Viikonloppuna pakattiin koko perhe koiraa myöten autoon ja hurautettiin lyhyen matkan päähän Aavarantaan. Aavarannassa on yksi Joensuun alueen virallisista koirarannoista. Myös virallinen uimaranta löytyy, mutta sitä emme ole käyneet kokeilemassa. Aamupäivä oli lämmin, mutta tuulinen, joten ilma tuntui hetkittäin vähän vilpoisalta. Ei kuitenkaan annettu sen haitata, mutta ei sen vuoksi kyllä pitkään rannalla uskallettu viipyäkään. Ja jos ilma tuntui viileältä, niin vesi se vasta kylmää olikin! Meidän perheen vesipetoja se ei kuitenkaan haitannut ollenkaan. Jooa sävähti alkuun kylmyyttä, mutta märkyys ja uutuuden viehätys veivät nopeasti voiton kylmästä.
Veera meni ihan sekaisin jo siitä, kun kotona pakattiin uimalelu ja pyyhe kassiin. Vitsailtiinkin autossa, että se on varma kesän merkki, kun koira vinkuu kaikki automatkat uimaan pääsyä odottaen.
Aavaranta on aivan ihana ja todella idyllinen ympäristä. Tuolla vihreiden nurmialueiden, suloisten pienten siltojen ja mutkittelevien hiekkateiden keskellä kelpaisi kyllä asua, jos vaan oltaisiin jossain muualla kuin Joensuussa. Tätä paikkaa tullaan kyllä kaipaamaan. On niin ihanaa, kun koiraranta on selkeästi merkitty ja suhteellisen suojaisassa paikassa olematta kuitenkaan liian syrjässä. Todella harvoin ollaan muita koiria täällä tavattu, joten rauhallinenkin ranta todella on. Meidän aikaisemmat koirarantakokemukset on pääosin Vantaalta, missä rannoilla riittää ruuhkaa. Koirakaverit sinällään on tietenkin kivoja, mutta osa omistajista meinaa välillä saada savun nousemaan korvista.
Jooan uima-asu on uv-puku, jonka tilasin hiljattain jostain aggressiivisesti mainostavasta nettikaupasta, joiden nimiä en uskalla tänne kirjoittaa. Muistaakseni puku on Name Itin ja kokoa 98/104. Jooa on tällä hetkellä vähän alle 85 cm pitkä ja käyttää pääosin kokoa 92. Tästä vaihtoehtoina olivat vain 86/92 tai 98/104, ja valitsin ennemmin tarpeettoman väljän kuin liian naftin. Mun silmiin puku näyttää pojalle kuvissa isommalta kuin mitä se luonnossa on. Hihat tai lahkeet eivät olleet ollenkaan liikkumisen tiellä, eikä puku muutenkaan roiku päällä, vaikka väljä toki onkin. Uskoisin tämän sopivan hyvin päälle vielä ensi kesänäkin, mikä on tietysti ihan toivottava asia. Plussaa puku saa erityisesti korkeasta kauluksesta ja pitkästä, selkäpuolelle sijoitetusta vetoketjusta. Meillä on niskan suojaava kesähattu vielä ostoslistalla, joten toistaiseksi suojataan niskaa sipaisemalla sinne fysikaalista aurinkosuojaa. Se jos mikä on muuten ärsyttävää pestä pois. Poikaparan ihanat niskakiharat muistuttaa ikävästi liimalettiä, kun baby wash, vauvaöljy tai hajustamaton Linna-shampoo ei ole saanut vedenkestävää voidetta irtoamaan hiuksista.
Veden äärellä Jooasta kuoriutui tosiaan kunnon vesipeto. Hän olisi varmasti heittänyt talviturkkinsa, jos vanhemmat vain olisivat antaneet. Parasta tällä kertaa oli nostella noita tikkuja vedestä, mitä tehdessään Jooa hoki samalla iso iso. Ollaan viime päivinä opeteltu vähän kokoeroja ja värejä, jotka ovat alkaneet nyt kiinnostaa. Mielenkiinnolla odotan, miten pitkälle veteen hän uskaltaa kastautua, kun mennään ensimmäistä kertaa oikeasti uimarannalle. Viime kesänä jo pelkkä rantahiekka paljaiden jalkojen alla oli liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti