Alan vihdoin himoita oikeaa ruokaa! Tähän asti liha on ällöttänyt kaikissa muodoissa, ja oon himoinnut lähinnä mahdollisimman sokerisia ja/tai kirpeitä asioita.
Toinen piristävä yllätys tulee mieheltäni, joka pääsee yllättämään mut täysin kauniilla kaulakorulla. Me juhlistimme 10 yhteistä vuotta tammikuun alkupuolella, joten lahjan saaminen näin huhtikuussa tulee hieman puun takaa.
Tämä raskausviikko kuluu hyvin vahvasti opintojen ja opiskelijaelämän parissa. Parasta vertaistukea tarjoaa opiskelijakaveri, jonka kanssa työstetään yhdessä meidän loputtomalta tuntuvaa projektia yhteistyössä erään järjestön kanssa. Samainen kaveri on kanssani myös samassa kandisemmaryhmässä, joten yhteisiä tuskasteluja riittää. Mua häiritsee, kun en osaa mainita vauvasta mitään tai edes päättää olisiko se sopivaa. Kalenterissa kuitenkin välkkyy neuvolamerkinnät ja mahakin alkaa olla melkoisen pyöreä. Bebe on myös The Reason sille, että kaiken epätoivon keskelläkin tiedän saavani kandini valmiiksi vielä tänä keväänä.
Viikon aikana vietän loputtomia tunteja kirjastolla ja varmasti enemmän aikaa sen ryhmätyöhuoneissa kuin yhteensä aikaisemmin koko opintojeni aikana. Kokoonnumme aamuvarhaisella kuvaamaan puheviestinnän videoita ja jatkan myöhään iltapäivään opponoitavan kandityön parissa. Opponointi onneksi menee oikein mainiosti, ja parini on oikein otettu mun ylitarkastasta palautteesta ja pilkunviilauksesta.
Varsinaisen opiskelun parissa ahertamisen lisäksi valmistaudun pitkästä aikaa myös opiskelija tapahtumaan ompelemalla läjän uusia haalarimerkkejä paikoilleen. Tunnen myös suurta kiitollisuutta opiskelijahaalarikonseptille; onko raskausystävällisempää pukeutumiskonseptia olemassakaan?
Viikonloppuna juhlitaan hillitysti kaverin synttäreitä. Juhlat ovat siitä mielenkiintoiset, että ne ovat yhdistelmä etkoja ja iltapäiväkahveja. Ennen juhlia käydään ei-niin-hillitysti etsimässä päivänsankarille lahjaa, jollaiseksi muodostuu lopulta joukko kesäleluja, kuten twister ja katuliidut. Kotimatkalla eksyttiin.
Viikonloppuna käyn lenkillä. Raskausviikon loppua sävyttävät treenit ja kandiohjaajan tapaamiseen valmistautuminen. Loppuviikon merkityksellisimmät tapahtumat ovat kuvien perusteella se, että en mahdu enää toppahousuihini, mutta tuulihousut onneksi venyy; nainen parkissa ja joku meillä asuva nelijalkainen on taas yrittänyt myrkyttää itsensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti