Eilen koitti vihdoin mun ensimmäinen äitienpäiväni äitinä. Vähän yritin paukutella henkseleitä jo vuosi sitten, kun raskaus oli kuitenkin jo puolivälissä. Monet mua jo onnittelikin, mutta varsinaisesta äitienpäivän vietosta jäin silloin vielä paitsi, kun omaakin äitiäni saatoin onnitella vain puhelimitse.
Tänä vuonna pääsin pitkästä aikaa myös askartelemaan äitienpäiväkortteja! Kyllä oma lapsi vaan tuo tällaisiin päiviin aivan erityisen lisän. Me muistettiin Jooan kanssa mormoria, mummia ja isomummia korteilla, joissa näkyy molempien kädenjälki - Jooan vähän kirjaimellisemmin kuin mun.
Oma äitienpäiväni alkoi hieman varkain jo lauantai-iltana, kun pääsin nauttimaan meidän viikottaisesta saunavuorosta yksin. Syynä tähän tosin oli äitienpäivää enemmän se, että meidän pienen miehen nukahtaminen ja nukkuminen on ollut hieman haastavaa viimeaikoina. Ollaan useampi kuukausi tehty niin, että ollaan siirretty nukkuva vauva vaunuihin, joissa hän on jatkanut uniaan meidän saunavuoron ajan. Nykyään tämä ei enää ole niin varma toimintatapa, joten taidetaan siirtyä vuorotteluun. Aika aikaansa kutakin; onneksi pian on kesäloma ja päästään saunomaan rauhassa sukulaisten vahtiessa vauvan unta. Raskaan viikon päätteeksi teki kyllä todella hyvää nauttia omasta rauhasta ja täydellisestä hiljaisuudesta - kiukaan sihinää lukuunottamatta toki. Kasvonaamionkin saattoi levittää ilman pelkoa siitä, että jompi kumpi pojista säikähtää.
Varsinaisen äitienpäivän aamu meillä alkoi hieman jännästi. Oltiin luonnollisesti sovittu, että äiti saa nukkua univelkojaan pois äitienpäivän aamuna. Jooa päättikin sitten koetella isäänsä heräämällä jo viideltä. Onneksi uni tuli molemmille pojille uudelleen noin tuntia myöhemmin, ja toisella yrittämällä herääminen sujui isiltäkin hieman iloisemmissa merkeissä. Pojat tulivat ysiltä tuomaan mulle äitienpäiväkortin ennen Jooan ensimmäisiä päiväunia. Poika ei olisi ollut täysin halukas luopumaan luomuksestaan. Hienoa jälkeä olivat pojat saaneet aikaan - en minäkään aio siitä luopua!
Hene nukutti pojan päiväunille ja laittoi meille aamiaisen - kakun valmistamisen lomassa. Aamiainen nauttittiin rauhassa kahdestaan minimiehen tuhistessa vaunuissaan takapihalla. Jooan päiväunien ja lounaan jälkeen siirryttiin koko perhe pihalle puuhastelemaan. Hene laittoi mun pyörän kuntoon ja me Jooan kanssa keinuttiin ja valmistettiin hiekkakakkuja. Lounaan lomassa soiteltiin mummille facetime-puhelu, ja hiekkalaatikon reunalta soiteltiin mun äidille omat onnittelut.
Ulkoilujen jälkeen siirryttiin kotiin syömään jälleen: Jooalle välipalaa ja meille vanhemmille kakkukahvit. Seuraavaksi kello löikin sen kirotun lukeman; Formulat alkaa. Jooa kävi päiväunille ja mä karkasin kirpputorille sillä välin, kun Hene ystävineen laittoi kisastudion pystyyn. Voin paljastaa, että meilläkin keskusteltiin hieman eriävin mielin tämän kyseisen kilpailun seuraamisesta tänä päivänä. Ehdotin aluksi, että pojat olisivat minimies mukaan lukien katselleet kisan jonkun muun sohvalla, ja mä olisin saanut näin lahjaksi omaa aikaa. Sitten keksin shoppailun, ja oltiin kaikki tyytyväisiä lopputulokseen.
Kirpparilta löytyikin ihanuuksia sekä mulle että pojalle, jonka ansiosta pääsin tätä juhlapäivää viettämään. Ostokset maksoi yhteensä vajaat kahdeksan euroa, joten voidaan todella puhua löydöistä. Etenkin toi Jooan yökkäri on aivan huippu! Jooan kummisetä keksi vielä yhdistää sen Barney Stinsoniin: sleep suit up!
Hetkeä ennen Jooan iltapuuhia ehdittiin vielä takapihalle ottamaan kuvia äidistä ja pojasta. Oon itse niin monien muiden äitien tavoin aina kameran takana, että meidän yhteiskuvat on todella harvinaisia. Edelliset kunnolliset on taidettu ottaa Jooan puolivuotisjuhlissa. Toki oon näissäkin lähes meikittä ja hiukset sekaisin. Onneksi vauva on aina suloinen.
Sillä välin, kun mä nukutin Jooaa, valmisti Hene meille maittavan illallisen. Mun ainoa toive oli bataattiranskalaiset, joiden kylkeen Hene taikoi itsetehtyä valkosipulimajoneesia ja maissimuroilla leivitettyä broileria. Herkullista! Ruokajuomana vielä raikas olut ja seurana miehen lisäksi Netflix-uutuus Dear white people. Kyllä kelpasi. Ei ehkä kovin glamooria, mutta just sitä, mistä itse nautin - etenkin tän hetkisen superkiireisen vauva-arjen keskellä.
Kaiken kaikkiaan ensimmäinen äitienpäivä oli menestys, tuskin maltan odottaa ensi vuotta. Silloin tuskin saan nukkua näinkään myöhään, kun Jooa jo ryntää ojentamaan onnittelukorttia. Oon kyllä todella onnekas, kun oon saanut perheekseni näin ihanat ukot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti