THROWBACK: 12. RASKAUSVIIKKO

 23.3.-29.3.2016

Raskausviikon alkajaisiksi ajetaan Joensuusta Sastamalaan pääsiäisloman viettoon. Ennen matkaan lähtöä käydään yliopistolla aikaisella lounaalla. Lounaan päätteeksi bongaan piilotetun pääsiäismunan.

Sastamalassa päästään vihdoin höpöttelemään kaikkea ihanaa raskaushömppää samaan aikaan odottavan kälyni kanssa. Meidän oli alunperin tarkoitus kertoa raskaudesta vasta nyt, mutta Hene ei aivan malttanut odottaa. Hän soitti eräänä päivänä meidän kummitytölle ja pyysi sanomaan äidille, että eno ja tätikin saa vauvan. Uutisesta oltiin hyvin yllättyneitä ja onnellisia.

Sastamalassa ollessamme sairastun jälleen uuteen flunssaan. Toimintakyky vajoaa jälleen ihan nollaan ja pää lyö aivan tyhjää. Harmittaa hirmuisesti, kun ei jaksa oikeastaan mitään - etenkään leikkiä ja pelata kummitytön kanssa. Sympatiaa on jaossa, kun meistä lopulta sairastaa kaikki paitsi miehet. 

Pitkänä perjantaina kuume kohoaa ensimmäistä kertaa yli 38 asteen, minkä johdosta otan myös ensimmäiset panadolit. Lauantaina jatketaan matkaa Vantaalle. En osaa vastata miksi tai miten, mutta jotenkin selviydyn Jumboon kakkuainesostoksille ja saan leivottua sunnuntain perhepäivälliselle jälkiruoaksi kinderkakun. Mitä sitä ei mielihalujen eteen tekisi..

Tähän kakkuun todellakin pätee sanonta moni kakku päältä kaunis. Tämä kakku meinaan oli melkoisen lähellä lentää roskiin. Leivoin tätä illalla väsyneenä ja kipeänä, ja jotenkin irtopohjavuoan pohja flippasi niin, että koko kakku oli hetken aikaa hyvin surkean näköinen. Hene pidätti hengitystään tilannetta vierestä seuratessaan, mutta jotenkin onnistuin olemaan flippaamatta itse. Pojat auttaa mua kakun kanssa ja lopulta koristeet peittävät kaikki viitteet katastrofista.

Pääsiäispäivällisellä raskausuutinen paljastuu kaikille. Meidän ei lopulta itse tarvitse asiaa sen kummemmin julistaa, sillä eräs hyvin tarkkaavainen henkilö kysyy sitä suoraan kuultuaan mun ottavan alkoholittoman alkudrinkin.

Illan aikana mun vointi huononee taas, ja päädyn panadolin ohella tarttumaan myös kiellettyihin nenäsumutteisiin. En muista koskaan olleeni yhtä tukkoinen; hengitys ei tahdo kulkea missään asennossa mitenkään päin. On siinä ja siinä, että kykenen odottamaan apteekin aukeamista enkä lähde asioikseni 24/7 palvelevaan apteekkiin. Apteekista mukaan tarttuu sarvikuono kannu ja raskaana oleville sopiva nenäsumute - eli suolavettä! 

Apteekkireissun yhteydessä käydään ostamassa tarjouksesta irtokarkkeja ja herkuttelemassa kiekuraranskalaisilla Burger Kingissä. Koska flunssa ja mielihalut. Hene lähtee viettämään iltaa parhaan ystävänsä kanssa. 

Mun osalta lomailu sujuu siis vielä vähän suunniteltuakin rennommin. Joensuuhun palatessamme meitä odottaa iloksemme lämmin kevätaurinko. 

PUOLIVUOTISJUHLIEN TARJOILUT: PÄTKISTÄYTEKAKKU, ITSETEHTY SNICKERS JA KAHDEN MAUN KOLMIOLEIVÄT

Tässäpä kolme todella helppoa ja herkullista tarjoiltavaa rentoihin juhliin. Näiden valmistaminen on enimmiltä osin mahdollista jakaa moneen osaan ja keskeyttää tarvittaessa pidemmäksikin hetkeksi. Sopivat siis pienen vauvan vanhemmille oikein mainiosti, testattu on! Mitään ei myöskään tarvitse jättää viime hetkelle, vaan valmistaminen on mahdollista vähintäänkin useita tunteja ennen juhlia.

