TÄYSIAIKAINEN RASKAUS, UUSI KOTI JA MUITA VIIME VIIKKOJEN KUULUMISIA

Hupsista hei, edellisestä päivityksestä on kulunut yli kaksi kuukautta! Tässä ajassa on ehditty juhlia jo pääsiäisen lisäksi juhannuskin, selata kymmeniä asuntoilmoituksia ja löytää juuri meidän perheelle sopiva ensimmäinen ihan oma koti.

Saatiin uuden kodin avaimet kesäkuun puolivälissä, tarkalleen ottaen raskausviikolla 36+1. Tämä on naurattanut mua koko kevään, koska v a n n o i n plussaamisesta lähtien, että me ei sitten muuteta kesällä niin, että olen viimeisilläni. Aavistelin niin kuitenkin käyvän, ja niinhän siinä sitten kävi. Jooa syntyi raskausviikolla 36+3, joten aika paljon jännitystä liittyi tähän ajankohtaan.

Muutto meni lopulta yllättävän kivuttomasti - ihan kirjaimellisesti myös mun osalta. Kaiken kantamisen jätin mahattomille, mutta muuten pakkasin, siivosin, teippasin ja vähän maalasinkin mahasta huolimatta. Ihanat kesähelteet osui tänäkin kesänä meidän muuttohommien päälle, mutta edes ne ei saaneet mun oloa tukalaksi. Päin vastoin, oli ihanaa viettää pojan kanssa päiviä aurinkoisessa leikkipuistossa remonttia paossa. Vasta viikon puurtamisen jälkeen alkoi kropassa oikeasti tuntua kaikki tehty työ. Tähän kohtaan sattui juhannus, joten saatiin jo sillä verukkeella vähän hengähdystaukoa. 

Nyt raskaus on edennyt tosiaan jo täysiaikaiseksi, mikä tuntuu aivan uskomattomalta! Tänään eletään raskausviikkoa 37+5. En ole tarkoituksella yrittänyt savustaa vauvaa ulos vielä. Sen olen kuitenkin tässä kodin parissa rehkimisen ja taaperon perässä juoksemisen lomassa todennut, että jos tällä ei synnytys käynnisty niin sitten sitä ei saa käynnistymään mikään kikka kolmonen. Uskon siis vakaasti, että vauva syntyy, kun on valmis. Vähän on kyllä naureskeltu sitäkin, että eihän vauva-raasu uskalla syntyä, kun täällä on päivästä toiseen sellainen hurlumhei-meno, että yhtään heikompaa hirvittää. Sitä paitsi mahassa on aika hyvät tarjoilut: täysiaikaisuuden kunniaksi leivoin kakun ja eilen käytiin leffassa herkuttelemassa poppareilla ja irtokarkeilla. Iso suositus muuten Ison Omenan lounge-salille: aivan fantastisen mukavat nahkapenkit säädettävällä selkänojalla ja jalkatuella. Ei tuntunut laisinkaan tukalalta pötkötellä mahan kanssa paikoillaan kahden tunnin elokuvan ajan. 

Tänään suunnitelmana on käydä palauttamassa vuokra-asunnon avaimet ja piipahtaa samalla matkalla jossain isommassa leikkipuistossa. Sitten onkin kaikki tärkeät asiat hoidettu, ja voidaan oikeasti kevein mielin jäädä odottelemaan vauvaa.

Mitä kuuluu muiden kesän viettoon?

MEIDÄN VIIKONLOPPU

Meidän perheellä on takana aivan ihana, aurinkoinen viikonloppu! Ironista toki, onnistunut viikonloppu on se, jolle ei ollut juuri suunnitelmia tai odotuksia. Tai no, mies tunnusti torstaina odottavansa vain, kuka sairastuu ja mihin seuraavaksi. Eikä ollut täysin väärässä, sillä mä vietin perjantain etäpäivänä kotona osittain flunssan vuoksi. Mutta pikku nuha on nimenomaan pientä näiden viime viikkojen sairastelujen jälkeen.

