Raskausviikko alkaa neuvolakäynnillä. Selkä on jo lähes täysin tervehtynyt, mutta tutkimuspöydälle kipuaminen kirpaisee silti. Vihdoin saadaan selville kohdunsuun tilanne, joka jäi arveluttamaan lääkärineuvolan jäljiltä. Se on edelleen turvallisesti kiinni. Ultrataan samalla vaivalla kohdunkaula ja vauva. Sf-mitta on yllättäen edelleen sama - nyt siis kolme perättäistä mittauskertaa. Ultran perusteella Bebe voi kuitenkin oikein mainiosti ja lapsivettäkin on ihan normaali määrä. Saadaan kuitenkin lähete sairaalaan jatkotutkimuksiin sekä kontrollikäynti neuvolaan. Myös painonnousu on pysähtynyt ja vaa'an lukeman on pysynyt samana kaksi viikkoa ensimmäistä kertaa koko raskausaikana. Tätä juhlin irtokarkkikipon äärellä, kuinkas muutenkaan.
Koko viikko sujuu lähinnä lepäillen ja löhöillen. Parantelen selkää, hillitsen supistuksia ja nautin yhdessäolosta puolison kanssa ja herkkuaamiaisista. Niin kuin kuvistakin on nähtävissä, väsymys painaa eikä hemoglobiinikaan ole ainakaan naaman värin perusteella kovin korkealla. Ei siis ihme, että sohva ja irttarit houkuttelevat. Viimeisiä viikkoja viedään jo!
Tiistaina koittaa jälleen perhevalmennus. Mua kuumottaa esittelykierros ja laskettujen aikojen kertominen, koska pelkään erottuvani joukosta ison mahani ja suhteellisen vähäisten viikkojeni kanssa. Näin ei onneksi kuitenkaan tapahdu. Käsitellään vauvan hoitoa yms. Istuminen ei tunnu ihan parhaalta, mutta ei tuntunut perhevalmennusta edeltävä Pokemon-kävelykään. Selkeä viimeisillään olon tunnelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti