MEIDÄN PÄIVÄ: PERJANTAI 13.07.2018

Sain torstai-iltana ajatuksen tehdä pitkästä aikaa tällainen päivä meidän kanssa -postaus. Näitä on mun mielestä aina hauska lukea, ja näissä saa hyvin tuotua esille sitä tavallista arkea. Tämä perjantai ei ehkä edusta sitä ihan tavallista tavallisinta arkipäivää, mutta ei se toisaalta erityisen poikkeuksellinenkaan ole. Spesiaaleja piirteitä päivässä on se, että oli mun vuoro herätä pojan kanssa ja vietettiin lähes koko päivä poissa kotoa vastapainona muuten hyvin tiiviisti kotona ja kotipihalla vietetylle viikolle.

Herättiin Jooan kanssa 6.30, mikä on meille myöhään. Olin itse nukkunut aika huonosti, ja kovasti toivoin unisen taaperon tekevän poikkeuksen ja nukahtavan aamumaidolle mun kainaloon. Tämä toive ei toteudu. Noustaan ylös, kun Jooa tuo äänekkään työmaa-ajoneuvokirjan sänkyyn luettavaksi. Koira vauhkoaa aamuruokansa perään ja taapero hermostuu, koska haluaa, että luetaan kirja. Huokaisen syvään ja mietin, että millainenkohan päivä me näistä lähtökohdista saadaankaan vielä aikaiseksi. Istun taaperon kanssa sohvalle lukemaan kirjan kertaalleen. Sitten on vuorossa koiran ruokkiminen, kahvinkeittimen käynnistäminen ja aamuhommat.

Taapero siirtyy katsomaan aamun piirrettyjä ja mä valitsen hänelle päivän asun ja laitan omat hiukseni ojennukseen. Tunnustan pinnallisuuteni: en halua, että mun hormonimuutoksista aiheutuneet vauvahaituvani sojottavat kuvissa joka suuntaan. Saan puettua pojalle yhden sukan, kun ilmenee tarve vaihtaa vaippa uudelleen. Sen jälkeen pukeminen ei enää nappaakaan pientä miestä. Olkoot vaippasillaan, ajattelen, ja siirryn hörppimään kahvia ja keittämään puuroa. Jossain kohtaa saan pojalle vaatteet päälle ja yritän vaivihkaa napata hänen asustaan kuvaa. Nappasin laatikosta yhteensopivat vaatteet ja yllätyin, kun huomasin niiden olevan samaa merkkiä. Ilmankos sopivat yhteen. Aamupalan laittamisen lomassa virittelen kamerajalustaa taaperon leikkiessä siivouskaapissa. Hän on oppinut kiipeämään sinne ja sulkemaan oven perässään. Syödään aamupala ja mä meikkaan.

Ysiltä taapero olisi jo valmis lähtemään ulos. Isi herää. Pakkaan vaivihkaa yhden muuttolaatikon ja pukeudun samalla, kun seuraan salaista pahettani eli Kauniita ja Rohkeita. Jakson loputtua pakkaan pojan rattaisiin ja lähdetään kävelemään kohti keskustaa. Huh, mikä helle taas on. On myös kesän paras viikonloppu eli Ilosaarirock. Kävellään Popkatu läpi ja piipahdetaan ruokakaupassa. Ostan itselleni vesipullon ja jäätelön, jonka syön taaperolta salaa samalla, kun kävellään kohti joenrannan leikkipuistoa. Puistossa on paljon muitakin lapsia, mikä riemastuttaa Jooaa. Hän seuraa uteliaana isompien leikkijä ja yllättää mut kiipeämällä sellaista verkkoa pitkin. Leikkipuiston jälkeen piipahdetaan Sinooperissa, koska bongasin menomatkalla sen ikkunassa konkurssimyynnistä kertovat alennustarrat. Ostoslistalla olisi musta merkkaustussi ja liitutaulutarraa, mutta niitä ei enää ole jäljellä. Lastenjuhlatilpehööriä sen sijaan riittää, ja lyödäänkin lukkoon syksyllä koittavien syntymäpäivien teema. Ostetaan työkoneilla kuvioituja lautasia, juhlahattuja, mukeja ja muuta juhlatarviketta. Kassalla Jooa hokee autoautoauto, kunnes saa takaisin käsiinsä paketin autolautasia. Kassatyöntelijät naureskelevat, että on ainakin mieluisat juhlatarvikkeet. Vastaan naureskellen kyllä, tämän pojan mieltymyksiä ei tarvitse arvailla! Jatketaan matkaa vielä kaupunginkirjastolle. Hissi on rikki ja olen unohtanut pakata mukaani kassin kirjoja varten. Hammasta purren ja muutaman kerran tippuneita kirjoja ylös poimittuani saan kuitenkin kannettua sekä taaperon että kirjat alakertaan rattaisiin. Kotimatkalla Jooa huutelee monen korttelin ajan kotiin syömään!

Kotona isi on kokkaamassa meille lounaaksi lihapulla-pastakeittoa. Ruoan valmistumista odotellessa lueskellaan kirjastosta lainattuja kirjoja. Ruoka maistuu, vaikka keitto ei ehkä ole se kaikista paras valinta hellepäivään. Jälkkäriksi mies loihtii meille uuden bravuurinsa eli jääkahvia, nam! Tämä on ihan paras virkistys helteisiin iltapäiviin. Jutellaan aamupäivän kuulumiset ja päätetään lähteä iltapäivällä rannalle. Isi vie Jooan päiväunille ja mä pakkaan tenttikirjan ja viltin kassiin ja hurautan pyörällä joenrantaan lukemaan ja ottamaan aurinkoa. Auringonottaminen osoittautuu yllättävän tuskaiseksi. En suostu valittamaan kuumuudesta, mutta aika extremeä on vain maata paikallaan ja hikoilla! Tenttikirjan lisäksi keskityn ihailemaan kauniita maisemia. Tämä voi hyvin olla viimeinen hetki, jonka joenrannassa vietän. Ainakaan opiskellen!

Kolmelta palaan kotiin herättämään taaperon päiväuniltaan. Hän on nukahtanut vasta melko myöhään ja unet jäävät ilmeisesti vähän liian lyhyiksi. Pieni on itkuinen ja kovasti äidin perään. Luetaan taas vähän kirjoja ja taapero syö välipalaksi omenan, mistä on muodostunut hänen uusi lempparinsa. Puhalletaan ensimmäistä kertaa uimarenkaaseen ilmaa, puetaan kaikille uikkarit päälle ja pakataan rantakassi. Viedään Veera vielä pikaiselle lenkille ja sitten pakataan koko perhe autoon ja ajetaan Aavarantaan.

Ollaan ensimmäistä kertaa koko perheenä rannalla tälle kesää. Ja oikeastaan ensimmäistä kertaa ikinä, sillä viimekesänä käytiin vain kerran pikaisesti pyörähtämässä rannalla. Täältä voi lukea, miten kymmenkuisen Jooan elämän ensimmäinen vierailu uimarannalla sujui. Tänä vuonna ollaan käyty Jooan kanssa kerran aikaisemmin kahdestaan ihmettelemässä uimarantaa. Tänään ollaan kuitenkin ensimmäistä kertaa luonnonvesissä uimassa, sillä koko perheeltä lähtee talviturkki! Fyysikon poika nauraa veden aiheuttamalle nosteelle. Hauskinta Jooan mielestä on heitellä veteen kiviä plumsis. Taaperosta kuoriutuu kunnon vesipeto. Hauskaa on myös leikkiä rantahiekassa, kantaa järvestä vettä ämpärillä ja rakentaa hiekkalinna isin kanssa. Yllättäen uimarengas ei olekaan hitti.

Päätetään tilata päivälliseksi pizzaa Roihusta, koska jääkaapissa ei ole mitään sopivaa valmiina ja koska käsillä on viimeiset hetket nauttia Roihun pizzoista. Näppärinä tyyppeinä soitetaan tilaus jo rannalta käsin, joten voidaan kotimatkalla poimia pizzat matkaan ilman odottelua. Koko perhe syö pizzansa kanalla, vuohenjuustolla, paholaisenhillolla ja rucolalla - nam! Isin menojalkaa alkaa vähän vipattaa ruokajuomana nautitun oluen seurauksena. Harmillisesti kaikki kaverit ovat kuitenkin rockissa tai mökillä, joten lähteminen jää.

Ilta kuluu rantakasseja purkaen, imuroiden, kylpien ja kirjastonkirjoja lukien. Jooa saa ensimmäistä kertaa mysliä iltapalaksi, ja se maistuu yllättävän hyvin myöhäisestä päivällisestä huolimatta.

Illalla taaperon käytyä nukkumaan hemmottelen itseäni vielä jalkakylvyllä. Villi perjantai-ilta täydentyy vielä kylmällä oluella. Seurana tietty Netflix, josta katselen tällä hetkellä uusintana viimeisintä tuotantokautta Orange is the New Black ennen uuden ilmestymistä muutaman viikon kuluttua.


Tällainen menevä, mutta ei kuitenkaan erikoinen perjantaipäivä tällä kertaa. Kuulostiko yhtään tutulta? Miten te muut taaperoperheet olette viettäneet näitä heinäkuun helteisiä päiviä?