Perjantaina tosiaan päästiin aloittamaan viikonloppu tavallista rennommissa merkeissä, kun mun ei tarvinnut työpäivän päätteeksi kiiruhtaa kotiin. Suljin vain työläppärin kannen ja lähdettiin miehen kanssa yhdessä hakemaan poika päiväkodista. Mä jäin pojan kanssa kotipihalle tekemään vuoden ensimmäisiä hiekkakakkuja. Sillä välin mies valmisti meille päivälliseksi avokadopastaa, johon laitettiin ensimmäistä kertaa manchegoa parmesanin tilalle. Toimii! Suosittelen kokeilemaan, jos parmesani ei raskausajan suositusten vuoksi sovi annokseen. 

Lauantaina nukuttiin Jooan kanssa jopa seitsemään asti, mikä on meille myöhään. Jätettiin isi jatkamaan unia, ja suunnattiin aamuhommiin. Jooa leikki koko aamun tosi tyytyväisesti omia leikkejään, mikä on aina ihanaa luksusta. Itse touhotin kaikenlaisia valmisteluja päivää varten. Saatiin lauantaina ennen mun työvuoroa kyläilemään ensin Jooan serkkupoika perheineen ja näiden jälkeen vielä yksi Joensuussa asuvista ystävistämme. Aamusta siis pakkailin itselleni eväät, leivoin leipää edellisenä iltana alulle laittamastani taikinasta ja tein vielä viime hetken kauppalapun. Aamun aikataulut meni aivan täydellisesti nappiin, ja osuttiin ruokakaupasta juna-asemalle vieraita vastaan juuri junan saapuessa.

Päivä hurahtikin ihan siivillä, kun päästiin pitkästä aikaa vaihtamaan kuulumisia. Me pidettiin serkusten leikkitreffejä lähes viikoittain silloin, kun meidänkin poika oli vielä osan viikosta kotihoidossa. Nyt sairastelujen ja muiden kiireiden ohessa ei oltu nähty ristiäisiä lukuunottamatta sitten helmikuun alun. Nuorin serkuksistakin oli ehtinyt kasvaa vaikka kuinka!

Poikienkin leikit sujui jälleen tosi hyvin. Ihan hämmästeltiin jälkikäteen, että yhdestäkään lelusta ei tullut pienintäkään kinaa missään kohtaa. Toki he levittivät oikeasti lähes jokaisen meidän kotoa löytyvän lelun pitkin olohuonetta, joten kyllähän niitä riitti jaettavaksi. Leikit oli ehdottomasti sotkun arvoiset, samoin kuin se, että me aikuiset saatiin keskustella rauhassa kahvin ja kakun äärellä.

Vieraat vaihtuivat lähes lennossa. Pikaisesti ehdin vaihtaa tärkeimmät kuulumiset myös toisen ystävän kanssa ennen töihin suuntaamista. Oli muuten aika jännittävää mennä kaupalle töihin kolmen viikon tauon jälkeen. Tässä kohtaa raskautta saa jännittää jo sitäkin, mahtuuko enää työvaatteisiin mitenkään päin. Housut sain vielä viriteltyä ponnarilla, mutta kauluspaidan vaihdoin jo suosiolla t-paitaan ja takin jätin reteesti auki. Enää ehkä kolme työvuoroa jäljellä!

Olin ensimmäistä kertaa töissä iltakymmeneen, ja voi luoja olen välttänyt tätä ihan syystä. Kymmenen on mun nukkumaanmenoaika, ja olin aivan t ö ö t kotiin lähtiessäni. Tietenkään uni ei meinannut tulla millään, ja yöstä tulikin melkoinen liskojen yö. 

