sunnuntai 31. joulukuuta 2017

MEIDÄN JOULU 2017

Joulu tuli ja meni, ja tänä vuonna me nautittiin siitä pitkään ja hartaasti. Loppusyksyn kiireet jatkuivat aina joulukuun puoliväliin saakka. 13.12. jätin kuitenkin parhaani mukaan kaiken kiireen ja stressin taakseni Joensuuhun, kun matkustin Jooan kanssa kahdestaan äitini luokse Etelä-Suomeen. Jätettiin isi viikoksi omaan rauhaan paiskimaan töitä ja aloittelemaan gradua. Viikon aikana ehdittiin ihastella Tuomaan markkinoita isovanhempien kanssa, hoitaa viimeisiä jouluostoksia, juhlia 5-vuotissyntymäpäiviä, vierailla ukin luona ja viettää rentouttava aamupäivä Flamingossa kylpien kunnon vesipetojen seurassa.
Isi saapui luoksemme 21.12. ja heti yhden lepopäivän jälkeen matkustettiin isolla joukolla Tallinnaan aatonaattona. Matkan tarkoituksena oli rentoutua ja ihastella joulutoria, ja molemmissa onnistuttiin!
Aattoaamuna pojat heräsivät keskenään ja mä sain nukkua viikon aikana kertyneitä univelkoja. Telkkarissa pyöri Joulupukin kuumalinja, Lumiukko ja joulurauhanjulistus. Tonttu toi aamupäivästä tonttulahjoina Jooalle auton, mulle mahtavat sukat ja isille mielenkiintoista luettavaa. Pojat kävivät extemporee visiitillä Jooan isomummon luona sillä välin kun me muut laitettiin joulua valmiiksi. Joulusaunassa käytiin yhdessä meidän pienen perheen kesken, ja sen jälkeen puettiin ykköset ylle ja alettiin seurustella saapuvien vieraiden kanssa.
Jooa vietti jo toista jouluaan, mutta oli vielä luonnollisesti aika ulalla meiningistä. Muiden lasten seura oli tietysti superkiva juttu, pukin syliin uskallettiin kertaalleen jo ilman huutoa ja lahjat olivat pienestä miehestä hyvin mielenkiintoisia. Jooalla jäi mummolavierailun ja siihen liittyneen autoon nukahtelun myötä päiväunet väliin, joten väsy oli illasta melkoinen. Hyvin hän lopulta kuitenkin jaksoi. Naureskelin vähän pojan lahjakasaa katsoessani, että ei tainneet tontut olla paikalla aattoiltapäivänä. Jooa sai aivan ihania lahjoja, kuten autoradan, duplojunan, äänekkään kirjan ja soittimia. Kaiholla muisteltiin myös vuodentakaista aikaa. 2016 juhlittiin Jooan ristiäisiä tasan viikkoa ennen joulua, ja pieni kolmekuinen oli aattona hyvin äkäinen pieni tonttu. Mielenkiinnolla odotan kuinka Jooa tulee vuoden kuluttua joulun kokemaan.
Joulupäivänä ollaan perinteisesti matkustettu Henen siskon luokse viettämään toista joulua. Tänä jouluna odotettiin reissua tavallista enemmän, sillä kälyn perhe on muuttanut uuteen kotiin aivan Tampereen keskustaan ja tietysti olisi ollut ihana seurata kolmen serkuksen tohinoita. Valitettavasti reissu jäi tänä vuonna tekemättä, koska nuorin meidän kummitytöistä oli saanut päiväkodista tervetuliaislahjaksi vesirokon, eikä haluttu sitä Jooalle. Harmittaa edelleen ihan vietävästi eikä vähiten siksi, että nähdään muutenkin välimatkasta johtuen niin harvoin. Jos vaan olisi kristallipallo, josta katsoa millaisena Jooa taudin olisi saanut niin olisi saatettu ottaa riski. Nyt vaan toivotaan, että ei käy niin huono tuuri, että poimitaan tauti kuitenkin seuraavalta Perheentalovisiitiltä.. Kompromissina Hene matkusti kaksin Veeran kanssa Tampereelle kahdeksi yöksi Tapaninpäivänä. Välipäivät meni vähän harmaissa merkeissä, oltiinhan me Jooan kanssa vasta oltu Henestä jo viikko erossa. Lohdutuksena käytiin riekkumassa kauppakeskuksen leikkipaikalla ja vähän lohtushoppailemassa siinä sivussa. 

Nyt onkin jo aika siirtää katse kohti seuraavaa vuotta. Meille se tulee toivottavasti olemaan jälleen suurten muutosten vuosi. Sellaisia ovat olleet myös viime vuodet. 2016 aloin odottaa Jooaa heti tammikuussa, joten koko vuosi sujui raskaus- ja vauvakuplassa. Alkuvuodesta 2017 Jooa oli vielä aivan pieni vauvapallero, jonka kanssa alkoivat vauva-ajan haastavimmat kuukaudet. Vuosi on tietenkin ollut hurjaa kehitystä, kun poika on oppinut tämän vuoden aikana jo pelkän fyysisen kehityksen saralla kääntymään, istumaan, seisomaan, konttaamaan ja kävelemään! Hän tuntuu kasvavan aivan silmissä, joten innolla odotan millainen pieni pojankoltiainen hänestä tulevan vuoden aikana kuoriutuu. Ensivuonna Henen olisi määrä valmistua ja siirtyä työelämään! Viiden opiskeluvuoden jälkeen ajatus työelämästä ja palkasta tuntuu aivan absurdilta. Tämä muutos tulee myös mitä luultavimmin tarkoittamaan paikkakunnan vaihdosta. Niin jännittävää!

Onnea ja iloa kaikille vuoteen 2018!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti