

Aurinkoista tiistaita! 

Kuten otsikosta voi päätellä, meidän viikonloppusuunnitelmat menivät uusiksi jo toista viikkoa putkeen. Huh huh, olen aivan kypsä tähän sairasteluun. Kuka olisi uskonut, että siirtyminen osa-aikaisesta päivähoidosta täyteen hoitoviikkoon saisi aikaan tällaisen sairastelukierteen. Jos siis siitä on kyse. Vaihtoehtoisia selityksiä ovat leikkauksen aikaansaama hetkellinen vastustuskyvyn aleneminen ja ihan vain huono tuuri.

Viime viikon maanantaina oikein  puhkuin tarmoa ja energiaa uuteen viikkoon. Viikosta oli tulossa hektinen, sillä oltiin suuntaamassa viikonlopuksi Viron puolelle Jooan isovanhempien tontille auttelemaan. Maanantaina vein pojan aamulla päiväkotiin ja suuntasin pitkäksi päiväksi töihin saadakseni tehtyä vähän tunteja sisään. Illalla ehdittiin syödä yhdessä päivällinen ja ehdin hetken leikkiä pojan kanssa ennen treeniä ja lenkkisaunavuoroa. Tunsin kiitollisuutta siitä, että tällaiset viikot ovat harvassa ja elämäntilanne toistaiseksi väliaikainen. Jo yhden päivän jälkeen hengästytti.

Tiistaina heräsin epätavallisen väsyneenä ja huonovointisena. Reippailin kuitekin töihin täysin siinä uskossa, että iloinen mieli ja reipas asenne auttaa selviämään päivästä. Onhan raskaan viikon päätteeksi luvassa rentouttava viikonloppu. Huono-olo kuitenkin yltyi asenteesta huolimatta ja jouduin luovuttamaan kesken päivän. Kotona se iskee - oksennustauti. Olisi T O D E L L A K I N pitänyt vain perua se edellisen viikonlopun sukulaisvierailu.

Jooa yskii koko yön, ja nukutaan molemmat miehen kanssa koiran unta odottaen vain sitä hetkeä, kun ei jää pelkäksi yskimiseksi. Yllättäen sitä ei kuitenkaan tule. Aamulla pojalla on kuumetta. Taas. Ei ole todellista. Lepäillään kahdestaan kotosalla keskiviikko. Olisihan se liikaa pyydetty, että äiti saisi toipua rauhassa. Pojan kuume nousee päiväunien aikana jo 41 asteeseen, joten käydään illalla vielä lääkärissä. Sitä ennen luovutaan viikonloppusuunnitelmista ja perutaan jo varattu ja maksettu laivamatka. Edes verikokeista ei löydy syytä sairastelulle. Lääkärikin on jo selvästi pahoillaan asiasta.

Torstaina raahaudun töihin, koska mulla on joka tapauksessa aamulla Helsingissä pelkopolikäynti, jota en halua perua. Päivä menee ihan hyvin, vaikka olo ei hyvä olekaan. Illalla tilataan kiinalaista, joka on ainoa ruoka banaanijugurtin ja ruisleivän rinnalla, jota voin harkita syöväni. Mulla on seuraavana aamuna sokerirasitus, jota en yrityksestä huolimatta saa siirrettyä. Menköön siis tällä lähes samalla paastolla.

Ironista sinällään, sokerirasitus on ehkä viikon kohokohta. Vietän parituntisen rauhassa läppäriltä sarjoja katsellen ja blogitekstiä naputellen. Palkitsen itseni jäätävillä suklaaostoksilla, ja palaan tyytyväisenä ja yllättävän hyvävointisena kotiin pitämään sairastupaa pienen potilaan kanssa.

Lauantaina elämä alkaa varovaisesti jo hymyillä. Jooalla on toinen täysin kuumeeton päivä. Herätään koko perhe hyvin nukkuneina ja hyväntuulisina ja lähdetään aamupäivällä kirpputorille ostoksille. Pojat löytää pikkulegoja ja löydän lastenvaatteiden lisäksi itselleni kevättakin, johon mahtuu myös maha. Aurinko paistaa. Illalla pestään koko perheen talvivarusteet ja käydään reippaalla kävelylenkillä. On näissä rauhallisissa kotiviikonlopuissakin puolensa.

Sunnuntaille harkittiin pientä repäisyä siinä mielessä, että oltaisiin karattu miehen kanssa kahdestaan leffaan anopin hoitaessa poikaa. Yllättäen meistä kummallakaan ei oikein ole leffafiilis. Mua painaa vielä gradustressi, eikä kotityötkään tunnu loppuvan. Jotenkin päädytään kutsumaan anoppi meidän kanssa Ikeaan.

Kellojen siirtäminen sotkee ajankulun koko päivästä. Yllättäen Ikeassa on suhteellisen rauhallista, kun joskus neljän jälkeen päästään vihdoin sinne asti. Kierretään pikaisesti huonekalupuoli, jossa Jooa testaa innoissaan tuoleja ja haluaisi päästä jokaiseen lastenhuoneeseen leikkimään. Nälkä laittaa kuitenkin vipinää jokaisen kinttuihin. Mies on opettanut Jooalle, että Ikeassa syödään lihapullia. Pelkästään Ikean mainitseman saa Jooan hihkumaan lihapullia syömään!

Ruokailun jälkeen kiiruhdetaan kiertämään loput myymälästä ennen sulkeutumisaikaa. Iloksi ja yllätykseksi löydetään kiireessä kyhätyltä ostoslistalta kaikki lukuunottamatta tyhjiöpusseja. Olin odottanut shoppailevani Virolaisessa ruokakaupassa, mutta Ikea kyllä tyydytti ostelutarpeen oikein kivasti. Nyt on keittiön laatikot, pojan lelut ja kylpyhuoneen kaappi taas vähän paremmassa järjestyksessä.

Kertokaa, miten teidän suunnitelmat on viimeksi muuttuneet?
Me ei voida olla ainoa lapsiperhe, jolle näin käy kerta toisensa jälkeen!