Sunnuntaina olisin saanut nukkua, mutta kuoleman väsyneestä olotilasta huolimatta en saanut unta. Selasin sitten asuntoja puhelimesta kunnes oli pakko nousta aamupalalle. Jostain hyvin väsyneestä aivotoiminnan syövereistä nousi ajatus lähteä shoppailemaan. Hyvin ehtisi ihan aamupäivästä, kun oltiin koko perhe jo varhain ylhäällä. Ja niin me ajettiin Jumboon vain todetaksemme, että vapautuneet aukioloajat ei koskekaan sunnuntaiaamuja. Oho. No, oikeasti kaupat aukesivat melko pian, ja odotellessa hörpittiin Starbucksista haettuja kahveja pahimpaan väsymykseen Jooan kirmatessa onnessaan tyhjällä leikkipaikalla. 

Muutamassa tunnissa löydettiin pääsiäiskoristeita, kolme paria kesäkenkiä, äitiysfarkut ja isille pleikkapeli, joten reissu oli varsin onnistunut. Käytiin vielä Cittarissa syömässä lounaaksi patongit ja tekemässä muutama tärkeä ostos eli vaippoja, heviä ja kaakaota.

Jooalla on poskessa "kissanviikset", jotka syntyivät aamulla ihan itse äidin kanssa meikatessa :D

Iltapäivällä mies lähti lukupiiritapaamiseen ja mä koomasin omassa rauhassa sarjoja katsellen  ne kokonaiset 60 minuuttia, jotka poika nukkui päiväunia. Olisin itse tarvinnut pidemmät, mutta näillä nyt mentiin. Päätin piristää meidän molempien päivää jätskikauppareissulla ja ulkoilulla. Viihdyttiin ulkona ihanan leudossa kevätsäässä 1,5 tuntia, minkä jälkeen olikin jo hyvin myöhäisen päivällisen aika. Illan loppu kuluikin hetkessä leikkimiseen ja uuteen viikkoon valmistautumiseen. Uskomatonta, että ensi viikon jälkeen ollaan jo liki puolivälissä huhtikuuta!

VIRON MATKA VAIHTUI IKEAAN JA MUUT VIIKON KUULUMISET

Aurinkoista tiistaita! 

Kuten otsikosta voi päätellä, meidän viikonloppusuunnitelmat menivät uusiksi jo toista viikkoa putkeen. Huh huh, olen aivan kypsä tähän sairasteluun. Kuka olisi uskonut, että siirtyminen osa-aikaisesta päivähoidosta täyteen hoitoviikkoon saisi aikaan tällaisen sairastelukierteen. Jos siis siitä on kyse. Vaihtoehtoisia selityksiä ovat leikkauksen aikaansaama hetkellinen vastustuskyvyn aleneminen ja ihan vain huono tuuri.

Viime viikon maanantaina oikein  puhkuin tarmoa ja energiaa uuteen viikkoon. Viikosta oli tulossa hektinen, sillä oltiin suuntaamassa viikonlopuksi Viron puolelle Jooan isovanhempien tontille auttelemaan. Maanantaina vein pojan aamulla päiväkotiin ja suuntasin pitkäksi päiväksi töihin saadakseni tehtyä vähän tunteja sisään. Illalla ehdittiin syödä yhdessä päivällinen ja ehdin hetken leikkiä pojan kanssa ennen treeniä ja lenkkisaunavuoroa. Tunsin kiitollisuutta siitä, että tällaiset viikot ovat harvassa ja elämäntilanne toistaiseksi väliaikainen. Jo yhden päivän jälkeen hengästytti.

Tiistaina heräsin epätavallisen väsyneenä ja huonovointisena. Reippailin kuitekin töihin täysin siinä uskossa, että iloinen mieli ja reipas asenne auttaa selviämään päivästä. Onhan raskaan viikon päätteeksi luvassa rentouttava viikonloppu. Huono-olo kuitenkin yltyi asenteesta huolimatta ja jouduin luovuttamaan kesken päivän. Kotona se iskee - oksennustauti. Olisi T O D E L L A K I N pitänyt vain perua se edellisen viikonlopun sukulaisvierailu.

