17.8.-23.8.2016
Heti raskausviikon ensimmäisenä päivänä on neuvola, jossa on vastassa sijainen. Ei oikein olla samalla taajuudella, mikä jo tekee koko käynnistä vähän ärsyttävän. Mitat yllättää, sillä paino on peräti laskenut. mutta sf-mitta noussut kokonaisen sentin. Ärsyttää myös kova painostus tukivyön hankintaan, vaikka selkä on jo paljon parempi, eikä kivun syynä ole mun mielestä ollut raskaus alun alkaenkaan.
Ehdin jo innostua äitiyspakkauksen saapumisesta, mutta päästäänkin noutamaan vasta pelkkä hoitolaukku. Olen kunnon pregnancy brain, kun en tajua, että Suomen valtion äitiysavustus tuskin toimitetaan Postnordilla..
Käyn YTHS:llä hammaslääkärissä monen vuoden tauon jälkeen. Kokemus on yllättävän positiivinen, vaikka eihän se hammaslääkärin tuoli koskaan turhan mukava ole - saati sitten ison mahan kanssa makoillessa. Viikon viimeisen arkipäivän kunniaksi jaksan vielä raahautua kirjastolle ja sieltä salillekin pitkästä aikaa. Päivän kruunaa äitiyspakkauksen hakeminen.
Perjantaina ajetaan täydellä autolla Sastamalaan, sillä saadaan matkan varrelle seuraksi kaksi opiskelijakaveria. Sastamalassa ihastellaan tuoretta kummilasta ja järjestetään ja juhlitaan hänen nimiäisiään. Matkalla nimiäisjuhlapaikalle pyörähdetään Henen kanssa ihan vaan nopeasti Ikeassa. Se on kerrankin matkan varrella, ja meillä on siihen sopivasti tunti aikaa. Paperilla tosi hyvä idea ei ole aivan yhtä toimiva käytännössä. Vedetään kovalla sykkeellä Ikea läpi tunnissa ja tehdään suunnitellut ostokset. Tunnin spurtti vaan on aivan liikaa rasitusta mulle, ja saan siitä kiitoksena aivan jäätävät supistukset. Matkalla juhlapaikalle ehdin monta kertaa jo miettiä, että pitäisiköhän kääntää auton nokka kohti TAYSsia. Selvitään kuitenkin juhlapaikalle, jossa tyydyn istumaan rauhassa ja nyökyttelemään kiltisti kaikkien päivitellessä mahan kokoa.
Juhlissa viimeistään käyvät selviksi myös mun rajat raskauden aikaista alkoholin käyttöä kohtaan. Olen lukenut lukuisista suomalaisten lääkäreiden kirjoituksista, että mitään näyttöä yksittäisen satunnaisen alkoholiannoksen haitallisuudesta ei ole. Tämä käy mun mielestä järkeen. Etenkin, kun verrataan tilannetta eri maiden välillä. Mulla on kuitenkin ollut koko raskauden ajan nollatoleranssi, koska yhden annoksen tai edes kulauksen ottaminen ei vain tunnu oikealta - vaikka siis edelleen mun mielestä vaaratonta olisikin. Oon maininnut kälylle himoitsevani kuohuviiniä, ja nyt sitä jää yli nimiäismaljoista. Käly tarjoaa sitä mulle sanoen, että voin ihan hyvällä omalla tunnolla sylkäistä pois, kun juomaa ollaan joka tapauksessa kaatamassa viemäriin. Jätän silti väliin, koska yhdenkään suullisen ottaminen ei vain tunnu oikealta. On jännä huomata, miten tavallaan oma järki vs. tunteet on eri linjalla tällaisessakin asiassa.
Maanantaina ajetaan kotiin auto täynnä tavaraa. Illalla saadaan vielä miehen paras ystävä kylään muutamaksi yöksi. Leivon karjalanpiirakoita ja pidetään leffailta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti