PÄIVÄRETKI HONKANIEMEEN

Viikonloppuna saatiin nauttia lämpimästä kesäpäivästä, joita ei ole suotu turhan montaa vielä tänä vuonna. Päätettiinkin tarttua heti tilaisuuteen, ja vietiin Jooa ensimmäistä kertaa ihan oikealle uimarannalle. Veeran ulkoilujen kautta ollaan tutustuttu jo vähän uimisen konseptiin ja kastettu pienetkin varpaat järvessä, mutta tämä oli ensimmäinen vierailu viralliselle uimarannalle.

Valittiin kohteeksi Honkaniemen uimaranta, joka sijaitsee keskellä Joensuun kasvitieteellistä puistoa. Mulle paikka on tuttu juoksulenkeiltä, ja ihanat rantamaisemat koristavat myös Facebook-sivuni kansilehtenä. Henelle vierailu kasvitieteellisessä puistossa oli ensimmäinen, vaikka viime kesänä käytiinkin uimassa tällä samaisella uimarannalla. 


Tehtiin ensin pieni kävelylenkki, jonka varrella ihmeteltiin pajutarhaa ja muita istutuksia sekä vastarannalla siintävää Aavarantaa. Olin optimistisesti pakannut mukaan uv-uimapuvun Jooalle sekä omat bikinit, mutta käyttöön asti kummatkaan eivät päässeet. Vedessä oli moniakin rohkeita uimareita, mutta me ei tällä kertaa edes yritetty liittyä joukkoon. Jooa oli yllättävän epäileväinen koko rantakonseptia kohtaan. Odotin, että hiekkalaatikolla viihtyvä napero olisi lappaamassa rantahiekkaa kaksin käsin suuhunsa, mutta viileä rantahiekka paljaiden varpaiden alla ei ollutkaan hänestä hyvä asia ollenkaan. Varovaisesti tutustuttiin hiekkaan ja veteen vuoroin äidin ja isin kanssa, ja uskon loppuvaikutelman olleen vähintäänkin neutraali. Toivottavasti päästään vielä toistekin tälle kesälle harjoittelemaan rannalla oloa. Ihana olisi itsekin päästä heittämään talviturkki, mutta saas nähdä. Intiaanikesää odotellessa!

THROWBACK: 28. RASKAUSVIIKKO

13.7.-19.7.2016

Haha, ylläoleva kuva kertoo paljon. Ollaan edelleen Vilnassa reissaamassa. Raskausviikko alkaa sateisena keskiviikkona, jolloin sateenvarjokävellään pitkin Vilnan katuja. Kiivetään korkeaan torniin kuvaamaan masukuvia, siitä siis ilme. Palkkiona torniin kapuamisesta nautitaan maailman parhaat burgerit Tripadvisorin suositusten perusteella valitussa ravintolassa. 

Harjoitussupistukset on alkaneet viime päivinä vaivata kävellessä. Tämän vuoksi en uskalla lähteä Henen kanssa testaamaan hotellin kuntosalia illalla. Ärsyttää, kun tekisi treenata ja mielikin kaipaa urheilun aikaansaamia endorfiineja. Vaan maha vaatii nyt ehdottomasti lepäämään.

Torstaina ollaan viimeistä kokonaista päivää reissussa. Kävellään pitkin Vilnan katuja ja vieraillaan joen toisella puolella, itsenäiseksi valtioksi julistautuneessa Užupissa. Iltapäiväksi ollaan varattu ohjattu kierros Vilnan tuomiokirkon kryptiin, mikä sanelee päivän muita menemisiä. Kierros on ehdottomasti kokemisen arvoinen. Tämän viimeisen nähtävyyden jälkeen haetaan odottamamme KFC-illallinen ja palataan hotellihuoneeseen nauttimaan roskaruoasta ja Orange is the new blackista. Punnitaan pitkään, voiko viimeistä lomailtaa viettää näin. Ollaan molemmat kuitenkin ehdottomasti tämän tarpeessa, ja Suomessa ollaan suuntaamassa suoraan kälyni perheen hulinaan. 

Nukkumaan käydessä mua alkaa yllättäen supistaa kipeästi ja säännöllisesti. Meinaan ajautua paniikkiin ja valvon supistuksia kauhuissani ulkona riehuvaa ukkosmyrskyä hotellin isoista ikkunoista seuraten. Meneillään on viimeinen vuorokausi, kun ehdottomasti ei saa syntyä. Onneksi supistukset laantuvat muutaman tunnin jälkeen.

Perjantaiaamuna olo on kuin sillä kuuluisalla jyrän alle jääneellä, mutta enää ei onneksi supista kipeästi. Tehdään vielä viimeinen piipahdus vanhaan kaupunkiin tuliaisten vuoksi ennen lentokentälle siirtymistä. Toivoin löytäväni kummitytölle tuliaisia lelumuseosta, mutta paikan kauppa onkin ihan surkea. Ostetaan torilta Bebelle ja tämän serkulle ihanat puiset helistimet. 

