MEIDÄN VIIKONLOPPU

Meidän perheellä on takana aivan ihana, aurinkoinen viikonloppu! Ironista toki, onnistunut viikonloppu on se, jolle ei ollut juuri suunnitelmia tai odotuksia. Tai no, mies tunnusti torstaina odottavansa vain, kuka sairastuu ja mihin seuraavaksi. Eikä ollut täysin väärässä, sillä mä vietin perjantain etäpäivänä kotona osittain flunssan vuoksi. Mutta pikku nuha on nimenomaan pientä näiden viime viikkojen sairastelujen jälkeen.

Perjantaina tosiaan päästiin aloittamaan viikonloppu tavallista rennommissa merkeissä, kun mun ei tarvinnut työpäivän päätteeksi kiiruhtaa kotiin. Suljin vain työläppärin kannen ja lähdettiin miehen kanssa yhdessä hakemaan poika päiväkodista. Mä jäin pojan kanssa kotipihalle tekemään vuoden ensimmäisiä hiekkakakkuja. Sillä välin mies valmisti meille päivälliseksi avokadopastaa, johon laitettiin ensimmäistä kertaa manchegoa parmesanin tilalle. Toimii! Suosittelen kokeilemaan, jos parmesani ei raskausajan suositusten vuoksi sovi annokseen. 

Lauantaina nukuttiin Jooan kanssa jopa seitsemään asti, mikä on meille myöhään. Jätettiin isi jatkamaan unia, ja suunnattiin aamuhommiin. Jooa leikki koko aamun tosi tyytyväisesti omia leikkejään, mikä on aina ihanaa luksusta. Itse touhotin kaikenlaisia valmisteluja päivää varten. Saatiin lauantaina ennen mun työvuoroa kyläilemään ensin Jooan serkkupoika perheineen ja näiden jälkeen vielä yksi Joensuussa asuvista ystävistämme. Aamusta siis pakkailin itselleni eväät, leivoin leipää edellisenä iltana alulle laittamastani taikinasta ja tein vielä viime hetken kauppalapun. Aamun aikataulut meni aivan täydellisesti nappiin, ja osuttiin ruokakaupasta juna-asemalle vieraita vastaan juuri junan saapuessa.

Päivä hurahtikin ihan siivillä, kun päästiin pitkästä aikaa vaihtamaan kuulumisia. Me pidettiin serkusten leikkitreffejä lähes viikoittain silloin, kun meidänkin poika oli vielä osan viikosta kotihoidossa. Nyt sairastelujen ja muiden kiireiden ohessa ei oltu nähty ristiäisiä lukuunottamatta sitten helmikuun alun. Nuorin serkuksistakin oli ehtinyt kasvaa vaikka kuinka!

Poikienkin leikit sujui jälleen tosi hyvin. Ihan hämmästeltiin jälkikäteen, että yhdestäkään lelusta ei tullut pienintäkään kinaa missään kohtaa. Toki he levittivät oikeasti lähes jokaisen meidän kotoa löytyvän lelun pitkin olohuonetta, joten kyllähän niitä riitti jaettavaksi. Leikit oli ehdottomasti sotkun arvoiset, samoin kuin se, että me aikuiset saatiin keskustella rauhassa kahvin ja kakun äärellä.

Vieraat vaihtuivat lähes lennossa. Pikaisesti ehdin vaihtaa tärkeimmät kuulumiset myös toisen ystävän kanssa ennen töihin suuntaamista. Oli muuten aika jännittävää mennä kaupalle töihin kolmen viikon tauon jälkeen. Tässä kohtaa raskautta saa jännittää jo sitäkin, mahtuuko enää työvaatteisiin mitenkään päin. Housut sain vielä viriteltyä ponnarilla, mutta kauluspaidan vaihdoin jo suosiolla t-paitaan ja takin jätin reteesti auki. Enää ehkä kolme työvuoroa jäljellä!

Olin ensimmäistä kertaa töissä iltakymmeneen, ja voi luoja olen välttänyt tätä ihan syystä. Kymmenen on mun nukkumaanmenoaika, ja olin aivan t ö ö t kotiin lähtiessäni. Tietenkään uni ei meinannut tulla millään, ja yöstä tulikin melkoinen liskojen yö. 

Sunnuntaina olisin saanut nukkua, mutta kuoleman väsyneestä olotilasta huolimatta en saanut unta. Selasin sitten asuntoja puhelimesta kunnes oli pakko nousta aamupalalle. Jostain hyvin väsyneestä aivotoiminnan syövereistä nousi ajatus lähteä shoppailemaan. Hyvin ehtisi ihan aamupäivästä, kun oltiin koko perhe jo varhain ylhäällä. Ja niin me ajettiin Jumboon vain todetaksemme, että vapautuneet aukioloajat ei koskekaan sunnuntaiaamuja. Oho. No, oikeasti kaupat aukesivat melko pian, ja odotellessa hörpittiin Starbucksista haettuja kahveja pahimpaan väsymykseen Jooan kirmatessa onnessaan tyhjällä leikkipaikalla. 

Muutamassa tunnissa löydettiin pääsiäiskoristeita, kolme paria kesäkenkiä, äitiysfarkut ja isille pleikkapeli, joten reissu oli varsin onnistunut. Käytiin vielä Cittarissa syömässä lounaaksi patongit ja tekemässä muutama tärkeä ostos eli vaippoja, heviä ja kaakaota.

Jooalla on poskessa "kissanviikset", jotka syntyivät aamulla ihan itse äidin kanssa meikatessa :D

Iltapäivällä mies lähti lukupiiritapaamiseen ja mä koomasin omassa rauhassa sarjoja katsellen  ne kokonaiset 60 minuuttia, jotka poika nukkui päiväunia. Olisin itse tarvinnut pidemmät, mutta näillä nyt mentiin. Päätin piristää meidän molempien päivää jätskikauppareissulla ja ulkoilulla. Viihdyttiin ulkona ihanan leudossa kevätsäässä 1,5 tuntia, minkä jälkeen olikin jo hyvin myöhäisen päivällisen aika. Illan loppu kuluikin hetkessä leikkimiseen ja uuteen viikkoon valmistautumiseen. Uskomatonta, että ensi viikon jälkeen ollaan jo liki puolivälissä huhtikuuta!