Meillä juhlijoita oli yhteensä reilu kymmenen ja tarjoiltavat riittivät hyvin, mutta rippeitä ei juuri jäänyt.

Kahden maun kolmioleivät:

Tonnikalatäyte:

•  1 tlk tonnikalaa (meillä chilimaustettu)
• 200 g maustettua tuorejuustoa (meillä aurinkokuivattutomaatti)

Kalkkunatäyte:

• 1 1/2 dl kurkkusalaattia
• 1 rkl sinappia
• 200g valkosipulituorejuustoa
• 250 g maitorahkaa
• 200 g kalkkunaleikettä (hienonnettuna)

Lisäksi 1 pkt grahampaahtoleipää, 1 pkt vehnäpaahtoleipää, sitruunamehua, salaattia ja yrttiruukku (meillä persilja).

Ohje kuuluu yksinkertaisesti: sekoita täytteen ainesosat keskenään ja kostuta paahtoleipäpalat sitruunamehulla. Levitä täyte ja salaatti vehnäpaahtoleiville ja aseta päälle grahampaahtoleivät. Leikkaa leivät kolmioiden muotoisiksi puolikkaiksi ja koristele tuoreella yrtillä.

Näitä tuli yhteensä melkoiset läjät, ja kieltämättä jännitin paljonko tulee jäämään yli. Yllättäen ei ollenkaan. Kalkkunatäytteen maku muistuttaa kuulemma Bic Macia tai Hesen vastaavaa burgeria, ja leivät todellakin tekivät kauppansa. Suosittelen!

Homemade Snickers

Pohja:

• 150 g digestive keksejä
• 50 g voita

Murskaa keksit ja sulata voi. Sekoita keskenään ja painele suorakulmaiseen vuokaan, joka on vuorattu leivinpaperilla. Laita pohja jääkaappiin jähmettymään täytteen valmistamisen ajaksi.

Täyte:

• 2 dl kuohukermaa
• 1,5 dl sokeria
• 0,5 dl tummaa siirappia
• 30 g voita
• 1,5 dl suolapähkinöitä

Mittaa täytteen aineet suolapähkinöitä lukuunottamatta kattilaan. Keitä hiljaisella lämmöllä kunnes seos sakenee. Tässä maltti on valttia ja aikaa kannattaa todella käyttää. Yksi suositus on 40 minuuttia, mutta tuntikaan ei välttämättä ole yhtään liioiteltua. Meillä tästä on tullut Henen bravuuri, koska hänellä on meillä asuvista henkilöistä heittämällä eniten kärsivällisyyttä. Jos odottelu ei siis kuulu omiin vahvuuksiin, niin delegoi. Myös ystävät käy; mulla oli kerran vuorotellen kolme ukkoa kinuskia keittelemässä. Muista sekoittaa, niin vältyt pohjaan palamiselta. Lisää valmiiseen kinuskiin suolapähkinät, levitä täyte pohjan päälle ja laita jääkaappiin jähmettymään.

Päälle:

200 g maitosuklaata.

Alkuperäinen ohje oli 100 g, mutta kyllä enemmän on enemmän, kun kyse on suklaasta. Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa ja levitä jäähtyneen täytteen päälle. Laita jääkaappiin jähmettymään.

Leikkaa sopiviksi annospaloiksi ennen tarjoilua.

Varoituksena todettakoon, että tää on aivan fantastisen hyvää ja koukuttavaa. Etenkin, kun keksejä ja suolapähkinöitä jää kiusallisesti yli riittävästi toista erää varten..

