Hups, mikä hiljaisuus tänne pääsi syntymään! Kävi niin, että hyvin suunniteltu ei ollut ihan puoliksi tehty - tai ainakaan viimeisteltävissä. Palattiin toissa päivänä kahden viikon lomareissulta. Näppäränä naisena ennakoin, ja kuvasin ja kirjoittelin luonnostelmia ylös. Ajattelin, että lomalla mulla on aikaa paneutua blogiin, kun perusarkeen kuuluvat puuhat jäävät kotiin. No, poissaolollaan loisti myös läppärin laturi. En vieläkään tiedä, onko se unohtunut jonnekin vai hävinnyt kokonaan. Ennen kotoa lähtöä varmasti latasin koneen, mutta sittemmin laturia ei ole näkynyt meillä kotona, äitini kotona tai meidän Viron asumuksessa.Onneksi macbookissa on uskomaton akun kesto, sillä sain eilen vielä pelastettua kuvia siltä, vaikka laite on ladattu viimeksi 21.6. Laturin lisäksi kadoksissa on myös Veeran fleksi, jota myös muistan käsitelleeni vielä lähtöpäivänä kotona. Jännittää nähdä, löytyvätkö nämä vielä jostain, vai ovatko kenties päätyneet jonkun toimesta roskiin.
Tosiaan, me tehtiin parin viikon reissu Etelä-Suomeen ja Viroon. Ajettiin juhannusaattoa edeltäneen päivän iltana Henen työvuoron jälkeen Vantaalle. Jooa nukahti vasta todella myöhään yöunille, mutta heräsi silti tuttuun tapaan tasan kuudelta seuraavana aamuna. Me vanhemmat päästiin nukkumaan vasta kahden maissa yöllä. Jouduttiin vielä ajamaan loppumatka aivan maailmanlopun säässä. Vettä satoi kaatamalla ja välistä myös salamoi ja ukkosti. Onneksi meillä oli alla upouudet kesärenkaat, sillä muuten olisi ollut pakko pysähtyä tiensivuun. Nytkin ajettiin vahingossa kehä III:n liittymän ohi, kun ei vain huomattu sitä ajoissa.
Juhannus vietettiin mun äidin kotona pienellä porukalla rennosti hengaillen. Syötiin juhannusateria sisällä ensimmäistä kertaa sitten mun lapsuuden, mutta grilliruokaa kuitenkin. Viikonloppu oli muutenkin kaikin puolin rento. Pojat kävi mummilla ja mä kävin Jooan kanssa shoppailemassa Viron reissua varten kumisaappaat ja vaippoja.
Juhannuksen jälkeisenä maanantaina jatkettiin matkaa Viroon Tallinnan kautta Haapsalun alueelle. Matkustettiin aamulaivalla, josta oltiin Veeran mukana olon vuoksi varattu hytti. Mun äiti otti tästä kaiken ilon irti, ja pakkasi mukaan jokaiselle aamiaisleivät, termarillisen kahvia ja pullon alkoholitonta kuohuviiniä. Kyllä meidän kelpasi! Vuorotellen pidettiin koiralle seuraa hytissä ja kierreltiin Tax freessä ja leikkipaikoilla.
Tallinnassa pakkauduttiin kahteen autoon ja ajettiin muutama tunti Haapsaluun. Meidän matkan tarkoituksena oli käydä tutustumassa äitini puolisonsa kanssa ostamaan tonttiin ja auttamaan sen raivaamisessa. Haapsaluun tutustuessa ja tontilla kuluikin vauhdikkaasti kaikki kymmenen päivää, jotka oltiin matkaan varattu. Haapsalusta tulen kirjoittamaan erikseen varmaan muutamankin postauksen, sillä vinkkejä kertyi hihaan jokunen. Varsinainen tontilla olo yllätti sekin positiivisesti. Tontti sijaitsee meren rannalla, mikä oli erityisesti Veeran mieleen. Silloin kun ei jaksanut uida tai juosta niin Veera istui tyytyväisenä matalassa vedessä ja silminnähden nautti elämästään. Jooan mielestä parasta meren ohella oli kottikärryjen kyydissä ajelu, pihatien kivet ja tielle parkkeeratut autot. Kaksi viimeisintä yhdessä tietysti aiheuttivat vähän kauhua aikuisissa.
Kokonaisuutena tällaisen vähän alle kaksivuotiaan taaperon kanssa reissaaminen yllätti positiivisesti. Tietysti rima oli aika matalalla siinä, että monena päivänä syötiin pizzaa tai makkaraa eikä ruutuaikaa todellakaan laskettu. Vastapainona sitten oltiin ulkona isoin osa hereilläoloajasta.
Meidän oli tarkoitus jatkaa Viron reissun jälkeen matkaa Tampereelle. Oltiin jo kauan sitten sovittu kälyn perheen kanssa, että hoidetaan osaa koirista heidän etelänmatkan ajan. Surullisesti pääsi kuitenkin käymään niin, että molemmat hoitokoirista siirtyivät sateenkaarisillalle tässä välissä. Aluksi ajateltiin lomailla tästä huolimatta Tampereella ja mahdollisesti pidentää Viron matkaa. Mukaan tuli kuitenkin sellainenkin muuttuja, että ollaan muuttamassa vielä tämän kuun aikana Joensuusta Vantaalle. Niinpä päädyttiin lopettamaan loma lyhyeen ja ajamaan Joensuuhun muuttopuuhiin. Iloksemme päästiin kuitenkin moikkaamaan Jooan mummilassa hoidossa olleita serkkutyttöjä pikaisesti ennen Joensuuhun palaamista.
Sellainen loma meillä tällä kertaa, Kovin moni asia meni toisin kuin oltiin suunniteltu, mutta jäätiin me silti plussalle. Siitäkin huolimatta, että Kela latisti kotiinpaluuta kirjeellä, joka oli luonnollisesti toimitettu vain postitse ja lähetetty juuri samana päivänä, kun me lähdettiin reissuun. Kuinkas muutenkaan.
Nyt pitäisikin alkaa tosissaan orientoitua muuttoon. Eletään viimeisiä viikkoja Joensuussa! Olen odottanut tätä koko nämä melkein viisi vuotta, jotka täällä on vietetty. Nyt en osaa ollenkaan uskoa, että kohta ollaan takaisin Vantaalla. Ei tämäkään täysin suunniteltua ole, mutta siitä ehkä lisää myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti