HUHUU, MITÄ KUULUU?

Ihanaa syksyä! Tämä blogi-parka on taas jäänyt tehtävälistassa sille sijalle, jonka pariin ei vain ehdi. Viime viikkojen ja kuukausienkin aikana mulla on ollut paljonkin ajatuksia blogille, mutta aikaa vain ei millään tahdo löytyä. Tästä kertoo hyvin se, että syyskuun alussa aloitin postauksen, jonka juuri poistin keskeneräisenä. Palasin sen pariin kuukauden aikana kyllä lukuisia kertoja, mutta erinäisten vaikeuksien vuoksi en vain saanut sitä valmiiksi, ja nyt sen momentum meni jo.  Nyt sain vihdoin varastettua blogille hetken, joka lähtee mun kirjastolla viettämästä opiskeluajasta. Tännekin olen päässyt hävyttömän harvoin. Itse asiassa tämä taitaa olla ensimmäinen kerta tässä kuussa!

Mihin se kaikki aika sitten menee? Isoin osa mun päivistä kuluu tietenkin lapsenhoitoon ja kotitöihin. Jooan kanssa ollessani en juuri koske puhelimeen saati sitten avaa tietokonetta. Päiväuniajan käytän treenaamiseen, kotitöihin ja pienen hetken yritän pyhittää niin, että en tee mitään. Eli katson Netflixiä kahvin tai teekupposen kanssa..

Iso paha gradu on heti lapsenhoidon jälkeen seuraavana tehtävälistalla. Olen saanut aiheen määriteltyä ja aloittanut tiedonhaun ja aineiston keräämisen. Tätä projektia jäsentää hyvin seminaarit, jotka vievät mut noin kerran kuukaudessa vanhaan kotikaupunkiini Joensuuhun. Mulla on viha-rakkaus-suhde sekä dediksien aikaan saamaan buustiin suorituksessa että pitkiin junamatkoihin, joilla saan keskittyä aivan rauhassa just siihen, mihin milloinkin päätän sen neljä tuntia käyttää. Kerran luin viime tipassa tenttiin, useamman kerran olen katsellut Netflixiä.

Ilmeisesti opintojen ja kotiäitiyden yhdistämisessä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi haastetta, sillä palasin muuton myötä vanhaan työpaikkaani. Kaksi iltaa viikossa kuluu siis ihan oikeissa palkkatöissä. Tämä on ollut aivan ihanaa vaihtelua etenkin sen puolesta, että saan olla tekemisissä muiden aikuisten kanssa muuten kuin vain äitinä.

Nyt lokakuussa ollaan vietetty enemmän ja vähemmän tavallista arkea. Kuukauteen on mahtunut ainakin:

• Ihana aamupäivä Flamingossa ystävien kanssa. Jooa on varsinainen vesipeto, joka rakastaa uida kaikissa altaissa, kunhan vesi on lämmintä. Toisaalta hän dippaa jalkojaan reippaasti myös kylmäaltaaseen!
• Joensuun matka, jolla ikäväkseni sairastuin flunssaan. Sama flunssa onkin jatkunut lähes koko kuukauden, mihin tuskin on ainakaan auttanut tavallista suurempi työmäärä. Onhan se tyypillistä, että sairastuu juuri, kun on sopinut tekevänsä vähän enemmän töitä, eikä silloin tietenkään kehtaa jäädä sairaslomalle.. Joensuussa tapasin amanuenssin, joka mun erittäin iloiseksi yllätykseksi vapautti mut peräti kahden opintojakson suorittamisesta, kiitos ops-uudistus ja opintomenestys!
• Tampereen matka, jonne Jooa lähti ensin isin kanssa kaksin. Oltiin pojan kanssa ensimmäistä kertaa kaksi yötä erossa, enkä usko että tätä tarvitsee toistaa ihan heti meidän kummankaan mielestä. Oikein reippaita kyllä oltiin molemmat. 
• Poikien ollessa reissussa mä olin aivan yksin kotona ensimmäistä kertaa ainakaan kahteen vuoteen. Olin aika hukassa.
• Saman reissun yhteyteen päätettiin myös meidän imetystaival. 
• Vastaava kasvunhetki koettiin, kun Jooa siirtyi isojen poikien sänkyyn nukkumaan. Tämä muutos sujui todella helposti, mutta pitää ainakin äidin valppaana öisinkin. Esimerkiksi yhtenä yönä kuumeinen taapero oli sitä mieltä, että kolmelta aamuyöstä pitää päästä leikkimään!

Tämä lokakuu on meille siitä erityinen kuukausi, että se on viimeinen kokonainen kuukausi kotihoitoa. Saatiin hiljattain päivähoitopaikka meidän ykköstoiveesta, ja ensikuussa Jooa aloittaa osa-aikaisessa päivähoidossa. Tämä kauhistuttaa mua hetkittäin, sillä henkinen napanuora meidän välillä on vielä todella tiukalla. 

Yleisesti elämä just nyt tuntuu tosi hyvältä. Uusi arki rullaa hyvin, vaikka vauhdikasta onkin. Jooa kasvaa hienosti ja kehittyy hyvin. Koko meidän perhe voi hyvin, ja kaiken keskellä muistetaan huomioida toisiamme riittävästi. Kevyen mielen tuo varmaan tunne siitä, että ollaan kotiuduttu. Tästä on hyvä jatkaa kohti jälleen uusia tuulia!

Aurinkoista syksyä!