Pätkistäytekakku

Pohja:

• 6 kananmunaa
• 5 dl sokeria
• 100 g voita sulatettuna
• 2 dl maitoa
• 6 dl vehnäjauhoja
• 1 dl tummaa kaakaojauhetta
• 4 tl leivinjauhetta

Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään voisula ja maito ja lisää vaahdon sekaan. Sekoita keskenään loput kuivat aineet ja lisää jauhoseos taikinaan. Kääntele tasaiseksi taikinaksi välttäen turhaa sekoittamista ja kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteisen uunin alatasolla noin 50 minuuttia. Kumoa jäähtynyt pohja ja leikkaa neljään osaan.

Pätkistäyte:

• 1,5 tlk kuohukermaa
• 375 g maitorahkaa
• 220 g pätkis mini bites -makeisia

Kostutukseen 1 1/2 dl Valio Eila Latte minttu maitokahvijuomaa.

Pilko tai raasta makeiset pienemmiksi. Vaahdota kerma ja sekoita sen joukkoon rahka ja suklaa. Nosta kakun alin kerros tarjoiluvadille, kostuta maitokahvijuomalla, levitä täytettä ja nosta päälle toinen pohjalevy. Toista. Kostuta myös päällimmäinen kerros. Kakun voi laittaa jääkaappiin tekeytymään seuraavaan päivään.

Kuorrutus:

• 1,5 tlk kuohukermaa
• 125 g maitorahkaa

Vaahdota kerma ja sekoita rahka sen joukkoon. Halutessasi voit värjätä kuorrutteen elintarvikevärillä. Levitä tai pursota kakun päälle. 

Koristele makusi mukaan esimerkiksi makeisilla.

Meidän puolivuotisjuhlat olivat erinomaisen onnistuneet ja herkulliset. Toivottavasti näistä ohjeista on iloa myös teidän juhliin. 

THROWBACK: 11. RASKAUSVIIKKO

16.3.-22.3.2016

Raskausviikon alkupuoli kuluu valmistautuessa vihdoin tenttiin, jonka skippasin jo kerran aikaisemmin. Hyvin mennessään se onkin mun kandivaiheen viimeinen tentti, mikä tuntuu hurjalta.

Viikonloppuna on palmusunnuntai, johon valmistaudun jälleen kerran turhaan. Meillä on käynyt Joensuussa vain kerran virpojia, ja tietysti juuri sinä vuonna, kun en itse ollut paikalla. Päätetään maakuntamatkailla Lehmoon ostoksille, ja mun sisäinen ruokakauppafriikki vapautuu vieraaseen markettiin päästessään. Hene syyttää jo sujuvasti hormoneja mun vaikeista valinnoista niin tee-, pesuaine- kuin karkkihyllylläkin. Menomatkalla käydään noutamassa mun ensimmäiset äitiysvaatteet myyjältä ja kotimatkalla onnistutaan eksymään. 

Maanantaina alkaa puheviestintä aka mun viimeinen opintojakso kielikeskukselta. Hallelujah! Samassa paketissa viimeiset pakolliset läsnäolot ja se yleinen säätö, mikä kielikeskuksen opintojaksoilla tuntuu kuuluvan asiaan. Tälläkin kertaa saadaan aivan älyttömällä aikataululla tehtävä, johon tulee löytää asiantuntija haastateltavaksi, ja joka tulee käytännössä suorittaa pääsiäisloman aikana. Onneksi omalla kohdallani aita on hyvin matalalla, kun hieman ohjeita pyöristäen saan haastateltavaksi lähipiiriin kuuluvan henkilön.

Raskausviikko päättyy hieman harmaisiin tunnelmiin. Ensin harmaita hiuksia aiheuttavat jälleen voimistuvat alavatsakivut, ja niiden seuraksi laukeaa jälleen yksi flunssa. Ugh.

PUOLIVUOTISJUHLAT

Ai että, luvassa ensimmäinen postaus sarjassa "musta ei pitänyt tulla tällaista äitiä". Me järjestettiin viikonloppuna puolivuotissynttärijuhlat Jooalle. Ja ihan oli mun oma ajatus. Miten tässä nyt näin pääsi käymään?