Jooa yskii koko yön, ja nukutaan molemmat miehen kanssa koiran unta odottaen vain sitä hetkeä, kun ei jää pelkäksi yskimiseksi. Yllättäen sitä ei kuitenkaan tule. Aamulla pojalla on kuumetta. Taas. Ei ole todellista. Lepäillään kahdestaan kotosalla keskiviikko. Olisihan se liikaa pyydetty, että äiti saisi toipua rauhassa. Pojan kuume nousee päiväunien aikana jo 41 asteeseen, joten käydään illalla vielä lääkärissä. Sitä ennen luovutaan viikonloppusuunnitelmista ja perutaan jo varattu ja maksettu laivamatka. Edes verikokeista ei löydy syytä sairastelulle. Lääkärikin on jo selvästi pahoillaan asiasta.

Torstaina raahaudun töihin, koska mulla on joka tapauksessa aamulla Helsingissä pelkopolikäynti, jota en halua perua. Päivä menee ihan hyvin, vaikka olo ei hyvä olekaan. Illalla tilataan kiinalaista, joka on ainoa ruoka banaanijugurtin ja ruisleivän rinnalla, jota voin harkita syöväni. Mulla on seuraavana aamuna sokerirasitus, jota en yrityksestä huolimatta saa siirrettyä. Menköön siis tällä lähes samalla paastolla.

Ironista sinällään, sokerirasitus on ehkä viikon kohokohta. Vietän parituntisen rauhassa läppäriltä sarjoja katsellen ja blogitekstiä naputellen. Palkitsen itseni jäätävillä suklaaostoksilla, ja palaan tyytyväisenä ja yllättävän hyvävointisena kotiin pitämään sairastupaa pienen potilaan kanssa.

Lauantaina elämä alkaa varovaisesti jo hymyillä. Jooalla on toinen täysin kuumeeton päivä. Herätään koko perhe hyvin nukkuneina ja hyväntuulisina ja lähdetään aamupäivällä kirpputorille ostoksille. Pojat löytää pikkulegoja ja löydän lastenvaatteiden lisäksi itselleni kevättakin, johon mahtuu myös maha. Aurinko paistaa. Illalla pestään koko perheen talvivarusteet ja käydään reippaalla kävelylenkillä. On näissä rauhallisissa kotiviikonlopuissakin puolensa.

Sunnuntaille harkittiin pientä repäisyä siinä mielessä, että oltaisiin karattu miehen kanssa kahdestaan leffaan anopin hoitaessa poikaa. Yllättäen meistä kummallakaan ei oikein ole leffafiilis. Mua painaa vielä gradustressi, eikä kotityötkään tunnu loppuvan. Jotenkin päädytään kutsumaan anoppi meidän kanssa Ikeaan.

Kellojen siirtäminen sotkee ajankulun koko päivästä. Yllättäen Ikeassa on suhteellisen rauhallista, kun joskus neljän jälkeen päästään vihdoin sinne asti. Kierretään pikaisesti huonekalupuoli, jossa Jooa testaa innoissaan tuoleja ja haluaisi päästä jokaiseen lastenhuoneeseen leikkimään. Nälkä laittaa kuitenkin vipinää jokaisen kinttuihin. Mies on opettanut Jooalle, että Ikeassa syödään lihapullia. Pelkästään Ikean mainitseman saa Jooan hihkumaan lihapullia syömään!

Ruokailun jälkeen kiiruhdetaan kiertämään loput myymälästä ennen sulkeutumisaikaa. Iloksi ja yllätykseksi löydetään kiireessä kyhätyltä ostoslistalta kaikki lukuunottamatta tyhjiöpusseja. Olin odottanut shoppailevani Virolaisessa ruokakaupassa, mutta Ikea kyllä tyydytti ostelutarpeen oikein kivasti. Nyt on keittiön laatikot, pojan lelut ja kylpyhuoneen kaappi taas vähän paremmassa järjestyksessä.

Kertokaa, miten teidän suunnitelmat on viimeksi muuttuneet?
Me ei voida olla ainoa lapsiperhe, jolle näin käy kerta toisensa jälkeen!