Aamupäivä ei mene muutenkaan putkeen. Hermoja koettelee ensin epäselvyydet check-in:ssä ja saamamme hidas palvelu. Lentokentälle päästessämme Hene huomaa jättäneensä lompakkonsa lentokenttäbussiin! Se onneksi löytyy välittömästi. Lentokentän ensimmäisissä vessoissa on uv-valot, joten kiukuspäissäni kieltäydyn asioimasta niissä. Kaikesta selvitään kuitenkin lopulta, ja lennot menee odotettua sujuvammin.

Kotiin äidille päästään anopin kyydillä, ja tällä on mukanaan myös hoidossa ollut Niki. Päivälliseksi tilataan pizzaa ja tuijotellaan taas vähän OINTB:tä. Saan myös kuulla kylässä olleelta kaksosten isältä(!!) odottamattoman kysymyksen: olenko varma, että siellä ei ole kahta..

Lauantaina ajetaan Sastamalaan pelastamaan kälyni muurahaisilta. On poikkeuksellisen rauhallista, sillä isompi kummityttömme on isänsä kanssa risteilyllä. Hämmentävää, kun on tottunut siihen, että punainen tupa on aina täynnä tohinaa. Nyt ihmetellään rauhassa pienen pientä kummityttövauvaa ja seuraan sivusta miehen ja siskonsa Pokemon-hurahdusta. Sunnuntai sujuu pitkälti samoissa merkeissä, sillä risteilijät palaavat kotiin vasta myöhään illalla. Vaihdetaan tuliaisia ja käydään nukkumaan. Meidän Bebe yllättää mut jylläämällä masussa poikittain!

Maanantai on mun syntymäpäivä. Heti noustuani kuuluu yläkerrasta pienten jalkojen töminää ja ihana viisivuotias kummityttöni tulee toivottamaan hyvää syntymäpäivää täti. Tästä alkaakin tuttu härdelli. Mun 26 syntymäpäiväni kohokohta on yhteiset päiväunet kolmeviikkoisen kummityttöni kanssa. Muuten päivästä on glamouri vähän kaukana, sillä paetaan asuntonäyttöä koko lauman kanssa. Jakaudutaan tosin vähän, ja mä pääsen koirarannalle nauttimaan auringosta.

Tiistaina käydään isomman kummitytön kanssa mustikassa, mitä hän on odottanut kovasti. Iltapalaksi tehdään lettuja, jotka jäivät eiliseltä syntymäpäivältä puuttumaan. Ilmassa on kiukkuja ja hormonikiukkuja. Muutaman päivän tauon jälkeen myös harjoitussupistaa jälleen. Väsyttää.

KESÄ 2017: SINKKOLAN KOTIELÄINPIHA

Jälleen on edellisestä postauksesta ehtinyt vierähtää tovi jos toinenkin. Tässä välissä on ehditty opiskella ahkerasti ja tasapainona lomailla vailla huolen häivää. Vietimme liki kuukauden päivät poissa kotoa, ja niistä retkistä tulen toivottavasti kertomaan myöhemmin lisää. Toivottavasti, koska aika tuntuu katoavan päivistä aivan varkain, eikä sitä tahdo liietä etenkään rauhassa koneen ääressä naputteluun. Sormet ristiin, että tuleviin päiviin ilmaantuu lisää tällaisia hetkiä.

Päivä kotiinpaluumme jälkeen vierailimme Sinkkolan kotieläinpihalla, mistä nämä kuvat on otettu. Samalla treffasimme ystäväämme, joka oli puolestaan poistumassa Joensuusta toviksi. Ihanaa, että onnistuttiin kaikkien reissujen ja menojen keskellä nappaamaan hetki helteisestä iltapäivästä kuulumisten vaihtamiseen. Ystävämme vielä sattumalta asuu aivan kotieläinpihan kupeessa, minkä ansiosta pääsimme samalla reissulla nauttimaan hänen luokseen kahvista ja suussa sulavasta porkkanakakusta. 

Sinkkolan kotieläinpihalta löytyy nimensä mukaisesti kotieläimiä ihmeteltäväksi. Helteinen päivä ei ole aivan paras valinta vierailuun, sillä silloin eläimet saattavat vetäytyä varjoihin kuumuutta karkuun. Pikkuiset kilit olivat ainoita, joita saatiin ihastella ihan kosketus etäisyydeltä. Kukko ja kanat näyttäytyivät myös, mutta lehmät, puput ja possut pysyivät suojassa paahteelta. Lampaitakin tilalta löytyy, mutta me onnistuttiin jotenkin vahingossa ohittamaan tämä aitaus. Eläinten ihmettelyn lisäksi kurkistettiin tyhjillään olevaan navettaan sekä sen ylisiltä löytyvää pientä näyttelyä. Jooa ei vielä ehkä ihan hirveästi eläimistä ymmärtänyt, mutta nautti ainakin uusista maisemista ja ulkona olemisesta. Vaikka paikka oli meidän aikuistenkin mieleen, ei sinne kannata varata tuhottomasti aikaa. Meidän vierailu kesti varmaan vajaan tunnin, kauemmin oltaisiin tosin viihdytty jos eläimet olisivat olleet virkeämmällä tuulella. Aiotaan kyllä ehdottomasti vierailla täällä toistekin.