Kuusi kuukautta, puoli vuotta, puolet ainutlaatuisesta ensimmäisestä vauvavuodesta. Olen viime viikkoina havahtunut usein hämmentäviin haikeisiin ajatuksiin tätä ajanjaksoa koskien. Järkevästi ajateltunahan lapsen kasvaminen ja kehittyminen on ainoastaan iloinen asia. Jotain, mistä on syytä olla kiitollinen. Ja niin olenkin, jokaisena päivänä. Asioiden valoisaan puoleen keskittymisestä kumpusi myös halu juhlia tätä merkittävää ajanjaksoa meidän elämässä.

Henelle esitin juhla-ajatuksen yhteydessä perusteluna sen, että emme välttämättä asu täällä enää Jooan yksivuotisjuhlien koittaessa. Ei sillä, että Hene sen kummempia perusteluita olisi kaivannut. Hän innostui ajatuksesta välittömästi. Juhlien ajankohta on myös sattumalta mitä parhain, sillä alkuvuoden kiireet alkavat itse kullakin helpottaa juuri näillä main. Ollaan nähty ystäviä aivan järkyttävän vähän nyt alkuvuodesta, joten oli mitä mainioin hetki kutsua kaikki koolle kerralla. 

Juhlille tai jonkinlaiselle kokoontumiselle ainakin taisi olla suuri tarve myös ystäviemme mielestä, sillä lähes kaikki saapuivat paikalle. Olen edelleen varsin hämmentynyt ja kiitollinen siitä, että pienen pojan pienet juhlat saivat näin lämpimän vastaanoton. Meidän ystävät ovat kyllä muutenkin ottaneet Jooan vastaan aivan uskomattomalla tavalla. He asettuvat hämmentävän sulavasti Jooan tasolle; ottavat syliin, vaihtavat kuulumisia ja ihmettelevät yhdessä leluja. 

Pojat kävivät kävelyllä ja kirjastossa sillä aikaa, kun mä hoidin viimeisiä järjestelyjä ennen juhlia. Tästä syystä ensimmäiseksi ohjelmanumeroksi muodostuikin lastenkirjojen lukeminen - niin vauvalle kuin kavereillekin. Kivasti kontrastia valikoimaan tuo tuo suuri ja pelottava kemian kirja. 

Jooa nautti juhlistaan aivan suunnattomasti. Hän taisi kiertää kaikkien sylissä eikä vierastamista ollut iloksemme vieläkään havaittavissa. Pienen pojan mielestä parasta oli luultavasti se, että koko ajan oli joku, joka jaksoi hyppyyttää, lennättää tai nostaa seisomaan. Meistä vanhemmista parasta oli tietenkin se, että muut viihdyttivät meidän kaikkia vauvoja kerralla, kuten ylläolevassa kuvassa.

Lahjojakin meidän pieni mies sai. Paketeista paljastui aivan huippusöpö asu kesäksi sekä seuraavan koon villasukat. Meillä on ihana ja käsistään kätevä ystävä, joka on tässä kuukausien aikana väkertänyt Jooalle jo useamman parin villasukkia ja tumppuja. Jotenkin näiden vaatteiden kohdalla on aivan erityisen liikuttavaa, että ne ovat läheisen ihmisen käsin tekemät eivätkä kaupan hyllystä tarpeeseen ostetut. Juuri itseasiassa herkistelin Henelle sitä, että vaikka polut kantaisivat opiskelujen jälkeen kauaksikin erilleen, tulee meidän kaikilla pienokaisilla olemaan tämän ystävän neulomat tumput ja sukat pieniä tassuja lämmittämässä.

Näin jälkikäteen olen todella iloinen siitä, että päätimme järjestää nämä juhlat. Onhan se vähän hölmöä toki juhlia puolikasta vuotta, kun ei puolikkaita synttäreitä myöhemmin vietetä. Mutta olipahan mukava viettää lauantaipäivä ystävien kanssa seurustellen ja herkutellen. Hyvää teki myös laittautua pitkästä aikaa ja pukea päälle niin sanotusti parempaa seppälää. Karkkina kakun päällä saatiin vielä kuvia koko perheestä.

Juhlissa oleellista on tietenkin myös tarjoiltavat. Meillä tarjoiltavana oli kahdenlaisia voileipiä, kotitekoista snickersiä ja pätkistäytekakkua. Näiden reseptejä tulen jakamaan myöhemmin, sillä kaikki meni ja vielä kehujen saattelemana. 

Tällaiset juhlat meillä tällä kertaa. Nyt sitten mietin, että pitääköhän tasapuolisuuden nimissä sitten järjestää puolivuotisjuhlat jokaiselle lapselle?

VIERAITA JA FLUNSSAA

Oi ja voi blogiparkaa, joka on jäänyt aivan heitteille. Kirjoitettavaa riittäisi viiskuukautiskuulumisista, herkullisista resepteistä ja kaikista ihanista arkisista asioista, mutta aika - miksi juokset niin kovaa vauhtia. Palataan nyt ensiksi hieman menneeseen, ja kerron mitä me on tämän liki kuukauden hiljaiselon aikana puuhailtu.

Ensiksi saatiin ihanat kummityttömme (ja äiti myös) vierailulle kuun taitteessa. Olipa kyllä melkoinen meno, kun kaksion täytti meidän poppoon lisäksi kahdeksankuinen, viisivuotias ja se niiden äiti. Lapset ovat keskenään serkkuja, ja oli aivan ihana seurata kuinka pienet sukulaiset tutustuivat toisiinsa. Jooa oli aivan riemuissaan saadessaan lapsiseuraa.

Päivät vilisivät ohitse aina ihan huomaamatta ja aivan tajutonta vauhtia. Hetkittäin tuntui, etten ehtinyt oman vauvan hoitamiselta viettää laisinkaan aikaa rakkaiden tyttöjen kanssa. Ihan näin ei onneksi ollut, vaan pienemmän kanssa tuli vietettyä helposti aikaa Jooasta huolehtimisen yhteydessä ja isomman kanssa leivottiin yhdessä sämpylöitä ja pullia (jotka erotti toisistaan lähinnä maku) sekä laskettiin pulkkamäkeä laskiaisena. Tähän väliin pro tip: kirjasto. Meiltä kotoa ei ymmärrettävästi löydy juuri mieluisaa ajanvietettä viisivuotiaalle, kun ei meillä sellaista asu. Kirjasto pelastaa tässä kohtaa. Me lainattiin tavutettuja kirjoja itse luettavaksi ja klassikkotarinoita aikuisten lukemaksi sekä muutama lauta/korttipeli. 

Maaliskuun alussa saatiin kylään myös ei niin toivottu vieras - flunssa nimittäin. Ei riittänyt täysimetys suojaamaan pientä poikaa, joka jakoi lelut nuhanenäisen serkkutyttönsä kanssa. No, tämä oli edessä ennemmin tai myöhemmin. Sairastuttiin Jooan kanssa onneksi vasta aivan vierailun viimeisenä päivänä. Mua on niin harmittanut, kun viime näkemiset kummityttöjen kanssa on menneet mun osaltani vähän niin ja näin. Nähdään pitkästä välimatkasta johtuen aika harvoin, ja viimeisimmät tapaamiset olen ollut kipeänä, vastasynnyttänyt tai raskaana. En siis millään tapaa täysissä voimissani. Onneksi siis ehdittiin puuhastella pulkkamäet ja leipomiset ennen sairastumista.

Itse flunssa oli sangen sitkeä tapaus, ja kesti mulla lopulta kaksi viikkoa. Enkä nyt vieläkään sanoisi olevani 100 % parantunut, mutta 99 % kuitenkin - nessuja kuluu siis edelleen. Tietysti mun toipumiseen varmasti vaikutti se, että hoidin koko ajan kipeää vauvaa oman paranteluni ohella. Jooa pysyi kuumeettomana, mutta oli yskäinen ja räkäinen reppana. Lääkkeeksi riitti kuitenkin äidinmaito niin perinteisesti nautittuna kuin tukkoiseen nenään ruiskutettunakin. 

Yksi täysin odottamaton ja suorastaan huvittava oire flunssalla oli. Nimittäin Jooan unet parani heittämällä sen myötä! Vielä lauantaina tilanne oli se, että Jooa nukkui päiväunia maksimissaan 30 minuuttia, vaikka vaunut olisivat liikkeellä. Tiistaina herättiin molemmat enemmän ja vähemmän nuhaisina, ja Jooa nukkui paikallaan seisovissa vaunuissa takapihalla kahden tunnin päiväunet. Myös yöunet helpottui niin, että aikaisempien tsiljoonan herätyksen hulinaöiden sijaan herättiin ehkä viidesti syömään tai avaamaan tukkoista nenää. Enpä olisi ikinä osannut odottaa, että sairaan lapsen kanssa saisin nukuttua tavallista paremmin.

Maaliskuun alussa saatiin kylään myös äitini puolisonsa kanssa. Nämä päivät olivat aivan ihanaa luksusta. Mormor ja pappa veivät Jooan molempina päivinä kolmen tunnin vaunulenkille kaupungille, jotta mä sain luettua tenttiin rauhassa. Ensimmäisenä päivänä he tulivat takaisin ruokakaupan kautta ja äiti kokkasi meille simpukoita. Toisena päivänä sovittiin treffit Roihuun eli Joensuun parhaaseen pizzeriaan. Erinomaisen ruoan lisäksi nautintoa toi nähdä, kuinka suuri riemu Jooasta heille on. Ja se riemu on ihan molemmin puolinen. Hieman tai aika paljonkin jännitin aluksi pojan antamista tällä tavalla hoitoon. Kaikki meni kuitenkin molempina päivinä aivan täydellisesti; Jooa nukkui, hurmasi mummoja kahviloissa ja kertakaikkisesti nautti arjesta poikkeavasta puuhastelusta ja kaikesta saamastaan huomiosta. Yhtään itkua ei tullut lähtiessä eikä palatessa. Toisena päivänä ei ollut edes kiire tissille, vaikkei mukaan pakattuja varamaitojakaan oltu korkattu. Niin ihanaa, että suhde isovanhempiin kukoistaa välimatkasta huolimatta. 

Vierailusuman jälkeen ollaan vietetty kiireistä arkea. Tai miten sen nyt ottaa; ollaan vietetty Jooan kanssa kiireettömiä päiviä kaksin isin viettäessä pitkiä päiviä yliopistolla. Olen yrittänyt viedä poikaa ihmisten ilmoille, sillä hän nauttii siitä suunnattomasti. Ollaankin käyty katselemassa muita ihmisiä ja vilinää Perheentalolla, kirpputorilla ja ihan tylsästi ruokakaupassa. Huomenna saadaankin vilinää ja ihmisiä ihan meille kotiin, sillä juhlitaan puolivuotiasta pientä miestä - näistä juhlista lisää myöhemmin!

THROWBACK: KYMMENES RASKAUSVIIKKO

9.3.-15.3.2016

Kymmenennen raskausviikon alussa liikutaan jälleen uusien ja jännittävien asioiden äärellä. Ollaan aloittamassa vauvaan valmistautuminen sellaisella pienellä hankinnalla kuin uusi auto. Päätöksen ajoitukseen tosin vaikuttaa vauvaa enemmän se tosiasia, että meidän olisi katsastettava uskollinen Opelimme, jotta voisimme matkustaa sillä pääsiäisenä Etelä-Suomeen. Valitettavasti Opel ei tulisi katsastusta läpäisemään sellaisenaan, joten autokorjaamon sijaan päätetään suunnata suoraan autokauppaan. End of an era.

Tehdään niin kuin ei koskaan saisi tehdä, ja rakastutaan ensimmäiseen autoon, joka meille esitellään. Käydään tunnollisesti kiertelemässä muitakin autokauppoja ja mietitään vielä. Soitan kuitenkin jo samana iltana äidiltä tukea asiaan. Samana iltana on myös ensimmäinen perhevalmennus läheisellä paloasemalla, jonka käytävältä bongaan yllä näkyvän hehkeän rouvan kuvan. Perhevalmennuksen aiheena on hampaiden hoito ja ruokavalio. Saan jälleen muistutuksen siitä, kenen kanssa olenkaan naimisissa, kun Hene esittää kysymyksen toisensa perään ja vielä perus opiskelijatyyliin kysyy, tuleeko diat johonkin saataville. Muuten jännintä perhevalmennuksessa on olla "virallisesti" raskaana - siis osana muiden raskaana olevien joukkoa.

Torstaina mulla on jälleen kandisemma, jossa jälleen vakuutan työni valmistuvan sitten toukokuussa ajallaan. Ohjaaja kysyy jotenkin erikoisin sanankääntein onko minulla jo jotain paljastettavaa, mikä jää jälkikäteen vaivaamaan mieltä. 

Tällä viikolla painonnousu tasaantuu jälleen, mikä on todella loogista sen rinnalla, että viikkoon ei sisälly yhtä suliskertaa enempää liikuntaa, ja viikonloppu on mallia leffa&mättö. 

Maanantaina suuntaan jälleen uudella draivilla jumppaan, jossa tosin vatsalihakset jäävät vähän vähemmälle draiville neuvolan keskustelujen pohjalta. Tiistaina on alkuraskauden verikoe, josta suoriudun omasta mielestäni todella reippaasti siihen nähden, kuinka paljon kammoan tilannetta. Labranhoitaja kuitenkin pelkää, että alan hyperventiloida, ja kuumottaa Heneä pitämään mun mielen muualla. Kokeen jälkeen istuskelen hetken aloillani hoitajan ja Henen vaatimuksesta. Kieltämättä olo  on hieman utopistinen vielä myöhemminkin, kun mennään Henen kanssa Tori36:n syömään. Jälkkärille vaadin päästä meidän naapurissa sijaitsevaan kahvilaan pullalle. Pullakahvien jälkeen on Henen vuoro rientää kanditapaamiseen. Mun päiväni jatkuu leppoisasti kotona opiskellen ja illalla jumpassa sykkien. 

Kuten kuvista voi päätellä, tällä viikolla myös ostettiin se auto. Ja uusi silitysrauta - siis molemmille uudet lelut. Jälkimmäisen hankinnan suhteen saatoin käyttäytyä hieman kliseisen raskaana olevan vaimon tapaan. Havaitsin yhtenä iltana, että mulla on vanha ja kärynnyt silitysrauta sekä 10 euron alekuponki s-ryhmän kauppaan. Tietenkin mun oli just heti sinä iltana saatava Hene mukaani Prismaan silitysrautaostoksille, koska vauvan vaatteiden silittämiseen tarvitaan kuitenkin uusi silitysrauta. 

THROWBACK: YHDEKSÄS RASKAUSVIIKKO

 2.3.-8.3.2016

Yhdeksännen raskausviikon ensimmäiselle päivälle on varattu ensimmäinen virallinen neuvola. Aika on vasta puolilta päivin, joten ehdin hyvin hoitaa yhden projektimiitin ennen sitä sekä shoppaillakin hieman. Ostan itselleni sopivampaa ja mukavampaa vaatetta raskauden ajalle. Ensimmäistä kertaa uskallan siirtyä myös vauvojen vaatteiden pariin ja poimia jotain omaa meidän pienelle. H&M:n vaatteiden keskellä punnitsen omaa optimismiani; ostaako vauvan pipo ainoastaan meidän vauvalle sopivassa koossa vai isompana varuilta, jos se päätyykin serkun käyttöön. Valitsen lopulta pienimmän koon nallepipon meidän syysvauvalle. 

Ensimmäinen neuvolakäynti on aivan ihana kokemus. Meidän "neuvolatäti" on aivan ihana vanhempi nainen, jonka työotteessa yhdistyy vankka kokemus ja tieto sekä maalaisjärki. Käydään läpi kaikki mahdollinen ja esitetään Henen kanssa runsaasti kysymyksiä muun muassa raskauden aikaisesta liikunnasta. Käydään läpi eri vaihtoehtoja mun edelleen jatkuville kivuille, ja ihanaksi yllätykseksi myös ultrataan meidän pieni murunen - ihan vain mielenrauhan vuoksi. Bebe on kasvanut hurjasti kolmessa viikossa ja neuvolatädin opastuksella ihastellaan pikkuruista käsivartta ultran ruudulla. Kaikki on ultran mukaan edelleen vallan mainiosti, ja pieni vastaa hienosti viikkoja. Neuvolan jälkeen vetäydyn kotiin syömään ja herkuttelemaan. Ruoka ei aikaisemmin päivällä oikein maistunut jännityksestä johtuen, minkä lisäksi olen jälleen tulossa kipeäksi. 

