Apua! Meidän pienestä kirpusta on kasvanut jo puolitoistavuotias taapero. 1,5v neuvolakäyntikin meillä jo oli, ja kaikki on edelleen oikein mallillaan. Pojalla on mittaa 12,4 kg ja 81,9 cm. Isin mielestä juhlat olivat jälleen paikallaan, joten sellaiset järjestettiin. Kutsuttiin paikalle ystäviä, joita saapui sankoin joukoin.
Tarjolle loihdin tällä kertaa mutakakkua, joka tarjoiltiin jäätelön kanssa. Suolaisena tarjottavana oli fetapinaattipiirakkaa. Lisäksi isi leipoi sokeritonta omenapannukakkua, joka oli etenkin juhlakalun mieleen. Muumiservetit ja ilmapallot toivat juhliin vähän lapsekkuutta. Jooa on alkanut tunnistaa muumit, mutta kutsuu kaikkia papoiksi.
Vanhempien yllätykseksi Jooa ei muistanut vierastaa ollenkaan. Hän leikki reippaasti kaikkien ystävien kanssa, kävi monessa sylissä ja hyppyytettävänä. Paras lahja oli saippukuplat, joita varmaan jokainen sai vuorollaan puhaltaa pienen pojan mieliksi.
Millainen taapero meillä sitten asustaa? Neuvolassa vastattiin Henen kanssa yhdestä suusta ensimmäisenä vilkas. Vastapainona energisyydelle Jooa rakastaa lukea. Silloin hän parkkeeraa pyllynsä tarkasti syliin tai käpertyy kainaloon, ja kirjoja luetaan monia - ja usein myös sama kirja monesti. Käydään viikoittain kirjastossa, jotta saadaan edes jonkinlaista vaihtelua. Tämän viikon suosikki on ollut Kaapo syntyy -kirja, ja vauvat on muutenkin viime aikoina olleet kovin mielenkiintoisia Jooan mielestä.
Puhe kehittyy huimaa tahtia. Äiti raikaa usein ja todella kirkkaasti. Myös isi on vihdoin palannut sanavarastoon. Sanoja on jo useita kymmeniä, ja olen saanut kuulla puheen olevan poikkeuksellisen kehittynyttä ikään nähden. Kuten vilkkaudesta voi päätellä, on myös liikkuminen todellakin sujuvaa. Jooa kiipeää nykyään sohvan lisäksi myös meidän melko korkeaan parisänkyyn - hyppimään, kuinkas muutenkaan. Yhtenä päivänä Jooa yllätti mut kokoamalla täysin itsenäisesti peräti kahdeksan palikan tornin. Leikkeihin on muutenkin alkanut tulla itsenäisyyttä. Istuttiin juuri ensimmäistä kertaa sitten Jooan syntymän Henen kanssa yhdessä rauhassa sohvalla niin, että Jooa leikki tyytyväisesti itsekseen. Mielipuuhiin kuuluu kenkien pukeminen ja tavaroiden asettelu tänne ja tonne.
Veera-koira on yksi parhaista asioista, joita Jooa tietää. Nämä kaksi leikkivät päivittäin kimpassa. Välillä Veera on heppa ja toisinaan leikitään lelun vaihtoa tai noutamista. Jooa myös mieluusti jakaisi kaikki eväänsä Veeran kanssa, mutta tämän vanhemmat aina kieltävät. Ulkoilu on myös ihana yhteinen puuha; Veera juoksee vapaana frisbeen perässä ja Jooa katselee naureskellen ja taapertaa ympäriinsä luontoa ihmetellen.
Sellainen on meidän pieni puolitoistavuotias. Hurja ajatella, että vain puolen vuoden kuluttua meillä asustaa kaksivuotias. Apua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti