VIERAITA JA FLUNSSAA

Oi ja voi blogiparkaa, joka on jäänyt aivan heitteille. Kirjoitettavaa riittäisi viiskuukautiskuulumisista, herkullisista resepteistä ja kaikista ihanista arkisista asioista, mutta aika - miksi juokset niin kovaa vauhtia. Palataan nyt ensiksi hieman menneeseen, ja kerron mitä me on tämän liki kuukauden hiljaiselon aikana puuhailtu.

Ensiksi saatiin ihanat kummityttömme (ja äiti myös) vierailulle kuun taitteessa. Olipa kyllä melkoinen meno, kun kaksion täytti meidän poppoon lisäksi kahdeksankuinen, viisivuotias ja se niiden äiti. Lapset ovat keskenään serkkuja, ja oli aivan ihana seurata kuinka pienet sukulaiset tutustuivat toisiinsa. Jooa oli aivan riemuissaan saadessaan lapsiseuraa.

Päivät vilisivät ohitse aina ihan huomaamatta ja aivan tajutonta vauhtia. Hetkittäin tuntui, etten ehtinyt oman vauvan hoitamiselta viettää laisinkaan aikaa rakkaiden tyttöjen kanssa. Ihan näin ei onneksi ollut, vaan pienemmän kanssa tuli vietettyä helposti aikaa Jooasta huolehtimisen yhteydessä ja isomman kanssa leivottiin yhdessä sämpylöitä ja pullia (jotka erotti toisistaan lähinnä maku) sekä laskettiin pulkkamäkeä laskiaisena. Tähän väliin pro tip: kirjasto. Meiltä kotoa ei ymmärrettävästi löydy juuri mieluisaa ajanvietettä viisivuotiaalle, kun ei meillä sellaista asu. Kirjasto pelastaa tässä kohtaa. Me lainattiin tavutettuja kirjoja itse luettavaksi ja klassikkotarinoita aikuisten lukemaksi sekä muutama lauta/korttipeli. 

Maaliskuun alussa saatiin kylään myös ei niin toivottu vieras - flunssa nimittäin. Ei riittänyt täysimetys suojaamaan pientä poikaa, joka jakoi lelut nuhanenäisen serkkutyttönsä kanssa. No, tämä oli edessä ennemmin tai myöhemmin. Sairastuttiin Jooan kanssa onneksi vasta aivan vierailun viimeisenä päivänä. Mua on niin harmittanut, kun viime näkemiset kummityttöjen kanssa on menneet mun osaltani vähän niin ja näin. Nähdään pitkästä välimatkasta johtuen aika harvoin, ja viimeisimmät tapaamiset olen ollut kipeänä, vastasynnyttänyt tai raskaana. En siis millään tapaa täysissä voimissani. Onneksi siis ehdittiin puuhastella pulkkamäet ja leipomiset ennen sairastumista.

Itse flunssa oli sangen sitkeä tapaus, ja kesti mulla lopulta kaksi viikkoa. Enkä nyt vieläkään sanoisi olevani 100 % parantunut, mutta 99 % kuitenkin - nessuja kuluu siis edelleen. Tietysti mun toipumiseen varmasti vaikutti se, että hoidin koko ajan kipeää vauvaa oman paranteluni ohella. Jooa pysyi kuumeettomana, mutta oli yskäinen ja räkäinen reppana. Lääkkeeksi riitti kuitenkin äidinmaito niin perinteisesti nautittuna kuin tukkoiseen nenään ruiskutettunakin. 

Yksi täysin odottamaton ja suorastaan huvittava oire flunssalla oli. Nimittäin Jooan unet parani heittämällä sen myötä! Vielä lauantaina tilanne oli se, että Jooa nukkui päiväunia maksimissaan 30 minuuttia, vaikka vaunut olisivat liikkeellä. Tiistaina herättiin molemmat enemmän ja vähemmän nuhaisina, ja Jooa nukkui paikallaan seisovissa vaunuissa takapihalla kahden tunnin päiväunet. Myös yöunet helpottui niin, että aikaisempien tsiljoonan herätyksen hulinaöiden sijaan herättiin ehkä viidesti syömään tai avaamaan tukkoista nenää. Enpä olisi ikinä osannut odottaa, että sairaan lapsen kanssa saisin nukuttua tavallista paremmin.

Maaliskuun alussa saatiin kylään myös äitini puolisonsa kanssa. Nämä päivät olivat aivan ihanaa luksusta. Mormor ja pappa veivät Jooan molempina päivinä kolmen tunnin vaunulenkille kaupungille, jotta mä sain luettua tenttiin rauhassa. Ensimmäisenä päivänä he tulivat takaisin ruokakaupan kautta ja äiti kokkasi meille simpukoita. Toisena päivänä sovittiin treffit Roihuun eli Joensuun parhaaseen pizzeriaan. Erinomaisen ruoan lisäksi nautintoa toi nähdä, kuinka suuri riemu Jooasta heille on. Ja se riemu on ihan molemmin puolinen. Hieman tai aika paljonkin jännitin aluksi pojan antamista tällä tavalla hoitoon. Kaikki meni kuitenkin molempina päivinä aivan täydellisesti; Jooa nukkui, hurmasi mummoja kahviloissa ja kertakaikkisesti nautti arjesta poikkeavasta puuhastelusta ja kaikesta saamastaan huomiosta. Yhtään itkua ei tullut lähtiessä eikä palatessa. Toisena päivänä ei ollut edes kiire tissille, vaikkei mukaan pakattuja varamaitojakaan oltu korkattu. Niin ihanaa, että suhde isovanhempiin kukoistaa välimatkasta huolimatta. 

Vierailusuman jälkeen ollaan vietetty kiireistä arkea. Tai miten sen nyt ottaa; ollaan vietetty Jooan kanssa kiireettömiä päiviä kaksin isin viettäessä pitkiä päiviä yliopistolla. Olen yrittänyt viedä poikaa ihmisten ilmoille, sillä hän nauttii siitä suunnattomasti. Ollaankin käyty katselemassa muita ihmisiä ja vilinää Perheentalolla, kirpputorilla ja ihan tylsästi ruokakaupassa. Huomenna saadaankin vilinää ja ihmisiä ihan meille kotiin, sillä juhlitaan puolivuotiasta pientä miestä - näistä juhlista lisää myöhemmin!