Tokenen flunssastani viikonlopuksi sen verran, että jaksan raahautua lähes naapurissa asuvien ystävien luokse seurustelemaan hetkeksi. Suunnitelmanamme on alun perinkin kertoa uutiset jo näin hyvissä ajoin tälle ystäväpariskunnalle. Onneksi näin, sillä kaikista maailman tarjottavista he ovat päättäneet valmistaa sushia juuri tänä iltana. Naureskellaan melkoisesti tämän tapahtuman todennäköisyydelle. Onneksi tarjolla on myös herkullista juustokakkua, joten en jää täysin sivusta katsojan rooliin.

Sunnuntaina suunnataan samaisen ystäväpariskunnan kanssa katsomaan The Revenant. Elokuva on kokemuksena melkoinen; en ole koskaan aiemmin viettänyt elokuvateatterissa niin paljoa aikaa seinää tuijotellen. Seuranani on onneksi myös suurin koskaan keräämäni karkkipussi, joka hupeneekin kovaa tahtia. Elokuvan jälkeen käymme vielä palauttavilla olusilla, sillä elokuva ei todellakaan ollut sieltä kevyimmästä päästä. Muuten viikonloppu ja loput yhdeksännestä raskausviikosta menee tenttikirjojen parissa. Vuorossa on psykologian aineopintojen viimeinen tentti, joka ei tahdo jostain syystä millään sujua. Saan siitä lopulta kolmosen, joka sulkee ympyrän; sama arvosana napsahti yrityksistä huolimatta myös ensimmäisestä psykologian kurssista. Maanantaina tokenen myös kevyille suliksille hieman tasaamaan herkutteluja. 

THROWBACK: KAHDEKSAS RASKAUSVIIKKO

24.2.-1.3.2016 

Kahdeksas raskausviikko käynnistyy hyvin liikunnallisissa merkeissä; keskiviikkona meillä on sulkapallovuoro ja torstai on ensimmäinen tuplajumppatorstai. Jälkimmäinen tulee siitä, että meidän korkeakoululiikunnan uudessa liikuntakalenterissa on torstaisin samassa paikassa peräkkäin kaksi jumppaa, joilla mun oli tarkoitus vetää itseni kesäksi todella tikkiin kuntoon. Kesäkunto on nyt kuitenkin määritelty uudelleen, mutta osallistun tyytyväisenä kevyeen versioon vaihtuvista jumpista; tänä torstaina siis core plus venyttely ja syvävenyttely. Ahkerasta liikkumisesta huolimatta paino jatkaa nousuaan.

Perjantaina pikkuveljeni saapuu meille viikonlopuksi kylään. Tuleva eno on lähtenyt matkaan lähes suoraan yövuorosta, minkä lisäksi hänen viikkoonsa on mahtunut muitakin yöllisiä rientoja. Väsymyksestä johtuen hän ei ensin tahdo sisäistää koko raskausuutista. Hyvin nukutun yön aikana tapahtuu ilmeisesti jonkinlaista prosessointia, sillä seuraavana päivänä pikkuveli kertoo minulle, miten hienoa onkaan, että meille tulee vauva.

Vietetään rauhallista eloa koko viikonloppu. Mulle käy oikein hyvin se, että edeltävän viikon riennoista väsynyt pikkuveli haluaa ottaa iisisti ja käydä ajoissa nukkumaan. Käydään Roihussa pizzalla, ja vapaata pöytää odotellessa Playssa yksillä. Pelataan hämmentävää pöytäcurlingia, joka osoittautuu yllättävän hauskaksi. Päivitän instaan kuvan alkoholittomasta siiderilasista ihan muina huijareina. Roihussa kokeilen jostain päättömästä mielihalusta ottaa samaan pizzaan pestoa, aurinkokuivattuja tomaatteja ja mozzarellaa. Aika öljyinen lopputulema, mistä seurasi kova jano ja melkoinen turvotus. Ei jatkoon.